Kuuluuko masentuneelle joka ei töissä, niin kaikki kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Jos on oikeasti masentunut niin ei kyllä todellakaan kykene tekemään yksin mitään kotitöitä. Hyvä jos pystyy edes nousemaan sängystä.

No kukaan ei tuollaista kattele.

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska masentuneen pitäisi keskittyä myös siihen, että paranee. Masennukseen myös usein kuuluu aloitekyvyttömyys. Pieni määrä kotitöitä varmasti auttaa siinä, että pysyy toimintakykyisenä mutta on kohtuutonta vaatia tekemään kaikkea. Työssäolevana masentunut olisi varmaankin sairaslomalla, joten kotona oleminen ei ole syy sille, että hänen pitäisi kaikki kotityöt hoitaa. 

 

Miettisin jakoa sen suhteen, miten vaikea masennus on. Terve ottaa vastuun suurimmasta osasta mutta masentuneen voinnin mukaan sitten jaetaan noita muita hommia. 

Miksi kukaan haluaisi omaishoitajaksi?

Ei työtön ole mikään muiden palvelija vain siksi, kun ei käy työssä. Ihmiset olettaa aina, että työttömällä on loputtomasti aikaa palvella muita. Eiköhän työttömän kuulu käyttää aika siihen, että kuntouttaa itseään tarvittaessa ja että etsii töitä aktiivisesti. Minä tämä oletus on, että työtön joutuu olemaan joku palvelija. Minä ainakin työttömänä saan kulumaan aikani niin, että välillä ei riitä edes aika. Ärsyttää kun ihmiset olettaa, että pyörittelen kotona vain peukaloita ja heti kun laittavat minulle viestiä niin minun olisi suuna päänä riennettävä apuun. Se että sinä käyt työssä ei tarkoita, että minun pitää työttömänä olla aina saatavilla. Minullakin on oma elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei työtön ole mikään muiden palvelija vain siksi, kun ei käy työssä. Ihmiset olettaa aina, että työttömällä on loputtomasti aikaa palvella muita. Eiköhän työttömän kuulu käyttää aika siihen, että kuntouttaa itseään tarvittaessa ja että etsii töitä aktiivisesti. Minä tämä oletus on, että työtön joutuu olemaan joku palvelija. Minä ainakin työttömänä saan kulumaan aikani niin, että välillä ei riitä edes aika. Ärsyttää kun ihmiset olettaa, että pyörittelen kotona vain peukaloita ja heti kun laittavat minulle viestiä niin minun olisi suuna päänä riennettävä apuun. Se että sinä käyt työssä ei tarkoita, että minun pitää työttömänä olla aina saatavilla. Minullakin on oma elämä. 

Ei toki, mutta ehdit tehdä kotityöt esim. siinä ajassa minkä kumppani käyttää työpaikalle siirtymiseen ja takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei työtön ole mikään muiden palvelija vain siksi, kun ei käy työssä. Ihmiset olettaa aina, että työttömällä on loputtomasti aikaa palvella muita. Eiköhän työttömän kuulu käyttää aika siihen, että kuntouttaa itseään tarvittaessa ja että etsii töitä aktiivisesti. Minä tämä oletus on, että työtön joutuu olemaan joku palvelija. Minä ainakin työttömänä saan kulumaan aikani niin, että välillä ei riitä edes aika. Ärsyttää kun ihmiset olettaa, että pyörittelen kotona vain peukaloita ja heti kun laittavat minulle viestiä niin minun olisi suuna päänä riennettävä apuun. Se että sinä käyt työssä ei tarkoita, että minun pitää työttömänä olla aina saatavilla. Minullakin on oma elämä. 

Ei toki, mutta ehdit tehdä kotityöt esim. siinä ajassa minkä kumppani käyttää työpaikalle siirtymiseen ja takaisin.

