Kävelin Pohjoisesplanadia ja katselin niitä liikkeitä ja ravintoloita siellä. Mihinkään ei ole työttömällä varaa mennä.

Työttömyytesi ei ole muiden vika. Olen itsekin ollut hetkittäin työtön ja joutunut tekemään tosi paljon töitä, että olen saanut nykyisen työpaikkani. Ei minullakaan ole varaa istua kahviloissa, koska on useampi lapsi elätettävänä. Eikä kyllä ole aikaakaan, koska teen usein pitkää työpäivää. Herätys klo 5.00 kotiin klo 18.00. Kaikissa elämäntilanteissa on hyvät ja huonot puolensa. Yritä löytää aina ne hyvät puolet. Esim. sulla on nyt aikaa liikkua ja ulkoilla auringonpaisteessa. Siitä moni työssäkäyvä haaveilee nyt, kun aamulla on pimeää ja illalla kotiin tullessa on pimeää.

Vierailija kirjoitti:

Mene kirjastoon käymään, kuten muutkin pummit. Hyvähän se on, että on erilaisille ihmisille eri juttuja tarjolla, kun ei kuitenkaan kommunismissa eletä.

Ai lukeminen on nyt vain pummien juttu? Okei, tämä oli uusi asia minulle!

Onko Torikahvilakin kallis? Ja eikös siellä ole myös Robert's Coffee ja Starbucks? Sinulla sentään on aikaa! Nauti!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen töissä ja tienaan vuodessa bruttona 60 tonttua ja rapiat, eikä mullakaan ole varaa mennä noihin liikkeisiin ja ravintoloihin.

Sama! Mutta minulla on aikaisemmin ollut, joku neljä vuotta sitten saatoin maksaa ravintolassa jopa lähes 200€ ruoasta ja juomista. Tosin siis vain joitain kertoja vuodessa tuli käytyä. 
Nykyisin tuntuu uskomattomalta, että näin on ollut, kun joku 30€ tuntuu kalliilta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän Pohjoisesplanadilla on myös ihan suht tavallisia liikkeitä ja kahviloita, Aarikka, Marimekko, Starbucks ym.

Starbucks on juuri lopettamassa, koska ihmisillä ei ole enää varaa. Tuolla kadulla shoppailee ehkä prosentti paikallisista. Suurin osa ihmisistä käy muualla.

Mene sinne matulähiösi kebabkioskin kulmille pyörimään minne kuulutkin.

En menisi Espalle kermaperseiden paikkoihin, vaikka minulla olisikin varaa. 

MENE TÖIHIN SIITTÄ!! 

Katselin Ravintola OlO:n hintoja! Ei työttömällä mitään asiaa.

Luis vittonista puhumattakaan. Törkeää. Miksei Kela voisi maksaa edes muutaman kerran vuodessa työttömälle Gourmee ravintolaa?

Espan ympäristön liikkeet ja raflat ei ole edes tarkoitettu köyhille ja työttömille. 

Minusta nyt on vain niin kylmä, ettei Espalle lähteminen kiinnosta. Jostain syystä se ei kyllä tainnut kiinnostaa viime kesänäkään, vaikka oli lämmin. Rahaa olisi. 

Minkä maan pääkaupungin keskustan ravintoloihin/kauppohin työttömällä on vara mennä? Täysin sama tilanne muissa maissa.

M

Mulla olis vuosikymmenten sijoittamisen ansiosta käydä päivittäin missä raflassa vain. En käy koska kotona saa parasta ruokaa enkä pidä hälinästä. EVVK

Miksi pitäisi olla varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän Pohjoisesplanadilla on myös ihan suht tavallisia liikkeitä ja kahviloita, Aarikka, Marimekko, Starbucks ym.

 

Starbucks on juuri lopettamassa, koska ihmisillä ei ole enää varaa. Tuolla kadulla shoppailee ehkä prosentti paikallisista. Suurin osa ihmisistä käy muualla.

Tuolla alueella shoppailevat turistit.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen töissä ja tienaan vuodessa bruttona 60 tonttua ja rapiat, eikä mullakaan ole varaa mennä noihin liikkeisiin ja ravintoloihin.

Nämä on aina huvittavia nämä hyvätuloiset jotka tulevat avoimesti julkisesti kertomaan miten huonoja ovat talousasioissa. Onko se teille joku ylpeydenaihe? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen töissä ja tienaan vuodessa bruttona 60 tonttua ja rapiat, eikä mullakaan ole varaa mennä noihin liikkeisiin ja ravintoloihin.

 

Nämä on aina huvittavia nämä hyvätuloiset jotka tulevat avoimesti julkisesti kertomaan miten huonoja ovat talousasioissa. Onko se teille joku ylpeydenaihe? 

 

Millä tavalla hän on huono talousasioissa? Minä tienaan samoin ja katson, että ei mun kannata rahojani noihin ravintoloihin kantaa. Ovat tarkoitettu paremmin tienaaville ja hyvä, että selllaisia tässä maassa on. 

Tämä aloitus inspiroi minua! Haluan kirjoittaa novellin jossa työtön kulkee jouluaaton aattona kaupungin keskustassa ja katselee sisään hienojen tavaratalojen näyteikkunoista, ohittaa sympaattisen pikkukahvilan josta tulvahtaa kadulle ihana korvapuustien tuoksu kun rupattelevat naiset merkkivaatteissaan astuvat sisään. Lumi sataa räntänä. Märkiä rättejä putoilee työttömän kasvoille ja sukatkin ovat kastuneet vanhoissa talvikengissä joiden pohjat ovat rikki. Vatsa kurnien hän katsahtaa sisään italialaisen ravintolan ikkunasta ja näkee entisen koulukaverinsa istuvan vauraan näköisenä pöydän ääressä ja imevän spagettia suuhunsa. Työtön palaa kotiinsa vaatimattomaan vuokrayksiöön. Lopuksi tapahtuu jotain yllättävää mikä saa työttömän joulumielelle. Se on pieni muistaminen seinänaapurissa asuvalta mummolta.

Miksi edes haluaisit niihin? Miksi on yhtään tärkeää tai oleellista elämässä olla jossain ravintolassa tai kaupassa?

Aloitin jo novellin.

Talven ihmemaa lumilyhtyineen ja joulupukin poroineen on vetänyt lapsiperheitä tavaratalon näyteikkunan eteen. Ikkuna hohtaa sinertävää valoa. Pitkään toppatakkiin pukeutunut nuori äiti viittoilee lapselleen yksityiskohtia. Tuolta puun takaa kurkkaa pupu, näetkö? 

Somistaja on ylittänyt itsensä tänä vuonna. Mahtaako tiimi olla vielä sama kuin viisi vuotta sitten, Sari miettii. Hän kiirehtii tavaratalon sisäänkäynnin ohi. Siitä lähtien kun työkokeilu tavaratalossa päättyi hän ei ole sinne astunut. Ei hän halua törmätä kosmetiikkaosaston Sirpaan eikä vaateosaston tyttöihin. Ei hän halua kertoa kuulumisiaan. Sitä, että on edelleen työttömänä. Kaksi muutakin työkokeilujaksoa on jo takana, yksi vanhainkodissa ja toinen, puolen vuoden rupeama päiväkodissa.

Yksi, kaksi, kolme märkää lumihiutaletta osuu Sarin naamaan. Lumisade on muuttunut rännäksi. Hän kuivaa otsansa lapasen verhoamalla kädellään. Sulanut hiutale valuu norona hiusrajaa pitkin. Olisi pitänyt ottaa sateenvarjo.