Lue keskustelun säännöt.
Toisen vuoden kokkiopiskelija ei jaksanut seistä muutamaa tuntia ja lopetti opintonsa
30.01.2026 |
Kolme tuntia omilla jaloillaan oloa kipeytti perusterveen ihmisen siihen kuntoon, että harjoittelu loppui kesken ensimmäisen harjoittelupäivän siihen ja opinnot loppuivat kuin seinään. Opiskelijalle tuli täytenä yllätyksenä että keittiössä työskentely on fyysillistä ja tapahtuu suurimmaksi osaksi seisoaltaan.
Jos jaksaminen / kunto on nuorella tuota luokkaa, niin mitähän se on keski-ikäisenä tai jopa hieman vanhempana...?
PS: Turha huutaa provoa tosiasioista.
Kommentit (45)
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä. Muistan kun olin 18-vuotiaana vuokrafirman kautta tarjoilemassa isossa pankin juhlassa. Toinen samanikäinen nainen oli ottanut isänsä mukaan tilaisuuteen. Kymmenisen minuuttia hän jaksoi kantaa ruokia pöytiin, sitten valitti naama vääränä että jalat sattuu kun pitää kokoajan seistä ja kävellä. Lähti sitten isukin kyydissä kotiin.
Kyllä keittiössä voi työskennellä välillä myös istuen korkealla jakkaralla. Aivan turhaan lopetti tuon vuoksi opinnot.
Ehkä hän vain tajusi, että kyseessä on paska ammatti ja tahtoi tulevaisuudessa jotain parempaa ja haastavampaa?
Paikallaan seisominen on paljon rankempaa kuin kävely. Kaupassa töissä ollessa paikallaan seisten tehtävät jutut, esim. alelappujen liimaus, oli paljon tuskallisempaa kuin vaikka hyllytys, jossa sai kävellä. Tämän tietää kaikki jotka ovat tehneet fyysistä työtä.
En ymmärrä miten kukaan oikein OPISKELEE kokiksi. Ruuanlaiton opin jo lapsena ja itse opiskellen yritysten ja erehdysten kautta oppii paremmaksi kokiksi kuin nämä ammattikokit, joita tunnen useita. Moni loppujen lopuksi on kädetön ammatissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella perusterveellä on piilovikoja. Esim erimittaiset jalat, oikoselkä, skolioosi yms. Pieniä poikkeamia, joita ei noteerata, wnnen kuin en alkaa kunnolla kipuilla.
Vierailija kirjoitti:
Paikallaan seisominen on paljon rankempaa kuin kävely. Kaupassa töissä ollessa paikallaan seisten tehtävät jutut, esim. alelappujen liimaus, oli paljon tuskallisempaa kuin vaikka hyllytys, jossa sai kävellä. Tämän tietää kaikki jotka ovat tehneet fyysistä työtä.
Tämä on aivan totta. Tein toimistotöitä seisten sähköpöydän ääressä ja kyllä siinä parin tunnin kuluttua teki jo mieli hetkeksi edes istahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paikallaan seisominen on paljon rankempaa kuin kävely. Kaupassa töissä ollessa paikallaan seisten tehtävät jutut, esim. alelappujen liimaus, oli paljon tuskallisempaa kuin vaikka hyllytys, jossa sai kävellä. Tämän tietää kaikki jotka ovat tehneet fyysistä työtä.
Siihen kuitenkin tottuu nopeasti. Ekan viikon jos olisi jaksanut niin toinen olisi jo tuntunut paremmalta. Vaikka olisi hyvässäkin fyysisessä kunnossa niin se seisomatyö vaatii oman totuttelunsa.
Vierailija kirjoitti:
Paikallaan seisominen on paljon rankempaa kuin kävely. Kaupassa töissä ollessa paikallaan seisten tehtävät jutut, esim. alelappujen liimaus, oli paljon tuskallisempaa kuin vaikka hyllytys, jossa sai kävellä. Tämän tietää kaikki jotka ovat tehneet fyysistä työtä.
Mä olin lukiokesinä kultasepänliikkeessä töissä. Siinä seistä nakutettiin täysin paikoillaan tiskin takana 9-5. Selkä oli aina tulessa. Olen jo 50+, mutta muistan sen edelleen. Mikään pieni jaloittelu lounasaikaan ei auta, kun selkä väsyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jaloillaan oleminen voi yllättää toisen vuoden opiskelijan? Onhan koulussa täytynyt olla jo keittiössä oloa, vaikka harjoitteluita ei olisi ollut. Mutta eikö niitäkin ole jo ensimmäisenä vuonna?
Itsekin kyllä vähän yllätyin teininä, kun menin suoraan ylä-asteelta opiskelemaan suurtalouskokiksi ja ensimmäisessä harjoittelussa mullakin kipeytyi jalat ihan hulluna. Olin kuitenkin ihan liikunnallinen tyyppi, mutta kipu oli niin erilaista, että kyllähän se makealta tuntui. Jostain syystä mulla ärtyi erityisesti toinen nilkka ja oli vaikeuksia kävellä harjoitteluun ja takaisin (suuntaansa noin 2,5 kilometriä). En kyllä lopettanut opiskeluita, vaan suoritin ne loppuun ja jalatkin tottui ko. harjoittelun aikana kovalla alustalla kävelemiseen ja seisomiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten kukaan oikein OPISKELEE kokiksi. Ruuanlaiton opin jo lapsena ja itse opiskellen yritysten ja erehdysten kautta oppii paremmaksi kokiksi kuin nämä ammattikokit, joita tunnen useita. Moni loppujen lopuksi on kädetön ammatissaan.
