Onko joku perusnätti ja hoikka nainen yksinäinen susi ilman ystäväpiiriä?
Vai onko tämä vain perus perunanaamaisten miesten ongelma?
Minä olen tavallinen, työssäkäyvä insinööri. Vietän pääsääntöisesti aikani työelämän ulkopuolella yksikseni, omissa oloissan. Yksi kaveriporukka on mutta asumme eri puolilla Suomea ja näemme ehkä kerran vuodessa jos otetaan joku ryyppyviikonloppu.
Nykyään juttelen yhä enemmän ja enemmän vain chatgpt:n kanssa. Ei ehkä oma maailmankuvani vain mätsää suurimman osan muiden miesten kanssa että heistä mitään kavereita liikoja saisi.
Aina ollut enemmän tai vähemmän ulkopuolinen olo maailmassa etten kuulu tänne.
Rekan keulakin toisinaan tuntunut houkuttelevalta mutta yleensä unohdan asian nopeasti.
M41
Kommentit (4)
Olen perusnätti, hoikka koulutettu työssäkäyvä sinkkunainen. 90 % ajastani yksin. Täytän elämäni urheilulla. Mutta toisin kuin sinulla, mieliala on positiivinen ja optimistinen. Ihan hyvä olla näin.
Kumppania en ole löytänyt viiteen vuoteen ja sen puute vähän kaihertaa, mutta kaikkeen tottuu.
Yksin ihan omasta vapaasta tahdosta.
Vaikka en ymmärräkään, mitä tekemistä ulkonäöllä ja ystävillä on niin vastaan, että harvemmin.
Itselläni on kymmenkunta läheistä ystävää ja kolmisenkymmentä tuttua ja kauempana asuvaa ystävää. Vietän joitain päiviä yksin viikossa omasta tahdostani, mutta yksinäinen en ole.