IS: USU: Häkkänen haluaa diabeetikot armeijaan

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietty ongelma, kun puolet yli 45v on kohta D2 diagnoosilla, kuten itsekin. 

Kakkostyypin diabetes hoituu varmaan rintamalla ja muutenkin sotatilassa ihan itsestään. Ongelma on ykköstyypin diabeteksessä. Miten saada jonnekin rintamalinjoille insuliinia. Insuliinin saannista voi tosin hätätilanteessa muutenkin tulla jonkinmoinen ongelma 

Mitenköhän toisen maailmansodan aikaan diabeetikot hoidettiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häkkänen vaihtoon.

Todellakin malliesimerkki vastenmielisestä ihmisestä - siis tyypillinen kokoomuslainen, joka näkee muut ihmiset vain alistettavina ja hyödynnettävinä resursseina.

Ei kuitenkaan töni alamaisiaan suorissa lähetyksissä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietty ongelma, kun puolet yli 45v on kohta D2 diagnoosilla, kuten itsekin. 

 

Kakkostyypin diabetes hoituu varmaan rintamalla ja muutenkin sotatilassa ihan itsestään. Ongelma on ykköstyypin diabeteksessä. Miten saada jonnekin rintamalinjoille insuliinia. Insuliinin saannista voi tosin hätätilanteessa muutenkin tulla jonkinmoinen ongelma 

Mitenköhän toisen maailmansodan aikaan diabeetikot hoidettiin

Niitä oli vähemmän ja eiköhän kaikki kuollu. Silloin tietysti myös insuliini oli muutenkin eritetty siasta ja nykyisin mtn vastaavaa ei käytetä, ja kaikki insuliini on tuontia nykyisin suomeen joten eiköhän se oo kuolemankutsu ykköstyyppiläisille aika pian jos tosi tilanne tulee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä muitakin B-luokituksella palvelevia.

Kaikki kynnelle kykenevät mobilisoitava armeijaan...kohtapuoliin paukkuu,ja joka miestä ja naista tarvitaan sotahommiin..17-80 vuotiaat rintamalle ,ei siinä diabetes tai joku muu pikkuvaiva voi olla esteenä...ministeri Häkkänen tarvitsee sotakiihkossaan materiaalia maata puolustamaan ja taistelemaan..

 

 

 

 

 

Ei työikäisillä monellakaan ole omaa kotia mitä puolustaa, vain vuokrakämppä. Lisäksi ansiosidonnainen leikattiin joten moniakaan ei kiinnosta.

No, sinne ihannemaahan voi aina mennä jo valmiiksi kokeilemaan, että miksi sitä ei haluta tänne. Ano varmaan huolii ensin alkuun jonnekin ulkovarastoon sut nukkumaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä muitakin B-luokituksella palvelevia.

Kaikki kynnelle kykenevät mobilisoitava armeijaan...kohtapuoliin paukkuu,ja joka miestä ja naista tarvitaan sotahommiin..17-80 vuotiaat rintamalle ,ei siinä diabetes tai joku muu pikkuvaiva voi olla esteenä...ministeri Häkkänen tarvitsee sotakiihkossaan materiaalia maata puolustamaan ja taistelemaan..

 

 

 

 

 

Ei työikäisillä monellakaan ole omaa kotia mitä puolustaa, vain vuokrakämppä. Lisäksi ansiosidonnainen leikattiin joten moniakaan ei kiinnosta.

 

No, sinne ihannemaahan voi aina mennä jo valmiiksi kokeilemaan, että miksi sitä ei haluta tänne. Ano varmaan huolii ensin alkuun jonnekin ulkovarastoon sut nukkumaan 

Huomaa et kaikilla ei ole verensokerin kaa häikkää. Myös muu lääkitys on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Saamme heistä hyvää De Coy-materiaalia. Ei siinä ole mitään hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaan ettei sotilas voi olla tehtävissä diapeteksen kanssa kun pitää pistää , piikittää . 

 

Insuliinipumpun käyttäjät eivät piikitä itseään ollenkaan. Siinäpä sinulle pohdittavaa koko viikonlopuksi.