Kokin opintoihin kuuluu aika paljon muutakin kuin ruuanlaiton opettelu. Ihan hygieniaan liittyvät asiat, reseptiikka, taloudellinen osaaminen jne jne. Kokin työ poikkeaa myös aika paljon siitä, mitä kotikokki kotonaan värkkäilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi ollut hakea nuorelle kuntoutustukea ja jatkaa opintoja yksilöllistetyllä aikataululla.
Nuoren polven kunto on niin hauras. Ei jakseta seistä eikä kävellä, kun on oltu liikaa paikoillaan istuen vuosikausia niska kyyryssä kännykkää tuijottaen. Monet ovat myöskin hauraita psyykeltään. He pahastuvat eivätkä kestä psyykkisesti, jos joku huomauttaa heille jostain asiasta koulussa, työpaikalla, julkisella paikalla tai armeijassa. Tämä ei lupaa hyvää maan tulevaisuudelle. Aluksi voisi ihan ajaa oppilaat ulos välitunnin ajaksi, niin siinä tulee vähän liikuttua. Muistan kouluajoilta, että ulosmenon kanssa vitkuteltiin ja oltiin haluttomia menemään pihalle, mutta välitunnin jälkeen jaksoi keskittyä seuraavalla oppitunnilla.
Mistäs ap tietää, oliko opiskelija perusterve? Jos onkin jokin sairaus mikä vaikuttaa siihen pystyykö seisomaan ja kävelemään pitkiä aikoja.
Joka tapauksessa eikö ole parempi, että keskeyttää opinnot, jos on huomannut että kyseinen ammatti ei olekaan omille kyvyille sopiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keittiössä voi työskennellä välillä myös istuen korkealla jakkaralla. Aivan turhaan lopetti tuon vuoksi opinnot.
Ehkä hän vain tajusi, että kyseessä on paska ammatti ja tahtoi tulevaisuudessa jotain parempaa ja haastavampaa?
Ei oppilaitosten keittiöissä ole tuoleja oppilaille. Joku työturvallisuusjuttu kai.
Vierailija kirjoitti:
Monella perusterveellä on piilovikoja. Esim erimittaiset jalat, oikoselkä, skolioosi yms. Pieniä poikkeamia, joita ei noteerata, wnnen kuin en alkaa kunnolla kipuilla.
Suurimmalla osalla vaikutus huonolla kunnolla ja ylipainolla
Työelämän realiteetit tulevat valitettavasti joillekin yllätyksenä. Olin nuorempana ravintola-alan töissä ja siinä tuli kyllä nähtyä kaikenlaista. Joillekin uusille ja nuorille työntekijöille oli jonkinlainen järkytys, kun töissä pitikin ihan oikeasti tehdä töitä, eikä ollut aikaa näpytellä puhelinta ja juoruilla työkavereiden kanssa. Jotkut lopettivat työt jo ensimmäisenä päivänä, kun ravintolan keittiössä tuli vähän hiki.
Jos on valinnut alan, jolle ei sovellu, on nimenomaan hyvä ratkaisu, että keskeyttää opinnot mahdollisimman alkuvaiheessa.
Miksi pitäisi jatkaa ammatillisia opintoja sellaisella alalla, jossa ei kuitenkaan pysty koskaan oikeasti tekemään töitä? Sehän olisi vain resurssien tuhlausta. On niitä sellaisiakin ammatteja, joissa ei tarvitse tunti tolkulla seisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella perusterveellä on piilovikoja. Esim erimittaiset jalat, oikoselkä, skolioosi yms. Pieniä poikkeamia, joita ei noteerata, wnnen kuin en alkaa kunnolla kipuilla.
Suurimmalla osalla vaikutus huonolla kunnolla ja ylipainolla
Tämä. Aamulla, kuten eilenkin, työkaveri taas valitteli öisiä polvi- ja selkäkipujaan. Kyseessä 50-vuotias reilusti ylipainoinen nainen, jonka liikunta rajoittuu bussipysäkille kävelemiseen (matkaa noin 50 m suuntaansa).
Jonain päivänä vielä sanon suoraan mikä niihin kipuihin auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Monella perusterveellä on piilovikoja. Esim erimittaiset jalat, oikoselkä, skolioosi yms. Pieniä poikkeamia, joita ei noteerata, wnnen kuin en alkaa kunnolla kipuilla.
Tai vaikka ehlers danlosin syndrooma tai jokin muu, jota ei löydy kuin (esim mulla) 10 kuluttua siitä, kun aloin etsiä vastauksia lääkäreiltä.
Ok ope. Kiva kun kerroit palstalla.