Inhoan tätä, kun lapset saavat päiväkodissa katsella lastenohjelmia ja pelata ruudulla
Meillä puuhakas 4 v lapsi. Olemme halunneet kasvattaa lapsen niin, ettei lapsi kasva ruudussa kiinni, vaan tilaa olisi tavalliselle leikille, lukemiselle ja ulkoilulle. Kotioloissa lapsemme ei saa katsoa telkkaria joka päivä ja silloinkin kun katsotaan, katsotaan rajatusti 30 min-1 h. On usein valittu lapselle temmoltaan rauhallisempia lastenohjelmia 90-luvulta. Lapsi ei ole koskaan kotioloissa saa käyttää kännykkää, tietokonetta, tablettia tms pelaamiseen. Jos meistä olisi kiinni, niin lapsi tutustuisi laitteella pelaamiseen vasta kouluiässä. Sen sijaan pelaamme paljon lasten lautapelejä. Ulkoilemme, opettelemme luistelua ja uintia. Luemme paljon kirjoja lapselle ääneen ja lapsi itsekin nauttii kirjojen selailusta.
Meillä tämä lähes ruuduton arki toimii hyvin, mutta päiväkodista ei voi sanoa samaa. Monta kertaa viikossa saan kuulla, miten on taas pelattu pädillä jotakin peliä tai katsottu telkkaria. Aikuiset eivät tätä kerro, vaan lapsi kertoo. Jopa satuhetkissä kirja näytetään dokumenttikameran kautta, päiväuniaikaan saatetaan soittaa lasten äänikirjaa, meditaatiotarinoita jne. Lapset ottavat itse päiväkodin laitteilla valokuvia ja tekevät niistä kansion. Tämä kaikki verhotaan joksikin digikasvatukseksi.
Tiedän, että varhaiskasvatus on kovilla, mutta kyllä kaipaan omaan lapsuuteeni ysärille, jossa kirjoja luettiin perinteisesti eikä päiväkodissa tainnut edes olla telkkariruutua. Nykymenolla keskitytään katsomaan ruutua ja pelaamaan sen sijaan, että esimerkiksi askarreltaisiin ja opeteltaisiin muita tarpeellisia taitoja.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohiksena: miten se äänikirjan kuuntelu on niin paljon huonompi kuin, että joku lukee sitä kirjaa ääneen? Tai valokuvaaminen on huono asia?
Olen eri. Muistan oman lapsen pikkulapsiajoista, että tunneilmaisu tms. ei välity samalla tavalla kuin lukiessa. Meillä luettiin todella paljon ihan vanhempien toimesta, mutta myös kuunneltiin äänikirjoja.
Ap:lle: Ihan oman itsensä vuoksi ei kannattaisi tehdä kaikesta ongelmaa. Meidän lapset ei elä missään tyhjiössä vaan niiden lapsuuteen vaikuttaa lukematon määrä ihmisiä ja olosuhteita, joihin ei voida vaikuttaa. Oma arjen voi tehdä omien arvojen mukaiseksi, mutta siinä se sitten oikeastaan onkin.
Mitäs meinasit ruikuttaja asialle tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs meinasit ruikuttaja asialle tehdä?
Kansalaisaloitteen!
Tai siis, jonkun pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Kyllä te olette niin erinomaisia ihmisiä. Mitähän tuolla aiotte voittaa. Niitä ysäriohjelmia silloin aikanaan vahdattiin tuntikausia videolta ja pelattiin tietokoneilla. Ihan normaaleja meistä tuli.
Isoäitini kertoi, että hänen lapsuudessaan 30-luvulla hän joutui usein lukemaan kirjoja salaa, koska ne olivat äitinsä mielestä joutavaa roskaa.
Minullakin oli 80-luvulla sääntö kotoa, että kirjastosta sain vain sen verran kirjoja kuin jaksoin itse kantaa. Kirjastoon oli 3km. Ja ainainen valitus siitä, kun lapsi on "nenä kiinni kirjassa". T. DI 50v
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tekopyhää, millaiseksi varhaiskasvatus on mennyt.
Sanotaan, että lapsille pitää tehdä kotona monipuolista ruokaa. Päiväkodissa tarjotaan eineksiä (näkee tuoteselosteista, että näin on ainakin meidän kaupungissa).
Virallisesti ohjeistetaan, että pienille ei ruutuaikaa ollenkaan ja isommillekin päiväkotilaisille vain vähän. Motkotetaan, miten vanhempien pitäisi antaa vähemmän ruutuaikaa ja sitten päiväkodissa ruutua katsotaan surutta.
Oletteko valmiita alkamaan maksamaan siitä enemmän? Vai yhteiskunnanko se pitää kustantaa. Kyllä, mahdollista on luomuruoka ja enemmän henkilökuntaa mutta ei näillä resursseilla.
Mistä ap tietää, että mitä siellä päiväkodissa tehdään, kun hän ei ole paikalla?
Muistan, kun luon lapselleni ihan vauvaikäisestä lähtien todella paljon. Ensin kuvakirjoja ja sitten tarinoita. Samaakin aina uudestaan ja uudestaan. En tiedä, oliko vaikutusta että tuli kova lukija ja nyt tekee väitöskirjaansa. Ei ainakaan hukkaan mene lukeminen lapselle. Lukeminen kannattaa aina.
Sitä kirjaa luetaan 25 lapselle samaan kertaan, ei siellä pysähdytä kesken kaiken selailemaan tai kuvia katsomaan.