Lue keskustelun säännöt.
Eronneet, onko tavallista ettei kiinnosta enää miehet?
28.01.2026 |
Vaikka olen taloudellisesti aika lujilla niin en vain halua uutta miestä. Ei oikein kiinnosta seksi kuin satunnaisesti, saati joku jatkuva yhdessäolo. Tuntuu että tarvitsen tilaa hengittää ja vapautta. Muuttuukohan tämä enää?
Kommentit (67)
Olen ollut elämässäni kahdessa pitkässä suhteessa, 27 ja 4,5 vuotta, nyt sinkkuna, ja olen oppinut, ettei mies pysty tuomaan suhteeseen yhtään mitään, mitä ilman en olisi onnellinen.
Tällä hetkellä ei kiinnosta pätkääkään alkaa deittailemaan, vaan pidän mieluummin täydellisen vapauteni ja keskityn mukaviin asioihin. Keväällä lähden auton kanssa kahdeksi kuukaudeksi ulkomaan reissuun katsomaan, mitä elämä tuo eteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hölmö mies joka huolii jätetyn naisen, yleensä palettiin kuuluu lisäksi taakka tai useampi, ja nainen on jo vanha, pian vaihdevuosivaivoissaan.
"Minä ajattelin, että varmaan ei enää elämään miestä mahdu, kun en jaksa niitä huonoja puolia. Kaikesta huolimatta seurustelen tällä hetkellä, sillä mukaan tarttui sellainen sinnikäs ihailija, joka ei pilaa elämääni. Minulla on kyllä jatkuvasti tutka päällä etsimässä varoitusmerkkejä, mutta siihen ei vaan osu mitään."
Minulla täysin sama.
Seurustelin ja sitten olin avosuhteessa miehen kanssa joka ei ikäänkuin vain kasvanut yhtään ja oli prnon suurkuluttaja, yhä holhottavampi, lopulta katkera riippakivi. Kun hän vielä petti (kuulemma koska inhosi itseään niin paljon?? wtf) niin jätin hänet. Hän vakuutti minut ainakin hetkellisesti että kaikki miehet ovat kuten hän tai vielä pahempia.
Tiesin totta kai, ettei se pidä paikkaansa, mutta samalla en vain kertakaikkiaan tuon jälkeen kaivannut suhdetta. Enkä uskonut että osaisin löytää sieltä sen hyvän miehen, enkä kestänyt ajatusta, että joutuu omassa kodissa katselemaan vastaavaa menoa kuin aiemmin.
No, onneksi nykyinen mieheni löysi minut. Torjuin useita ihan kivoja lähestyjiä ennen tätä ja olin vuosia sinkkuna. Mutta nyt on kyllä sellainen mies, että huhhuh. Miehekäs, vakaa, varmaan parempi ja reilumpi kommunikoimaan kuin minä, tosi hyvä tyyppi jolla on oma elämänsä myös nyt kun asutaan yhdessä. Suhteen intiimi puolikin on normaalia ja oikeasti miellyttävää, miehelle asia ei ole pakkomielle tai elämän suola, vaan kiinnostaa enemmän urheilu, kirjallisuus, yhteinen tekeminen, reissaaminen. Ah<3
Mutta ehdottomasti oli myös hyvä olla yksin ja jos ei tule jotain täyttä kymppiä kohdalle niin miksipäs se suhde olisi pakko olla?
Yhä useampi nainen valitsee nykyään sinkkuuden. Miesten pitää todella alkaa miettimään asenteitaan, jos mielivät parisuhteeseen naisen kanssa. Osa miehistä kykenee tähän, mutta vääjäämättä epäkurantti aines, jonka ennen joku nainen kelpuutti vain päästäkseen suhteeseen taloudellisen hyödyn ja turvan takia, karsiutuu pois ulistuaan ensin keuhkonsa riekaleiksi, miten naisista on tullut nirsoja.
Naisten on aina käsketty valita paremmin ja pitää haarat kiinni. Miehet, olkaapa hyvä.
