Mitäpä sinulle kuuluu? Tule juttelemaan ja jakamaan arkisia kuulumisiasi
Olen huomannut, että mitä enemmän opin tuntemaan itseäni ja muita, sitä vähemmän kaipaan muiden seuraa. Itsepystyvyyden kokemus kasvaa. (Itse-)myötätunto kehittyy. Oikea rakkaus ja sen kokeminen saa sijaa.
Oikeaan terveeseen kiintymykseen & rakkauteen kuuluu mielestäni terveet rajat itsensä ja toisen kanssa, mutta silti kyky olla turvallisesti haavoittuvainen. Luottavainen, että selviää vastoinkäymisistä ja itsessään on sitä hyvää voimavarallista pohjaa mikä kannattelee kun muut ovat epämääräisesti toimivia. Sillä kukaan ei ole täällä täysin yksin, analogisesti samankaltaisia vertaiskokemuksia maailman sivu on täynnä.
Kunhan he löytävät toisensa, jotta voivat sytyttää yhdessä elämiensä liekit.
<Nyt tuli runollista settiä, mut joo profiilikuvani ja nikkini mukaisesti etsin animepimua vierelleni>
Miten teillä muilla menee? Mitä päiväänne on kuulunut? Sana on vapaa, mutta jätetään väittelyt, alatyylinen keskustelu, trollailu, draama ja muu aiheeton häiriköinti pois tästä ketjusta.
Kommentit (5)
Kiva, kun avasit kuulumisketjun. Tänään olen ruokkinut lintuja ja hoitanut läheisiäni. Ajoin autolla talvisessa maisemassa. Aamulla katsoin laskeutuvaa kuuta. Nyt kuu on varmaan nousemassa itätaivaalla. Näen sen sitten, kun se kipuaa ylemmäksi. Astronautit valmistautuvat kuulennolle.
Kirjoitan vähän lisää ja toivon, että muutkin löytävät tämän ketjun.
Tein lämpimiä voileipiä, mikrossa laitoin ruisleipiä ja maukkaat päälliset, ananas, kinkku, juusto. Kyllä lämmitti näin pakkaspäivänä. Helppoa ja hyvää. Jos en mitään muuta ruokaa jaksa tai keksi laittaa, niin lämpimät leivät maistuvat. Toinen hyvä on köyhät ritarit pullasiivuista. Nämä nyt mun pieniä ilonaiheita.
Kahden ekan kappaleen teemoja pohtinut itsekin juuri ja helpottaa kyllä sekä ihmisten kanssa toimiessa että myös ilman ihmisiä eläessä noi tajuamiset. Maailma ja muut ihmiset on aika epämääräisiä niin noita kykyjä tarvii jatkuvasti. On hyvä olla kun kehittynyt ne ja sisäistä vahvuutta. Oon aika huono lopulta arvioimaan ihmisiä ja tosi kiitollinen jos joku on välillä vähän tökkinyt mua oikeaan suuntaan. Jollain voi olla jopa niin hyvä ihmisten arviointikyky että eivät juuri väärässä ole olleet. Aika maagista. Sitten pitää vaan herätellä itseään miettimällä että "mitä ystäväni sanoisi"