Minulla on ollut niin vaikeita elämäntapahtumia etten ole enää normaali
Minulle on tapahtunut sellaisia asioita että minun pitäisi olla syrjäyneenä jossain sillan alla. Olen siis aika traumatisoitunut ja se näkyy minusta ulospäin vaikka päällisin puolin elän normaalia elämää. Mitään pillereitä en kuitenkaan viitsi tähän hakea koska muilta osin aivokemiat toimivat aivan kuten pitää ja lääkkeillä yleensä aiheuttaa haittaa johonkin muualle.
Kommentit (71)
Eiköhän tuo ole ihan normaalia vielä muutenkin. Oireet voivat korostua, muista ottaa hyöty käyttöön kaikesta. Muista myös aina käyttäytyä äläkä anna minkään nousta hattuun.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan normaalia vielä muutenkin. Oireet voivat korostua, muista ottaa hyöty käyttöön kaikesta. Muista myös aina käyttäytyä äläkä anna minkään nousta hattuun.
Olen siis traumapotilaiden paras neuvonantaja. Ilman minua et voi elää, olen ainoa joka ymmärtää sinua oikeasti. Olen ainoa joka antaa sinun olla kaikkea mitä sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea auttaa, kun ei oikein ymmärrä, mikä on ongelmasi!
Minulla on tavallaan lieviä mielenterveysoireita mutta samalla voi vaistota että taustalla on jotain hirveää ja sellaista mitä monet eivät halua edes ajatella.
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.
Voin hyvin ja nautin elämästä. Mukanani kulkee silti koko ajan ikään kuin iso musta varjo johon olen itse tottunut mutta muut eivät.
Sama juttu. Ihan sama, on täällä muitakin menneisyytensä ryvettämiä.
Otsikon korjaisin toiseksi:"Minulla on ollut niin vaikeita elämäntapahtumia, etten enää koe olevani entiseni. "
MIkä on normaalia on todella vaikea määritellä, koska siihen pitäisi sitten verrata koko ihmiskuntaa ja hakea keskiarvo kuka on "normaali". Opettele siis puhumaan itsestäsi reilummalla ja asianmukaisella tavalla, niin jo se auttaa sinua pääsemään itsesi kanssa sopuun.
Vaikeat vastoinkäymiset, joita minullekin on sattunut, rikkovat kyllä mielen ja tunteet, mutta en ole koskaan kokenut olevani epänormaali. Koen asiat kyllä syvällisemmin, olen paljon yksin kokemuksieni vuoksi, luotan ihmisiin heikosti, mutta näen sen kaiken jälkeen itseni myös arvokkaana selvitessäni niistä. Aina tulee vastaan muitakin, joiden kanssa kohtaa aidosti ja voi keskustella syvällisesti, olla rikki ihan rauhassa, mutta elää silti omanlaistaan elämää.
Hyvää Juhannusta ja sano peilikuvallesi, että selvisit siitä kaikesta ehjin nahoin ja pahin on nyt takana!
Olisi kiva kuulla ihmisten vaikeista elämäntapahtumista, niin osaisi suhteuttaa omiaan niihin. Eli kertokaa niistä?
Olen ollut kiltti mies 40 vuotta, minulla on edelleen halu rakastaa mutta en osaa koska hellyyttä ei ole minulle opetettu.
Sama vaikka en mä enää päällisin puolin(kaan) elä normaalia elämää koska olen yhteiskunnan syrjäyttämä liki 100% ja niin erakoitunut mitä se kaupunkiolosuhteissa on mahdollista. Mikään ei tunnu oikein miltään ja kaikki on aivan sama, tunne-elämä on kuollut ja pystyyn kuollut taidan olla isolta osin jo muutenkin. Mutta missään tapauksessa en pidä tätä epänormaalina vaan täysin luonnollisena ja normaalina seurauksena niistä elämänkokemuksista joita kohdalleni on osunut. Huolestuneempi sitä pitäisi omasta mielenterveydestään olla, jos olisin jotenkin happy happy, joy joy- asenteella. Jollain pilleripurkilla tuohonkin jamaan itsensä varmaan saisi, mutta ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ihan sama, on täällä muitakin menneisyytensä ryvettämiä.