Suhde ei ole mikään pakko. Ihmisillä on outo peruskäsitys, että olisi pakko olla suhteessa. No kun ei ole pakko! Kokeilkaa yksinelämistä muutama vuosi ja yllättykää, kuinka hyvin voitte sen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hölmö mies joka huolii jätetyn naisen, yleensä palettiin kuuluu lisäksi taakka tai useampi, ja nainen on jo vanha, pian vaihdevuosivaivoissaan.
Buahhhah, viisikymppisillä miehillä on monilla vielä taaperoikäisiä lapsia, ehkä samaan aikaan kun on jo lapsenlapsia, mutta viisikymppisellä naisella ei taaperoita ole. Ja mites ne miesten alhaiset testot ja monesti jo nelikymppisenä alkavat potenssiongelmat...?
Olen miettinyt samaa. Olen 48-vuotias, erosin parikymmentä vuotta kestäneestä liitosta kaksi vuotta sitten. Minulla ei ole mitään kiinnostusta etsiä uutta parisuhdetta! On ihanaa asua yksin, tehdä mitä huvittaa, tunnen oloni todella kevyeksi ja onnelliseksi. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja tuttavia eron jälkeen, yksin asuvat naiset ovat aika hyviä verkostoitumaan. Uusia harrastuksia on useita. Minulle parisuhde oli viimeiset vuodet aivan kamala energiasyöppö, kun epätoivoisesti ja varsin yksipuolisesti koitin sopeutua milloin mihinkin oikkuihin ja tekohengittää suhdetta, joka oli ollut jo vuosia rikki. En tiedä minkälainen ihme pitäisi tapahtua, jotta haluaisin ruveta seurustelemaan. En ainakaan enää koskaan halua asua kenenkään kanssa. Ehkä joku etäsuhde, nähdään lomilla ja joskus viikonloppuna, voisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Tajusin jo siinä 25v paikkeilla että parisuhde on scammi ja mitä vanhemmaksi tulen sitä vakuuttuneempi olen ettei naisen ole koskaan tarkoitettu esim. Asumaan miehen kanssa. En koe mitään kaipuita tai kärsimyksiä ilman miestä. Elämä "suhteessa" mieheen on sen sijaan yhtä helvettiä oikeastaan siitä riippumatta, miten sen järjestää.
Sinä kaipaat panoja, itselle riittää pari kertaa vuodessa puhelimella soittelu tai chatti ja totean kerta toisensa jälkeen, että ei ole mun juttu. Fiksuimmat yksilöt oppivat ja kehittyvät nopeasti, mutta 99% ei todellakaan pysy perässä
Vierailija kirjoitti:
Juu, on ihan normaalia, etkä ole mitenkään uniikki. Suurinta osaa kansakunnasta ei ole luotu parisuhteisiin ja yhä kasvava joukko ihmisistä haluaa elää yksin, eikä parisuhde ole mikään ihanne ja normi ja suhteet voi olla mitä monimuotoisempia, kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen, eikä ole pakko jatkaa suvun maatilaa, eikä sukulaisetkaan enää kyttää entiseen malliin onko joku jäämässä vanhaksipiiaksi.
Jo 70-luvulla syntyneiden osalta vapaus valita lisääntyi. Yhä useampi uskaltaa sanoa suoraan, ettei heitä kiinnosta parisuhde ja se perhekeskeinen elämä. Vai mistä ap luulee esim syntyvyyden laskun johtuvan? Kelvottomista miehistä joita naissukupolvi skumppalasin ääressä tylyttää vaahtopallot pöksyissä? Maailma on muuttunut, mutta parisuhdetta katsotaan edelleen vanhentuneiden ja homeisten lasien läpi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole eron jälkeen kiinnostanut vähään aikaan. Mutta minä olen parisuhde ihminen. Olen nyt parisuhteessa ja asumme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
tuossa kiteytyi hyvin suomalaisen naisen asenne
parisuhde = taloudellinen etu
Onhan esim. asuminen halvempaa kahden maksamana kuin yksin. Muuta isoa taloudellista etua ei kai kumppanista ole. Ja mitä muuta miehet sitten pystyvät parisuhteeseen tuomaan? Ainakaan omalla kohdallani ei yhtään mitään. Eli nimenomaan taloudellinen etu olisi ainoa syy ottaa uusi kumppani, mutta koska pärjään itsekin niin ei kyllä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tavallista. Eron jälkeen huomaa kuinka paljon helpompaa ja parempaa elämä on yksin, kuin huonossa parisuhteessa. Varsinkin, jos parisuhteessa on kärvistellyt liian pitkään ei halua luopua vapaudesta, kun riskinä on, että joutuu uudestaan pettymään.