Insuliinipumpun kanssa ei pysty ryömimään.

Joku alanuolitti tätä. Insuliinipumppu on vyötetty vyötärolle ja sen anturi on kiinni vatsanahassa. Sen kanssa ryömiminen ja moni muukin liikkuminen on vaikeaa joskus jopa mahdotonta.

 

Eihän se nyt ole ainoa paikka pumpulle, hyvänen aika sentään. Onhan niitä myös käsivarteen liimattavia letkuttomia pumppuja. Tutki asiaa ensin, ennen kuin läyhäät tietämättömyyksissäsi.

Kymmenien tuhansien pumppujen kuukausittainen hankinta Kiinasta voi olla hieman enemmän haastavaa. Samaan kuormaan kolesterooli- ja verenohennuslääkkeet jne. Mites Beeta salpaajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Saamme heistä hyvää De Coy-materiaalia. Ei siinä ole mitään hävettävää.

Etkö poloinen keksi suomenkielistä ilmaisua? Häpeä!

207: Ei niitä pumppuja uusita kuukausittain, vuosia niiden pitää kestää. Sotkeko kenties Libren sensoreihin? Ne vaihdetaan kahden viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas älytön älyvapaa ajatus, johon menee valtion budjetista varoja. Ykköstyypin diabetes on niitä harvoj sairauksia, jossa ihminen on lääkkeillä ainoastaan elossa ja joka vaatii hoitoa 24/7, eikä siitä voi hetkeksikään poiketa. Miksi tällaisia ihmisiä koulutettaisiin maan puolustukseen😅😂

Säästetään lisää sulkemalla enemmän sairaaloita. Eihän niitä tarvita sodissakaan.

Nyt ontuu vertaus kyllä aika tavalla. On vähän eri asia sairaalat, joissa hoidetaan akuutisti tällä hetkellä sairaita, kun se että koulutetaan vaan tiettyyn tarkkaan tilanteeseen tehtävään ihmisiä,  jotka eivät tosi tilanteessa pysty koulutusta vastaavaa tehtävää ikinä tekemään. Kaikki varmaan ymmärtävät, että ykköstyypin diabeetikko kuolee muutaman vuorokauden sisällä, kun insuliini maasta loppuu (tuonti ei sotatilassa vedä eikä suomessa valmisteta insuliinia) ja vaikka ykköstyyppiläinen saisi insuliini hetken aikaa hänellä pitää olla tarkkaan säädetty lääke ja ruokarutiini (jos se ei ole kunnossa niin ykköstyyppiläinen kuolee hypoon tai happomyrkytykseen nopeasti) joka ei sotatilassa saati rintamalla mitenkään toimi. 

Sairaaloita tarvitaan sotatilanteessakin tai missä ajattelit että haavoittuneet yms hoidetaan?

Ihan sama kuin koulutettaisiin kirurgiksi kädetön ihminen, et äly hoi älä jätä taas tääkin koko ajatus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, näin 1.tyypin diabeetikkona voisin hyvin tehdä jotain strategisella tasolla ja jossa muonitus toimii jotenkin säännöllisesti. Jos eturintamalle joutuisi, riskit ovat mm seuraavanlaiset: jos ei saa insuliinia säännöllisesti niin ensin alkaa hypersekoilu (aivot ei toimi) ja sitten alkaa tehdä hidasta happomyrkytyskuolemaa. Jos taas olisi sitä insuliinia kyllä käytössä, mutta ruokaa ei saa säännöllisesti, sitten alkaa hyposekoilu ja pitkään ilman ruokaa lähtee tajunta ja kuolee. Eli ei kannata mihinkään eturintaman vastuulliseen rooliin laittaa. Jos sinne joutuu, niin tykinruoaksi siinä joutuu diabeetikko ja kaverit samalla.

 

Saamme heistä hyvää De Coy-materiaalia. Ei siinä ole mitään hävettävää.

 

Etkö poloinen keksi suomenkielistä ilmaisua? Häpeä!

Onko houkutuslintu-termi todellakin sinusta parempi? De Coy kuulostaa sillai et kyl mää jos muutkin lähtee!