Ei niin kuin minä. Tämä on erilaista.
Kaikilla meillä on haavoja ja traumoja, ei kukaan täällä selviä ilman vastoinkäymisiä. Ap kuulostaa huomionhakijalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.Voin hyvin ja nautin elämästä. Mukanani kulkee silti koko ajan ikään kuin iso musta varjo johon olen itse tottunut mutta muut eivät.
Traumaterapia auttoi minua jonkun verran. Käsittelemään lapsuuttani. Helpompi olla oman mustan varjoni kanssa vaikka eihän se kokonaan poistunut.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.
Ihan vieraita moiset parantavat, hellivät, lohduttavat, ilahduttavat, tukevat, auttavat, kannustavat ja hemmottelevat asiat. Varmaankin tilanne voisi olla tyystin toisenlainen jos olisikin joskus kokenut kannustusta, lohdutusta tai hemmottelua iänkaikkisen kampittelun, vähättelyn ja ilkkumisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ymmärrän tilanteesi liiankin hyvin. Odotan mielenkiinnolla, osaisiko joku täällä kertoa jotain toivoa lisäävää.
Minä en osaa, mutta sellainen asia tuli Ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikki parantava, hellivä, lohduttava, ilahduttava, tukeva, auttava, kannustava voisi pitää tilanteen edes ennallaan. Hemmottele itsesi pilalle, idealla.Ihan vieraita moiset parantavat, hellivät, lohduttavat, ilahduttavat, tukevat, auttavat, kannustavat ja hemmottelevat asiat. Varmaankin tilanne voisi olla tyystin toisenlainen jos olisikin joskus kokenut kannustusta, lohdutusta tai hemmottelua iänkaikkisen kampittelun, vähättelyn ja ilkkumisen sijaan.
Ainakaan et voi kaivata sitä mitä et ole kokenut
Ei monikaan traumaattisen taustan omaava päädy kadulle päihdekoukkuun, vaikka joitakin harmeja ja rajoitteita jäisi matkaan. Meitä on monia.
Ja taas moni normaaliperheen hemmoteltu nuori päätyy sinne kadunkulmaan narkkaamaan tai itsetuhoon, jossakin kohti elämäänsä.
Sillä miten vaikeuksia prosessoi ja minkälaista tukea saa, on iso vaikutus. Usein trauman jälkeen onnistuneen kehitystehtävän (kts. mitä tämä tarkoittaa psykologiassa) läpikäyneet on todella syviä ja hyviä tyyppejä. Vaikka voi olla turvattomuuden, herkkyyksiä ärsykkeille, uniongelmaa jne. Ei ne aina elämää estä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon korjaisin toiseksi:"Minulla on ollut niin vaikeita elämäntapahtumia, etten enää koe olevani entiseni. "
MIkä on normaalia on todella vaikea määritellä, koska siihen pitäisi sitten verrata koko ihmiskuntaa ja hakea keskiarvo kuka on "normaali". Opettele siis puhumaan itsestäsi reilummalla ja asianmukaisella tavalla, niin jo se auttaa sinua pääsemään itsesi kanssa sopuun.
Vaikeat vastoinkäymiset, joita minullekin on sattunut, rikkovat kyllä mielen ja tunteet, mutta en ole koskaan kokenut olevani epänormaali. Koen asiat kyllä syvällisemmin, olen paljon yksin kokemuksieni vuoksi, luotan ihmisiin heikosti, mutta näen sen kaiken jälkeen itseni myös arvokkaana selvitessäni niistä. Aina tulee vastaan muitakin, joiden kanssa kohtaa aidosti ja voi keskustella syvällisesti, olla rikki ihan rauhassa, mutta elää silti omanlaistaan elämää.
Hyvää Juhannusta ja sano peilikuvallesi, että selvisit siitä kaikesta ehjin nahoin ja pahi
Hyvin sanottu, tunnistan itseäni tästä. Hyvää Juhannusta!
Olet selvästi parantunut traumoista vaikka ne jäivätkin mieleen?
Vaikea auttaa, kun ei oikein ymmärrä, mikä on ongelmasi!