IS: USU: Häkkänen haluaa diabeetikot armeijaan

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Tämäpä juuri. Et voisi toimia taistelutehtävissä, mutta ei ole mitään estettä sille että olisit vaikka jossain takalinjojen varusvarastossa tai toimistotöissä. Tämä on se mitä ihmiset eivät tunnu tajuavan, eivätkä halua tajuta vaikka se väännettäisiin ratakiskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ontuu vertaus kyllä aika tavalla. On vähän eri asia sairaalat, joissa hoidetaan akuutisti tällä hetkellä sairaita, kun se että koulutetaan vaan tiettyyn tarkkaan tilanteeseen tehtävään ihmisiä,  jotka eivät tosi tilanteessa pysty koulutusta vastaavaa tehtävää ikinä tekemään. Kaikki varmaan ymmärtävät, että ykköstyypin diabeetikko kuolee muutaman vuorokauden sisällä, kun insuliini maasta loppuu (tuonti ei sotatilassa vedä eikä suomessa valmisteta insuliinia) ja vaikka ykköstyyppiläinen saisi insuliini hetken aikaa hänellä pitää olla tarkkaan säädetty lääke ja ruokarutiini (jos se ei ole kunnossa niin ykköstyyppiläinen kuolee hypoon tai happomyrkytykseen nopeasti) joka ei sotatilassa saati rintamalla mitenkään toimi. 

Jotenkin hauska huomata et nämä intoilijat ei tiedä kuinka Suomen koko lääkehuolto on tuonnin varassa. Jo nyt, tuonti takkuilee, mitenk

Itse mietin ihan samaa ja nytkin tosi isoja puutteita jo!

Vierailija kirjoitti:

Sairaaloita tarvitaan sotatilanteessakin tai missä ajattelit että haavoittuneet yms hoidetaan?

Hallitushan niitä on sulkenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Tämäpä juuri. Et voisi toimia taistelutehtävissä, mutta ei ole mitään estettä sille että olisit vaikka jossain takalinjojen varusvarastossa tai toimistotöissä. Tämä on se mitä ihmiset eivät tunnu tajuavan, eivätkä halua tajuta vaikka

Ymmärrät varmaan että sotatilanteessa insuliinin (jota ilman ykköstyyppiläinen ei pärjää vuorokauttakaan) ja säännöllisen ateriarytmin, lääkkeiden annostelun, sokereiden jatkuva seuraaminen ja ruoan säännöllisen saaminen on sotatilanteessa aikalailla mahdotonta. Joten on turha käyttää edes intissä resursseja siihen, että koulutetaan valtion rahoilla ihmisiä jotka eivät voi tehdä koulutustaan vastaavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaisi nyt ensin NHL-pelaajat suorittamaan asevelvollisuutta, katsotaan sitten myöhemmin sairaita.

Niin ja persut myös.

liian iso riski ottaa persuja

Persuilla on tapana loikata Venäjälle.

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani olisi halunnut käydä armeijan, vaikka on sairastanut DM1:a taaperoiästä saakka. Tuntui tosi pahalle hänen puolestaan kun kutsunnoissa oli pakko käydä, vaikka etukäteen tiedettiin että rauhanajan palvelukseen ei tule pääsemään.

Aikoinaan kun diabeetikot pääsivät kokeiluluontoisesti armeijaan oli heille järjestetty erillinen hoitotaho. Sairaanhoito on joka tapauksessa jokaisessa varuskunnassa, joten diabeteshoitajan järjestämisen ei luulisi olevan vaikeaa. Diabeetikot voisi kouluttaa johonkin tiettyyn tehtävään, mikä ei vaadi rintamalla tai hankalissa olosuhteissa olemista - käytännössähän diabeetikon tärkein varuste on vuodenajan mukaan jääkaappi tai lämpöeristetty laukku, jossa insuliinit ja ruuat säilyvät, koska sairauden hoito on jatkuvaa ruualla ja insuliinilla tasapainoilua.

En ole itse armeijaa käynyt, mutta ymmärrykseni mukaan diabeetikot ja jotkut muutkin pitkäaikaissairaat (jotka nyt vapautettu rauhanajan palveluk

Ymmärrät varmaan, että sille on syynsä miksi ykköstyyppiläiset on vapautettu palvelusta? He tarvitsevat sotatilanteessa säännöllisen lääkityksen ja ravinnon, mikä on erittäin epätodennäköistä järjestää sotatilanteessa. Joten aivan turhaan koulutetaan ihmisiä tilanteeseen, jossa he eivät voi kuitenkaan toimia.

Taitaapi olla niin et nyt katsotaan ja kuunnellaan soraäänien taso ja sitten seuraava potilasryhmä? Tässähän tulee hakematta helposti mieleen vanha kiinalainen sananlasku; Ennen kaikki oli paremmin...

Ehkä seuraavaksi katsovat potilasryhmän, joka ei pysy elossa lääkkeillä😂😅 Pikkusen huono yhdistelmä ajatellen sotatilaa🙈

Meidän pojalla on diabetes. Kyllä hän siellä kasarmilla pärjäisi, mutta enpä tiedä, miten jossain marssilla. Kun yhtäkkiä arvot alkaa heittelee ja voi alkaa oksennuttaa, niin pysähtyykö koko porukka? 

