Akateeminen ura + lapsiperhe = vaikea yhtälö?

Aika monet joutuu tohtoripelin hävittyään leikkiin, jota kutsumme vain emojilla, 🍯, sperma-ämpäri

Eikö noita videoita saisi jotenkin pois tältä palstalta? Ihan turhia ja osin ällöttäviä. Ei voi olla mainostuloille hyväksi.

Väitöstilaisuus menee myös näin 

Onpa täällä varautuneen kuuloisia kommentteja.

Itse olen väitöskirjatutkijana ja tällä hetkellä vanhempainvapaalla esikoisen kanssa. Omassa tiedekunnassani lapsihaaveisiin suhtaudutaan normaalina osana elämää - omakin pääohjaajani arvasi, mistä on kyse, kun sanoin, että olisi vähän juteltavaa ja olin aikonut julkistaa vauvauutisen. Olin lukevinani rivien välistä, että jos tutkija on 25-35-vuotias nainen, niin kenellekään ei tiedekunnssani tule yllätyksenä, että hän hankkii jossain välissä lapsia.

Sanoisin, että lähde vain rohkeasti kohti tutkijanuraa ja ala yrittää lasta heti kun siltä alkaa tuntua. Ainakin oman kokemukseni mukaan työkuviot suunnitellaan sitten perheen ympärille. Kaikki perheelliset tietävät sen, että perhe on monilla elämän prioriteetti nro 1, tutkijoillakin. Toki lapsen voi joutua laittamaan melko aikaisin päiväkotiin, tai voit joutua seurailemaan työsähköpostia vanhempainvapaalla ym.

Raskaaksi tulo ei ole itsestäänselvyys, sekin kannattaa muistaa, siihenkin voi mennä vaikka vuosia. 

Sanoisin, että kannattaa kuitenkin joka tapauksessa suhtautua ennemmin niin, että lasten hankinta on oma päätöksesi hankaloittaa elämääsi, ja että aiot selviytyä väitöskirjan teosta siitä huolimatta. Jos lastenhankintaan suhtautuu siten, että se on elämäsi ykkösasia ja väitöskirja on jossakin top50:ssä elämässäsi, niin et välttämättä jätä itsestäsi niin hyvää kuvaa kollegoille kuin ensimmäisellä tavalla.

Väitös tilaisuus alkaa ja jatkan imettämistä, kun ympärilläni aika tuntuu pysähtyvän. Kaikki huolet ja kysymykset, mitä tulevaisuudessa on, häipyvät. Tämän hetken kauneus ja rauha täyttävät minut. En halua, että tämä hetki koskaan päättyy. Vauvan tyytyväinen ähkäisy saa minut hymyilemään entistä leveämmin tiedän, että tämä on vain alkua. Meillä on edessä koko elämänmittainen matka, ja tällä matkalla tulee olemaan vielä monia ihania hetkiä yhdessä.

Vauvat on niin ihania

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Äitiys on niin ihana asia, että jokaisen naisen tulisi saada se kokea.

Olen tutkija ja täytyy sanoa!!!Hymyilyttää, kun tuijotan vauvan kasvoja. Hänen pienet, sulavat piirteensä ja tyytyväinen ilmeensä saavat minut tuntemaan itseni täydelliseksi. Joka kerta, kun hän vie kätensä rintaansa vasten, sydämeni sykähtää. Olo on sellainen kuin olisin löytänyt itseni uudelleen, kuin vauva olisi minussa herättänyt jotain syvällä piilossa ollutta.

Onpas outoa kommenttia taas paljon. Huoh! Itse olen väitöskirjatutkija ja tunnen, kuinka vauva etsii rintaani, hänen pientä suuta hänen ponnistellessaan löytääkseen oikean paikan. Se hetki, kun hän saa otteen, on kuin taikuutta. Mielihyvä valtaa minut, kun huomaan, kuinka luontaisesti tämä kaikki tuntuu. Olen äiti, ja tämä on juuri se hetki, jota olen odottanut.

Näköjään joku esiintyy minuna.