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei ole mikään pakko. Ihmisillä on outo peruskäsitys, että olisi pakko olla suhteessa. No kun ei ole pakko! Kokeilkaa yksinelämistä muutama vuosi ja yllättykää, kuinka hyvin voitte sen aikana.
Tämä. Jotkut ihmiset, usein naiset, pelkää jostain kumman syystä sinkkuutta kuollakseen. Mieluummin roikutaan huonossa suhteessa. En tajua, eikä riitä empatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minä ajattelin, että varmaan ei enää elämään miestä mahdu, kun en jaksa niitä huonoja puolia. Kaikesta huolimatta seurustelen tällä hetkellä, sillä mukaan tarttui sellainen sinnikäs ihailija, joka ei pilaa elämääni. Minulla on kyllä jatkuvasti tutka päällä etsimässä varoitusmerkkejä, mutta siihen ei vaan osu mitään."
Minulla täysin sama.
Seurustelin ja sitten olin avosuhteessa miehen kanssa joka ei ikäänkuin vain kasvanut yhtään ja oli prnon suurkuluttaja, yhä holhottavampi, lopulta katkera riippakivi. Kun hän vielä petti (kuulemma koska inhosi itseään niin paljon?? wtf) niin jätin hänet. Hän vakuutti minut ainakin hetkellisesti että kaikki miehet ovat kuten hän tai vielä pahempia.
Tiesin totta kai, ettei se pidä paikkaansa, mutta samalla en vain kertakaikkiaan tuon jälkeen kaivannut suhdetta. Enkä uskonut että osaisin löytää sieltä sen hyvän miehen, enkä kestän
Miehekäs, vakaa, varmaan parempi ja reilumpi kommunikoimaan kuin minä, tosi hyvä tyyppi jolla on oma elämänsä ..
Allekirjoitan! Sillä uudella, jonka kanssa uskalsin suhteeseen, on isot tunnetyöhartiat ja kommunikointi- ja ihmissuhdetaitoja varmaan parin keskivertonaisen edestä. Arvostan todella paljon ja kerron myös sen hänelle usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuossa kiteytyi hyvin suomalaisen naisen asenne
parisuhde = taloudellinen etu
Onhan esim. asuminen halvempaa kahden maksamana kuin yksin. Muuta isoa taloudellista etua ei kai kumppanista ole. Ja mitä muuta miehet sitten pystyvät parisuhteeseen tuomaan? Ainakaan omalla kohdallani ei yhtään mitään. Eli nimenomaan taloudellinen etu olisi ainoa syy ottaa uusi kumppani, mutta koska pärjään itsekin niin ei kyllä kiinnosta.
Asumiskulujen jakaminen tosiaan voi tuoda taloudellista etua, mutta ainakin mulla käytännössä kuluu rahaa sinkkuna paaaaljon vähemmän kuin parisuhteessa. Lisäksi voin itse päättää 100% mihin omat rahani käytän tai en käytä. Exä oli mestari kuluttamaan omien rahojensa lisäksi myös mun rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuossa kiteytyi hyvin suomalaisen naisen asenne
parisuhde = taloudellinen etu
Onhan esim. asuminen halvempaa kahden maksamana kuin yksin. Muuta isoa taloudellista etua ei kai kumppanista ole. Ja mitä muuta miehet sitten pystyvät parisuhteeseen tuomaan? Ainakaan omalla kohdallani ei yhtään mitään. Eli nimenomaan taloudellinen etu olisi ainoa syy ottaa uusi kumppani, mutta koska pärjään itsekin niin ei kyllä kiinnosta.
