Säälin siskoani kun hänen tyttärensä majailee siskoni luona monesti monta viikkoa putkeen
Tyttärelle kuitenkin oma asunto ja on ihan aikuinen, 20v. Tiedän että tuolla tytöllä on mielenterveysongelmia ja siskoni varmasti haluaa häntä auttaa, mutta kyllähän tuo sääliksi käy että aikuinen lapsi pyörii nurkissa. Kuulemma huolehtii koirasta ja vie ulos mutta ottaisi koiran sitten vaikka omaan asuntoonsa.
Onko tuo normaalia?
Kommentit (48)
Minusta tämä yltiöpäinen yksin pärjäämisen kulttuuri on surullista. Kaikkien pitäisi elää vaan omissa poteroissaan ja huolehtia omista asioistaan. Yhteisöllisissä kulttuureissa tuo ap:n kertoma on täysin normaalia. Minäkin olen parikymppisenä viettänyt joskus useita viikkoja lapsuudenkodissani, vaikka opiskelin muualla. Meillä on läheinen perhe ja olen kiitollinen, että minulla on ollut paikka mihin mennä jos elämä on potkinut päähän. Tai vaikkei olisikaan. Nyt olen kolmekymppinen ja ajatella, edelleen tykkään viettää välillä lomia tai pidempiä viikonloppuja lapsuudenkodissani joko lapseni kanssa yksin tai sitten puolison kera. Tykkään pienestä puuhastelusta siellä ja viihdymme yhdessä.
Oli ihme,että itse masentuneena hoidin lapseni. Pidin vielä kodin siistinä. Mies teki ruuat. Alkoihan pikkuhiljaa lääkityksen tehota
Itse muutin äitini luokse hieman alle 40-vuotiaana (hän oli ikisinkku ja itse en voi saada lapsia) eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa mitä mieltä kukaan muu asiasta oli, kun äitini toivotti minut iloisena tervetulleeksi. Hän myös sai myöhemmin sairauskohtauksen ja olisi kuollut, ellen olisi ollut paikalla toimittamassa häntä hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Erityisesti tuon ikäisillä opiskelijoilla.
Mullakin oli oma kämppä opiskelukaupungissa, mut kaikki lomat, esim. joululoma ja 3,5kk kesäloma tuli asuttua porukoilla. Tämän lisäksi yleensä joka toinem vkl, paitsi vikana vuonna joka vk 4pv.
Ei missään sanottu että on opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Erityisesti tuon ikäisillä opiskelijoilla.
Mullakin oli oma kämppä opiskelukaupungissa, mut kaikki lomat, esim. joululoma ja 3,5kk kesäloma tuli asuttua porukoilla. Tämän lisäksi yleensä joka toinem vkl, paitsi vikana vuonna joka vk 4pv.
Ei missään sanottu että on opiskelija.
Sillä ei ole merkitystä onko opiskelija vai ei.
Yksi vanha opiskelukaveri asui mummollaan, mummo hoiti ja rahoitti tämän elämää. Mummo varmaan viimeisillä voimillaan yritti sietää ja tukea tätä täysin eri rytmissä elävää nuorta asunnossaan, koska varmaan sääli jotenkin lapsenlastaan. No mummo sitten kuoli ja nyt tämä tuttu elää äitinsä luona. Jotkut ei vaan pärjää.
Minusta on aivan ihana asia kun tuo äiti tuolla kertoi. Tytär tuli opiskelujen takia takaisin kotiin. Monesti nuori lähtee tai lähetetään aivan liian aikaisin kotoa jos sistyö. järjestää asunnon, niin ei siinä hetkessä opi huolehtimaa itsestään Mikäli niitä taitoja ole jo ennestään.Ei ole mikään häpeä muuttaa takaisin kotiin. Vaikka Suomessa noin usein ajatellaan.
Ei ole pelkästään tulkinnasta kyse. Toisen luona voi vierailla vapaasti, mutta jos oleskelu vakinaistuu (yli puolet ajasta eli yli 2 viikkoa/kk), se katsotaan asumiseksi ja siitä on tehtävä ilmoitus taloyhtiölle ja väestötietorekisteriin. Et saa majoittaa ilman lupaa ketään asuntoon kuulumatonta määrittelemätöntä aikaa.