Kiitos kommenteistanne. Nimenomaan rahoituksen pätkittäisyys ja pienituloisuus huolestuttavat. Puolisoni on huolehtivainen, mutta epäilen, että jäisi koti-isäksi. Vanhempani ovat elossa ja hyväkuntoisia, mutta he ilmoittivat jo kauan sitten, ettei heistä tule hoitajia, vaan suunnitelmissa on viettää eläkepäiviä muilla tavoin. Miehen vanhemmat ovat jo ikäihmisiä.

Ap

Ap, muista! Imettäminen tuo myös mukanaan koko joukon tunteita. Olen ylpeä siitä, että pystyn tarjoamaan hänelle kaiken tarvitsemansa. Välillä tunnen huolta ja epävarmuutta, riittääkö maito vai saako hän tarpeeksi, mutta jokainen tyytyväinen ilme hänen kasvoillaan rauhoittaa minut. Tämä on meidän matkamme, ja jokainen päivä tuo mukanaan uusia haasteita ja ilon aiheita.

Ehkä pitäisi päättää, kumpi on tärkeämpää: perheen perustaminen vai tutkijan ura. Se väittelykään ei muuten millään tavalla takaa akateemista uraa.

Itseltä vöitöskirjan tekeminen meni kuin voideltu porkkana. Hmmmmm, olen imettänyt lastani 2,5 vuotta enkä ole kertaakaan käyttänyt liivinsuojia. Maito pysyy kyllä tisseissä eikä ole koskaan valunut itsestään. En koe, että olisin maidolle haissut.

Tee lapset vasta opiskelun jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi päättää, kumpi on tärkeämpää: perheen perustaminen vai tutkijan ura. Se väittelykään ei muuten millään tavalla takaa akateemista uraa.

Kateeliuus paistaa läpi sun kommentista. Ei pahalla

-ap

 

----> Äitiys on niin ihana asia, että jokaisen naisen tulisi saada se kokea.

 

- Kiitos. Mutta ei kiitos. Maailmassa on liikaa lapsia joita kukaan ei rakasta. Jokaisen ei tarvitse todellakaan lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Tee lapset vasta opiskelun jälkeen. 

Kauhea vauva kuume. Alapää ihan kostea koko ajan. Kaipaan sisääni 

-ap

Vierailija kirjoitti:

 

----> Äitiys on niin ihana asia, että jokaisen naisen tulisi saada se kokea.

 

- Kiitos. Mutta ei kiitos. Maailmassa on liikaa lapsia joita kukaan ei rakasta. Jokaisen ei tarvitse todellakaan lisääntyä.

 

VOI KUULE! Tunnen, kuinka vauva etsii rintaani, hänen pientä suuta hänen ponnistellessaan löytääkseen oikean paikan. Se hetki, kun hän saa otteen, on kuin taikuutta. Mielihyvä valtaa minut, kun huomaan, kuinka luontaisesti tämä kaikki tuntuu. Olen äiti, ja tämä on juuri se hetki, jota olen odottanut.

TUTKIJA

Toisaalta sinulla on kuitenkin mahdollisuus toimia kokopäiväisenä tutkijana. Itse suunnittelen tohtoritutkintoa (akateemisen) työn ohessa. Lapsilla kilpaharrastukset. Olen tehnyt yhden sivututkinnon työn ohessa tässä hulabaloossa ja kieltämättä se on ollut jo melkoinen saavutus. 

On myös karua tajuta, miten paljon helpommalla miestutkijana pääsisi. Edelleen ne kodin metatyöt on hyvin paljon äidin kontolla. Kaikki ennakoinnit, suunnittelut, organisoinnit, vaikka kumppani olisi miten osallistuva tahansa. Asiantuntijatyö on omalla tavallaan myös vaativaa ja silti olisi kuitenkin rahkeita tohtoritutkintoonkin. Apurahalla tietysti voisi jonkin verran keskittyä opiskeluun, mutta siinäkin on oma hommansa. 

Kyllä tässä joutuu tarkkaan punnistemaan sitä, miten elämänsä käyttää. Kunnianhimoa olisi tutkimukseen, mutta aikaa ei niinkään.

 

Tee lapset vasta opiskelun jälkeen. 

- Juuri näin. Ensin opiskelut sitten lapset. Lapset kärsii stressaantuneesta äidistä ja esikoinen viedään pk:hon kasan päälle itkemään kun seuraava tulee tai äiti tekee opintoja ja lapsi häiritsee keskittymistä.