Naiskämppis ei r aiskaa ja pahoinpitele sinua
Vierailija kirjoitti:
Se on hölmö mies joka huolii jätetyn naisen, yleensä palettiin kuuluu lisäksi taakka tai useampi, ja nainen on jo vanha, pian vaihdevuosivaivoissaan.
Mitäs kuuluu jätettyjen miesten taakkaan sit? Hyvin on tuntunut ainakin oma ex muille kelpaavan
Sama täällä, jos tunnepuolen jättää yhtälöstä pois niin aika negatiivisia loppusummaltaan on kaikki miessuhteet olleet. Lähes kaikkien kanssa suurin osa kotitöistä on jäänyt minulle, tai vähintään se metatyö (exäkin oli todella hämmästynyt ja väsynyt eron jälkeen kuinka paljon aikuisen pitää hoitaa erinäisiä stressaavia asioita, kun minä ne aiemmin hoidin. Eikä ole edes lapsia!).
Muutama on ollut väkivaltainen, pari osoittautui juopoksi, useampi on yrittänyt elää siivellä. Lähes kaikki ovat pettäneet. Ns muuten hyvistäkään yksikään ei ole ollut aidosti keskustelukykyinen, vaikka esimerkkinä yksikään mies ei ole koskaan kysynyt monilta mitä tulevaisuuden haaveita minulla on, mitä pidän uudesta työstä, tai vaikka mikä minua pelottaa elämässä (minä olen kyllä kysellyt heiltä, harvoin saanut edes "Entä sinä" takaisin... ).
Varmasti joku tulee viisastelemaan että Itsepä valitsit, ja joo, niin tein. Mutta a) ei ole ollut parempaakaan tarjolla ja B) jos jossakin miehet ovat hyviä, niin siinä että osaavat piilottaa paskuutensa aika pitkään c) myönnän olleeni etenkin nuorempana naiivi ja "pitää antaa mahdollisuus" narratiivin uhri, enkä ole ns uskaltanut puhaltaa peliä poikki ekoista varoitusmerkeistä kun eihän sitä nirso saa olla.
Käyn vielä harvakseltaan treffeillä, ehkä pari kertaa vuodessa, mutta koska C kohdan oppi on mennyt perille, nämä loppuu aina lyhyeen kun ne samat paskuudet alkaa puskea jokaisella pinnalle. Ei ole enää yhtään hermoa jäljellä alkaa katsella juopottelua, ilkeyttä, tai aitoa kiinnostuksen puutetta jossa mikä tahansa nainen kelpaa.
N46
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, jos tunnepuolen jättää yhtälöstä pois niin aika negatiivisia loppusummaltaan on kaikki miessuhteet olleet. Lähes kaikkien kanssa suurin osa kotitöistä on jäänyt minulle, tai vähintään se metatyö (exäkin oli todella hämmästynyt ja väsynyt eron jälkeen kuinka paljon aikuisen pitää hoitaa erinäisiä stressaavia asioita, kun minä ne aiemmin hoidin. Eikä ole edes lapsia!).
Muutama on ollut väkivaltainen, pari osoittautui juopoksi, useampi on yrittänyt elää siivellä. Lähes kaikki ovat pettäneet. Ns muuten hyvistäkään yksikään ei ole ollut aidosti keskustelukykyinen, vaikka esimerkkinä yksikään mies ei ole koskaan kysynyt monilta mitä tulevaisuuden haaveita minulla on, mitä pidän uudesta työstä, tai vaikka mikä minua pelottaa elämässä (minä olen kyllä kysellyt heiltä, harvoin saanut edes "Entä sinä" takaisin... ).
Varmasti joku tulee viisastelemaan että Itsepä valitsit,
Ajan myötä opit seulomaan nämä ongelmat jo ennen treffejä. Paskalla on tapana puskea pintaan ihan itsestään kun sille antaa tilaa. Ei tarvitse kuin olla hiljaa niin mies yleensä kertoo ongelmansa ihan itse, toki usein muita syyttäen ja haukkuen, mutta kuitenkin
Ei, vaan naiset nimenomaan eivät enää ole miesten kanssa rahan takia, koska ansaitsevat omansa. Miehen pitää tuoda suhteeseen jotain positiivista luonteellaan ja taidoillaan.