Totta kai kuuluu vähän yli puolet kotitöistä. Mutta jos leikitään, että työssäkäyvä kumppani ei millään tavalla osallistu rahallisesti enemmän talouteen vaan kaikki menee ruokakustannuksissa puoliksi, vaikka toinen on työtön niin miksi tämä työtön olisi velvollinen tekemään enemmän kotitöitä? En ymmärrä tätä ihmisten logiikkaa tässä. Eri asia tietenkin, jos työssäkäyvä antaa isomman osan rahallista panosta talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on päivänselvää, että kotona tehdään kaikki kotityöt ja työntekijä hoitaa työt.

 

Työtätekevähän elättää kotonaolijaa, jotenn täysin reilua, että hän hoitaa sitten kodin.

Mitäs jos sä olet kotona lantioluut murskana.. yhäkö teet kaikki kotityöt

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu. Ei luoja laiskoja ruoki!

Mikä vtun luoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on päivänselvää, että kotona tehdään kaikki kotityöt ja työntekijä hoitaa työt.

 

Työtätekevähän elättää kotonaolijaa, jotenn täysin reilua, että hän hoitaa sitten kodin.

 

Mitäs jos sä olet kotona lantioluut murskana.. yhäkö teet kaikki kotityöt

Luulavasti ei vaan makoilisi kotona vaan kävisi kuntoutuksessa yms. ja pää pelaisi eli voi hoitaa monta kotityötä ihan vaan tietokoneella (maksaa laskut, tilata ruuat noudettavaksi tai kotiin ja monta harvemmin tehtävää juttua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on oikeasti masentunut niin ei kyllä todellakaan kykene tekemään yksin mitään kotitöitä. Hyvä jos pystyy edes nousemaan sängystä.

 

 

Eipä tuollaisen kanssa parisuhtestakaan mitään tule. Toisen pitäis töissäkäynnin lisäksi hoitaa ruoka pöytään, siivota  ja maksaa laskut. Ymmärrys loppuu lusmua kohtaan aika nopeeta ja lusikat jaetaan.

Sairas ei ole lusmu. Sä jättäisit rakastamasi ihmisen yksin hädän hetkellä vain koska hän on sairas. Mitä se kertoo sinusta?

Ja oudon hyvin sulta kuitenkin onnistuu yksin eläessä työssäkäynti, ruoka, siivous ja laskut. Vai käykö äippä auttamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska masentuneen pitäisi keskittyä myös siihen, että paranee. Masennukseen myös usein kuuluu aloitekyvyttömyys. Pieni määrä kotitöitä varmasti auttaa siinä, että pysyy toimintakykyisenä mutta on kohtuutonta vaatia tekemään kaikkea. Työssäolevana masentunut olisi varmaankin sairaslomalla, joten kotona oleminen ei ole syy sille, että hänen pitäisi kaikki kotityöt hoitaa. 

 

Miettisin jakoa sen suhteen, miten vaikea masennus on. Terve ottaa vastuun suurimmasta osasta mutta masentuneen voinnin mukaan sitten jaetaan noita muita hommia. 

Miksi kukaan haluaisi omaishoitajaksi?

Ei kai kukaan ehdoin tahdoin etsikään sairasta kumppania itselleen. Et voi tietää, milloin rakkaasi tai sinä sairastuu ja miten.

 Masennus nyt on kuitenkin yleensä ohimenevä sairaus, etenkin jos saa asianmukaista hoitoa, joten ihmettelen asennettasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on päivänselvää, että kotona tehdään kaikki kotityöt ja työntekijä hoitaa työt.

 

Työtätekevähän elättää kotonaolijaa, jotenn täysin reilua, että hän hoitaa sitten kodin.

 

Mitäs jos sä olet kotona lantioluut murskana.. yhäkö teet kaikki kotityöt

 

 

Luulavasti ei vaan makoilisi kotona vaan kävisi kuntoutuksessa yms. ja pää pelaisi eli voi hoitaa monta kotityötä ihan vaan tietokoneella (maksaa laskut, tilata ruuat noudettavaksi tai kotiin ja monta harvemmin tehtävää juttua).

