" Sinähän tätä lasta halusit enkä minä" , sanoo mieheni.
" Hoida siis yksin myös kaikki siihen liittyvä. Minä en halua kuulla koko asiasta mitään."
Olen raskaana rv 13, kyseessä toinen yhteinen lapsemme ja tällaista on kotikeskustelu. Aika surulliseksi vetää.
Kommentit (22)
meillä mies sanoi esikoisesta noin, minä vastasin siihen että minkäs se lapsi paska isälleen voi. Mies on katunut puheitaan useasti, ekan kerran heti vauvan napanuoraa leikatessa. eipä ole toisesta lapsesta samoja sammakoita päästellyt.
Mutta käsi sydämelle, painostitko miestäsi kovastikin pikkukakkosen hankintaan vai oliko se yhteinen päätös?
VAIKKA miestä olisi hiukan painostettukin, niin on hän kuitenkin suostunut lähtemään prosessiin mukaan. Siis jos nyt sentään ei salavauvasta ole kyse eli että olisit mieheltä salaa jättänyt ehkäisyn pois - siinä tapauksessa jo ymmärtäisinkin hiukan miehesi asennetta.
Olet kuitenkin aivan raskauden alkuvaiheessa. Voi hyvin olla, että miehesi asenne muuttuu, kun vauva käy konkreettisemmaksi. Tai sitten niin ei käy.
Vierailija:
Niin minäkin, mitä virkaa moisella ääliöllä! Paitsi tietenkin jos ei ole halunnut lasta! En minäkään haluaisi vastentahtoisesti lasta!
ettei halua lasta vai onka tämä vauva vahinko? Toivottavasti miehesi mieli muuttuu 26 viikon kuluessa tai viimeistään silloin kun saa pikkuisen tuhisijan syliin.
myös sen, miten niiden tulo vältetään.
Huvittaa tuo ehdotus, että mies hoitaisi ekan: ei ole varsinaisesti pehmoisä-tyyppiä tämä puolisoni.
ap
Vierailija:
Huvittaa tuo ehdotus, että mies hoitaisi ekan: ei ole varsinaisesti pehmoisä-tyyppiä tämä puolisoni.
ap
miksi haluat lisää lapsia hänen kanssaan. Tai anna kun arvaan, tuli täytenä yllätyksenä, kun aloit odottaa toista...
Kyllä niitä lapsia tulee jos ja kun jätetään ehkäisy miehen harteille.
joita yhdessä hoidettiin. Kun mies rakastui, ja jätti meidät, yhtäkkiä lapset olivatkin vain minun, kun vain minä ne olin halunnut. En kyllä yhtään tiedä, missä vaiheessa meidän yhteisesti odotetut, rakastetut ja hellityt lapset muuttuivat vain minun lapsikseni..
Ensimmäiseksi mulle tulee mieleen, että kauanko olette tunteneet ja seurustelleet ennenkuin ykköstä aloitte odottamaan?
Miestä on vaikea muuttaa, olisi ollut parempi keskustella kaikista asioista jo ennen lasten hankkimista.
Ethän voi muuta, kun yrittää keskustella asioista miehen kanssa ja yrittää kuunnella hänen näkemystään ja perusteita miksei hän muka yhtään osallistu ja sitten kertoa omat näkemyksesi. Ja perustella miksi miehenkin pitäisi osallistua ja mitä se merkitsisi sinulle.
itse annoin periksi ja olen nyt menossa uupumislomalle-
jos teet kaiken yksin - se on mieheltä lyhytnäköistä-
tavallinen äiti uupuu, ellei mummit ja ystävät auta---
jo univelka on sen verraan kova, että tulee ottamaan peruskuntosi päällee-
vaikka olsi kuinka herttainen vauveli tahansa-
ukko kuriin...perheterapiaan, jos ei muu auta:)
Nyt lähinnä loukkaa se, että hän ei aio myöskään osallistua vauvaa varten tehtäviin hankintoihin eikä hänelle saa puhua odotuksesta. Hän ei halua myöskään kuulla ystävien kommentteja eikä oikeastaan tahtoisi, että edes kerrotaan kenellekään. Koko juttu pitäisi siis jotenkin kieltää. Ei tällaista kuitenkaan ollut esikoista odotettaessa.
ap
Jatkuvaa horinaa odotuksesta ja vaunuvertailuja. En minäkään jaksa, enkä jaksanut omina odotusaikoinani. Tylsääää.
Mitä yleensä tarvitset, jos teillä on jo yksi lapsi?
Tilanne tuskin paljoa raskauden edetessä muuttuu, toivottavasti kuitenkin vauvan synnyttyä. Minä kyllä eroaisin, ellei mies osoittaisi mitään kiinnostusta yhteistä vauvaamme kohtaan.
Puhut lapsista, hoidat lasta, odotat lasta jne.
Oikeesti, elämässä voi tehdä muutakin, vaikka olisikin lapsiperhe.
miestäsi eli saat mitä tilasit.