Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden mielestä perinteiset häät on - hmmm - melko nolot?
29.04.2007 |
Ja ehei- en ole kateellinen wannabemorsian, itsekin menin naimisiin melko suureellisesti pari vuotta sitten. Mutta kun katselee esim. naikkareissa noita hääpäiväkertomuksia ja kuvia, niin väkisin tulee myötähäpeä: hääpari tönöttää alttarilla tai juhlapaikalla kuin tikut, välillä väännetään hermostunutta tekohymyä, vieraat näyttää kyllästyneiltä ja ne kaikki " ihanat" hääleikit...
Itsellä oli ainakin häissä olo kuin naamiaisissa. Bileet oli ihan onnistuneet, johtuneeko sitten ylirealistisesta luonteestani että tuo prinsessaleikki ei oikein kolahtanut. Jos nyt saisin päättää, niin olisin pitänyt pienet mökkihäät ja pukeutunut vaikka kesämekkoon.
Kommentit (28)
mutta jotain viihdykettä tarvitaan, pelkkä ruoka ja seurustelu kynttilänvalossa ei riitä.
Toiset tekee sen niin että jo kirkossa kaljakassit kolisee ja juhlapaikalle saavuttaessa tunnelma on sitten " vapautunutta" ja hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnitteluaikaa vähintään se kaksi vuotta kun on tulossa niiiiiin persoonalliset häät. Lopputulos aina sama: morsiamella olkaimeton satiinipuku (Sincerity tai vastaava), vihkiminen kirkossa lyhyen kaavan mukaan, syödään karjalanpaistia, kakkua ja juodaan boolia ja vähän tanssitaan. Välissä leikkejä. Pöydissä kaasojen sydänverellä väkerrettyjä, väriteemaan sopivia hääkarkkeja ja värssyjä.
mutten todellakaan perinteisiä kermakakkuhäitä!
Eli ei minusta ainoat vaihtoehdot ole maistraattihäät ja pienen " eliitin" bileet/pako häämatkalle taikka sitten ne isot kermaunelmahäät leikkeineen, joihin kutsutaan 15 vuotta kateissa olleet sukulaiset..
Maistraatissa en halua naimisiin yksin kertaisesti siksi, koska uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon ja avioliitto on jopa yksi sakramenteista, siviilivihkimys tuntuisi epäaidolta, pelkältä paperilta nimen omaan.
Isot juhlat tulisi väkisinkin siksi, koska haluaisin juhlia ystävieni ja kavereideni kanssa, ja tietysti myös joidenkin sukulaistenkin, joita on todella paljon, mutta kaikkia serkunkumminkaimoja en alkaisi kutsumaan todellakaan siksi, että " niin täytyy tehdä" .
En pukeutuisi " kermakakkuun" , koska en ole lainkaan " prinsessatyyppiä" , tuntisin itseni idiootiksi, silti pukeutuisin kauniisti, juhlavasti ja näyttävästikin.
Juhlat eivät noudattaisi perinteistä kaavaa ruokatarjoilun eikä varmaan kovin paljoa minkään muunkaan osalta, koska perinteiset hääjuhlta ovat mielestäni aika teennäisiä ja kankeita, tai ainakin tylsiä. Mitään kauheaa " virallisuutta" ja kaavamaisuutta en haluaisi!
Ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon morsiuspariparka on käyttänyt aikaa ja vaivaa ohjelman ym. suunnitteluun, jos porukka on kerta kaikkiaan niin jäykkää ja ujoa ettei saa suutaan auki ja tunnelmaa mukavaksi ennen viittä boolikupillista.
Onhan esim. jenkkien häähömpötys tosi koomista ja vielä suureellisempaa kuin täällä mutta heidän häitään katsoessa ei tule sitä myötähäpeää. Jotenkin luontevampaa se ilakointi.
Noloa on se, jos vieraat ja itse hääpari ei viihdy, mutta ei se johdu siitä, että häät on PERINTEISET.
Itse olen ollut useissa perinteisissä häissä ja vain yhdet oli kuivat ja jäykät, muut onnistuneita ja vieraat viihtyivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Koko kaava on NIIN menneestä maailmasta. Siis isä vie omaisuutensa kirkkoon jossa luovuttaa sen seuraavalle haltijalle, morsian viattomana valkoisissaan hunnun alla. Pappi pitää pateettisia puheita, vaikka kaikki vähänkin avioparia tuntevat tietävät, että yhdessä on asuttu n vuotta, erottu ja menty yhteen useamman kerran ja naimisiin mennään nyt kun on pullat uunissa ja morsmaikku haluaa olla prinsessana/saada lahjoja. YÄK.
Omasta mielestä häämme olivat perinteiset VAIKKA
- isä ei saattanut alttarille
- ei ollut huntua, mutta tiara oli
- ei ollut kimpun heittoja eikä sukkanauhavirityksiä
- ei ollut hääautoa vaan hevonen
pitää olla hyvänmakuisia.
" Vai kaasojen sormet verellä vääntämiä" toiset vaan nauttivat pienten piperrysten teosta ja eihän se sun paras ystävä mee kuin kerran naimisiin.
Eli häitä suunnitellessa pitäisi unohtaa kaavamaisuus ja miettiä mistä omat vieraat todella pitäisivät. Kaikkia traditioita ei ole pakko noudattaa ja joitain perinteitä voi soveltaa itselleen ja omaan juhlaan sopiviksi.
Omalta kohdaltani ajattelisin että vihkiminen voisi tapahtua maistraatissa ja isot bileet sen jälkeen. Vieraiden ei tarvitsisi siirtyä paikasta toiseen, vaan voisivat tulla suoraan juhlapaikalle. Juhlat voisivat olla talviaikaan, kun kesäviikonloput ovat ihmisillä yleensä niin buukattuja.