 

Kokoomuslaisella ministerillä on nyt pelko persiissä, kun on pakkomielle haalia armeijaan sinne kykenemättömiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaisella ministerillä on nyt pelko persiissä, kun on pakkomielle haalia armeijaan sinne kykenemättömiäkin.

Niinpä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Tämäpä juuri. Et voisi toimia taistelutehtävissä, mutta ei ole mitään estettä sille että olisit vaikka jossain takalinjojen varusvarastossa tai toimistotöissä. Tämä on se mitä ihmiset eivät tunnu tajuavan, eivätkä halua tajuta vaikka

Et taida itse tajuta et ei sinne varusvarastolle ja toimistotöihin kovin montaa tarvita. Siellä on jo nyt kenties hieman vajaakuntoinen jotenka jotain rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Tämäpä juuri. Et voisi toimia taistelutehtävissä, mutta ei ole mitään estettä sille että olisit vaikka jossain takalinjojen varusvarastossa tai toimistotöissä. Tämä on se mitä ihmiset eivät tunnu tajuavan, eivätkä halua tajuta vaikka

Ihmiset eivät taida uutiskuvista huolimatta tajuta, että Venäjä toisi sodan sinne "takalinjoihinkin" ja hyvin brutaalisti. Reservin kasvattaminen on hyödytöntä ilman uskottavaa ilmatorjuntaa ja kykyä iskeä takaisin. Ohjukset ja droonit lentävät kyllä korkealta juoksuhautojen päältä niin kuin Ukrainasta päivittäin kuullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Tämäpä juuri. Et voisi toimia taistelutehtävissä, mutta ei ole mitään estettä sille että olisit vaikka jossain takalinjojen varusvarastossa tai toimistotöissä. Tämä on se mitä ihmiset eivät tunnu tajuavan, eivätkä halua tajuta vaikka

Voi pölkkypää sentään. Varuskuntiin kyllä pääsee värvättynä palkkatöihin myös armeijaa käymättömät. Varusmiespalveluksessa on alkuun peruskoulutus, jota monen diabeetikon fysiikka ei kestä. Eli oikeastaan kyllä kestää, mutta verensokerit saattavat rasitusta seuraavana päivänä yhtäkkiä romahtaa sen kummemmin varoittamatta, eli on hengenvaarallista menoa.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Tämäpä juuri. Et voisi toimia taistelutehtävissä, mutta ei ole mitään estettä sille että olisit vaikka jossain takalinjojen varusvarastossa tai toimistotöissä. Tämä on se mitä ihmiset eivät tunnu tajuavan, eivätkä halua tajuta vaikka

Minkä ihmeen takia pitäisi olla armeijan riveissä toimiakseen jossain takalinjojen varikoilla tyyliin Pohjanmaalla, eli oikeasti kaukana linjoilta?  Siihen hommaan kelpaa täysin siviilikin.

Lähempänä taistelukenttää, esim. jossain prikaatin varikolla, on taas ihan oikeasti riski joutua taisteluihin jopa huollon tehtävissä. Siihen tarvitaan sotilashommiin kykenevä tyyppi.

Viimeinen diabeetikko vapautui varusmiespalvelusta 2018

Eli ovat siis olleet aikaisemmin mukana joko vapaaehtoisina tai kutsuttuina 

Ongelmahan tuo on joka tapauksessa diabeetikolle, jos poikkeustila syntyy ja insuliinin saanti vaarantuu. Toisaalta sitten taas insuliinia pystyy valmistamaan naudan haimasta, jos ihan äärimmäisyyksiin mennään. Mielestäni eivät kuitenkaan sovi ainakaan rintamalle ja esitys selvitys tuskin tulee myöskään tukemaan asevelvollisuutta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Tämäpä juuri. Et voisi toimia taistelutehtävissä, mutta ei ole mitään estettä sille että olisit vaikka jossain takalinjojen varusvarastossa tai toimistotöissä. Tämä on se mitä ihmiset eivät tunnu tajuavan, eivätkä halua tajuta vaikka

Nyt diabeetikko ei voi osallistua mihinkään toimintaan maanpuolustuksen hyväksi, vaikka kuinka haluaisi 

Asiahan on vasta selvityksessä ja kyse todennäköisesti vapaaehtoisuudesta

Diabeetikko voi hankkia sellaisen ammatin tai harrastusosaamisen, jota voidaan suoraan hyödyntää maanpuolustuksen tukitehtävissä ihan siviilipohjaltakin, niin rauhan kuin sodan aikana. Näitä on esim. vapepa, spr, väestönsuojelu jne.   Ei armeijan kuulu olla mikään taloyhtiön pihatalkoot jossa kaikki pelaa, vaan se on nimenomaan sotilaalliseen hommaan keskittyvä laitos sen mukaisine vaatimuksineen.

Vierailija kirjoitti:

kannattaisko jo lopettaa koko ajastaan jälkeenjäänyt asevelvollisuusarmeija?

Terkut Venäjälle: ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaaloita tarvitaan sotatilanteessakin tai missä ajattelit että haavoittuneet yms hoidetaan?

Hallitushan niitä on sulkenut.

Eiköhän joku teltta löydy