Vierailija kirjoitti:

Nyt ontuu vertaus kyllä aika tavalla. On vähän eri asia sairaalat, joissa hoidetaan akuutisti tällä hetkellä sairaita, kun se että koulutetaan vaan tiettyyn tarkkaan tilanteeseen tehtävään ihmisiä,  jotka eivät tosi tilanteessa pysty koulutusta vastaavaa tehtävää ikinä tekemään. Kaikki varmaan ymmärtävät, että ykköstyypin diabeetikko kuolee muutaman vuorokauden sisällä, kun insuliini maasta loppuu (tuonti ei sotatilassa vedä eikä suomessa valmisteta insuliinia) ja vaikka ykköstyyppiläinen saisi insuliini hetken aikaa hänellä pitää olla tarkkaan säädetty lääke ja ruokarutiini (jos se ei ole kunnossa niin ykköstyyppiläinen kuolee hypoon tai happomyrkytykseen nopeasti) joka ei sotatilassa saati rintamalla mitenkään toimi. 

Miksi Suomessa ei mahdollisen sodan aikana "tuonti vetäisi", kun ohjusiskujen koettelemasta Ukrainastakin tuodaan Suomeen mm. jauhoja, säilykkeitä, suklaita ja jäätelöitä? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt ontuu vertaus kyllä aika tavalla. On vähän eri asia sairaalat, joissa hoidetaan akuutisti tällä hetkellä sairaita, kun se että koulutetaan vaan tiettyyn tarkkaan tilanteeseen tehtävään ihmisiä,  jotka eivät tosi tilanteessa pysty koulutusta vastaavaa tehtävää ikinä tekemään. Kaikki varmaan ymmärtävät, että ykköstyypin diabeetikko kuolee muutaman vuorokauden sisällä, kun insuliini maasta loppuu (tuonti ei sotatilassa vedä eikä suomessa valmisteta insuliinia) ja vaikka ykköstyyppiläinen saisi insuliini hetken aikaa hänellä pitää olla tarkkaan säädetty lääke ja ruokarutiini (jos se ei ole kunnossa niin ykköstyyppiläinen kuolee hypoon tai happomyrkytykseen nopeasti) joka ei sotatilassa saati rintamalla mitenkään toimi. 

Jotenkin hauska huomata et nämä intoilijat ei tiedä kuinka Suomen koko lääkehuolto on tuonnin varassa. Jo nyt, tuonti takkuilee, mitenkähän takkuilee enemmän kun Itämeri on tulen alla.

No miksipä ei. Inhan siellä sellaisia helppoja tehtäviä ja ihan A-luokan tehtäviä, joihin pitää hakea, 9 kk palvelusajat. Esim. it-tuessa ja mediapuolella ja ehkä kuljetuksessakin? Peruskuntokausi vain pitää heidänkin käydä. Meidän lapsi oli tuollaisessa mihin pitää hakea käytyään ensin peruskuntokauden.  Toki hänellä oli jo alan koulutus.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ontuu vertaus kyllä aika tavalla. On vähän eri asia sairaalat, joissa hoidetaan akuutisti tällä hetkellä sairaita, kun se että koulutetaan vaan tiettyyn tarkkaan tilanteeseen tehtävään ihmisiä,  jotka eivät tosi tilanteessa pysty koulutusta vastaavaa tehtävää ikinä tekemään. Kaikki varmaan ymmärtävät, että ykköstyypin diabeetikko kuolee muutaman vuorokauden sisällä, kun insuliini maasta loppuu (tuonti ei sotatilassa vedä eikä suomessa valmisteta insuliinia) ja vaikka ykköstyyppiläinen saisi insuliini hetken aikaa hänellä pitää olla tarkkaan säädetty lääke ja ruokarutiini (jos se ei ole kunnossa niin ykköstyyppiläinen kuolee hypoon tai happomyrkytykseen nopeasti) joka ei sotatilassa saati rintamalla mitenkään toimi. 