Tai sitten ei, kun se masennus on varmasti jossain määrin hiipinyt mukaan.

Itsellä kun oli paha uupumus päällä ollessani opiskelija, niin kyllä se valitettavasti meni niin, että miesystävä töiden jälkeen kokkasi ja hoiti tiskit. Minä yleensä revin itseni sängystä ylös klo 16 kun hän pääsi töistä.

Kävin kevyellä hölkkälenkillä joka päivä 30min ulkona illalla, koska kevyt liike on yksi parhaita hoitoja uupumukseen, mutta muuta en koskaan tehnyt.

Katsokaa taivaan lintuja ! Eivät ne kylvä eikä kehrää silti teidän taivaallinen isänne ruokkii ne .  Olettehan te paljon arvokkaammat kuin ne yhteensä . 

Ei lainaus enää onnistu kahden kolmen viestin jälkeen.. yritetään näin.

"Sulla on ihana mies :) Muutenkin hienot tukiverkot. Onneksi sait apua ja olet nyt parantumassa :)"

Kiitos! Todellakin on ihana mies ja porukat. Vielä haluan mainita, että miehen eno ja tämän vaimo olivat isossa osassa, kun sairastuin. Tai jo ennen. He sanovat mulle monta kertaa, että nyt pitäisi pysähtyä, ottaa iisisti, pitää iitsensä terveenä. Toisinaan ärsyynnyin noista jutusita, kun kuvittelin relaavani, tietenkin pysyn terveenä. Niin vaan se tunnollinen kympin tyttö sitten suoritti myös vapaa-aikaansa ja lomiaan.

Nuo ihmiset myös ottivat homman haltuun, kun romahdin. He järkkäsivät mut hoitoon. Miehelle ja lapsille terapiat  yms. organisoivat lähes kaiken. Sitä kun helposti jää tuulen mukana heilumaan, kun ei tajuta mikä tilanne. Sitten riidellään parisuhde rikki. 

Alkuun olin siellä osastolla pari viikkosen. Tutkittiin, että mikä on ja mihin menee ja sitä lääketasapainoa etsittiin. Makasin vaipoissa, eipä olis tupakit napannut, eikä ruokakaan. Rakkaat kävivät mua syöttämässä! Olisivat pitäneet sairaalassa pidempäänkin, mutta kun asiat selkeentyi, niin mies teki päätöksen. Multa ei edes kysytty ja hyvä niin.

Kotiin päästyä pikku hiljaa reipastuin (!) ja niin aloin käymään siellä ja tuolla. Mulla oli selkeä päivärytmi ja lukujärjestys tehtynä, että ehdin tehdä kaiken, mitä parantuminen vaatii. Eli suorittamassa jälleen ja nyt parantumista. Aivan käsittämätöntä!

tuosta oli hyvä kirjoitus tuolla aiemmin heti mun kirjoituksen jälkeen. 

Kotitöistä yms moni asiaanliittyvä lääkäri ja sairaanhoitaja sanoi, että ne vaan jätät tekemättä. Unohdat että niitä edes on. Kaikki tuommoinen tekeminen pitää unohtaa. 

Tekeminen on hyväksi vain jos se on mielekästä. 

Sairaus on aivan kamala. Hyvin harva kuitenkaan tuntuu ymmärtävän sitä, joten parantuminen ei välttämättä ole kovin helppoa. Äitini oli ihana apu muiden mukana, mutta hänen suustaan kuitenkn jatkuvasti kuuli tuota  p*skaa laiskuudesta ja feikkaamisesta. MIehen eno ja äiti sitten ärähtivät muorille, että älä sitten auta, jos suutas et osaa pitää kiinni. Kukaan ei tarvise negatiivi-nelliä häiritsemään parantumistaan.

<3