Miksi Suomessa ei mahdollisen sodan aikana "tuonti vetäisi", kun ohjusiskujen koettelemasta Ukrainastakin tuodaan Suomeen mm. jauhoja, säi

Et sitten ole karttaa paljoa katsellut? 

Oma poikani olisi halunnut käydä armeijan, vaikka on sairastanut DM1:a taaperoiästä saakka. Tuntui tosi pahalle hänen puolestaan kun kutsunnoissa oli pakko käydä, vaikka etukäteen tiedettiin että rauhanajan palvelukseen ei tule pääsemään.

Aikoinaan kun diabeetikot pääsivät kokeiluluontoisesti armeijaan oli heille järjestetty erillinen hoitotaho. Sairaanhoito on joka tapauksessa jokaisessa varuskunnassa, joten diabeteshoitajan järjestämisen ei luulisi olevan vaikeaa. Diabeetikot voisi kouluttaa johonkin tiettyyn tehtävään, mikä ei vaadi rintamalla tai hankalissa olosuhteissa olemista - käytännössähän diabeetikon tärkein varuste on vuodenajan mukaan jääkaappi tai lämpöeristetty laukku, jossa insuliinit ja ruuat säilyvät, koska sairauden hoito on jatkuvaa ruualla ja insuliinilla tasapainoilua.

En ole itse armeijaa käynyt, mutta ymmärrykseni mukaan diabeetikot ja jotkut muutkin pitkäaikaissairaat (jotka nyt vapautettu rauhanajan palveluksesta) pärjäisivät mainiosti ainakin varustehuollossa, ruokahuollossa ja lääkintätehtävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ontuu vertaus kyllä aika tavalla. On vähän eri asia sairaalat, joissa hoidetaan akuutisti tällä hetkellä sairaita, kun se että koulutetaan vaan tiettyyn tarkkaan tilanteeseen tehtävään ihmisiä,  jotka eivät tosi tilanteessa pysty koulutusta vastaavaa tehtävää ikinä tekemään. Kaikki varmaan ymmärtävät, että ykköstyypin diabeetikko kuolee muutaman vuorokauden sisällä, kun insuliini maasta loppuu (tuonti ei sotatilassa vedä eikä suomessa valmisteta insuliinia) ja vaikka ykköstyyppiläinen saisi insuliini hetken aikaa hänellä pitää olla tarkkaan säädetty lääke ja ruokarutiini (jos se ei ole kunnossa niin ykköstyyppiläinen kuolee hypoon tai happomyrkytykseen nopeasti) joka ei sotatilassa saati rintamalla mitenkään toimi. 

Miksi Suomessa ei mahdollisen sodan aikana "tuonti vetäisi", kun ohjusiskujen koettelemasta Ukrainastakin tuodaan Suomeen mm. jauhoja, säi

No jos ajatellaan sellaista tilannetta, että suomeen syttyisi sota, niin kyse olisi varmaan tilanteesta joka ainakin vie kohti laajempaa sotaa/kolmatta maailman sotaa ja täten sotatilassa olisi varmasti muita maita myös, jossa esim tanska voisi muutenkin olla todennäköinen ja siellä iso määrä insuliinista tehdään. Suomen satamat myös pommitettaisiin varmastikin ensin, samoin kentät yms. Ukraina on maantieteellisesti myös täysin erilainen kuin suomi ja heilläkin ollut laajoja puutteita lääkkeistä, vedestä, ruoasta yms. Insuliini on myös erittäin herkkä ja helposti pilaantuva ja pienempienkin lämpötila vaihteluiden kautta tehonsa menettävä lääke ja ykköstyyppiläiset tarvitsevat sitä tunneittain ja ylipäänsä sen toimittaminen rintamalle sotilaalle jonka elossa pysyminen riippuu herkästi pilaantuvasta lääkkeestä on aikalailla mahdotonta sotatilassa. Tuonti ja vienti voi vielä jonkun aikaa vetää jos edelletyksiä sille on, mutta noin herkästi pilaantuvan tuotteen kuljettaminen, jakelu yms sotatilassa on varmasti todella erittäin epätodennäköistä eikä sitä siinä tilanteessa priorisoida muutaman kymmenen tuhannen ihmisen takia.