Tykkäsittekö lapsena kotitekoisesta pitsasta?
Tykkäsittekö uunipellin kokoisesta pitsasta jonka äiti teki? Meillä se oli suosittu. Kaverisynttäreillekin äiti teki pellin kokoisen jauhelihapitsan jota kavereiden kanssa syötiin hyvällä ruokahalulla cokiksen kanssa. Pitsaan tuli mm. tomaattisiivuja jauhelihan lisäksi ja paljon juustoa. Muistui vaan mieleen tämä kun luin noista Anneli Auerin lasten kertomuksista että sijaisvanhemmat olivat ensivierailulla tarjonneet kotitekoista pitsaa ja lapset olivat silloin ajatelleet että tämä on kiva sijaiskoti kun saa hyvää ruokaa.
Kommentit (45)
Pizza pizza pizza, Saarioisten!
Television mainosrallatus oli ainoa kosketukseni pizzaan lapsena.
Mummo ihmetteli, miksi se hokee pissa pissa pissa...
Taisin syödä pizzaa ensikertaa 9. luokalla luokkaretkellä 1986.
Tykkäsin ja edelleen teen äidin reseptillä. Varsinaisesti se ei kai pizzaa ole kun leivotaan leivinjauheella ja tomaattikastikkeen tilalla ketsuppi.
Ei sitä voi edes pizzaksi kutsua, peltipiirakka se on.
En maistanut. Mun äiti oli ravintola-alalla ja toi suoraan duunista pizzaa, kotona ei tehty koskaan. Aikuisena olen tehnyt, hyvää on.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin ja edelleen teen äidin reseptillä. Varsinaisesti se ei kai pizzaa ole kun leivotaan leivinjauheella ja tomaattikastikkeen tilalla ketsuppi.
Yäk, tuo on joku itispiirakka, ei mikään pizza.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin mitään pitsaa ollut. 70-80 luvun taite maaseudulla. Oli juustoleivät ja oma herkku mitä itse tein jo muutaman vuoden vanhana oli lähileipomon leipä johon päälle metvurstia.
Meilläpä oli silloin, teillä ei. Eihän se varsinaisesti oikeaa "pizzaa" ollut, piirakkahan sellainen lähinnä on jos pellille tehdään.
Oli se silti parempaa kuin jonkun Jaakko Kolmosen viritelmä vuodelta 1983, kun se kauhoi pitsansa päällimmäiseksi perunamuusin jämät, että on "ruokaisampaa"...
Jaakko Kolmonen oli kyllä äijä.!!
Kaverin mummo taas laittoi (80-luvulla) keitetyt makaronit pizzaan😄
En juurikaan, oli tylsän makuista kun tomaattikastikkeesta puuttui mausteet, pohjasta suola ja juusto ja kinkkukin oli jotain perus möttöä kaupan altaasta. Myös kiinteät tomaattisiivut oli jotenkin ällöttäviä pizzassa. Olihan se ajatuksen tasolla aina innostavaa mutta lopputulos oli tylsä.
Minä uskon että me ei tiedetä tykättiinkö me, ellemme kokoonnutta ja kerratata sitä että tykkäsimmekö tai ei
Vierailija kirjoitti:
Pizza pizza pizza, Saarioisten!
Television mainosrallatus oli ainoa kosketukseni pizzaan lapsena.
Mummo ihmetteli, miksi se hokee pissa pissa pissa...
Taisin syödä pizzaa ensikertaa 9. luokalla luokkaretkellä 1986.
"Meidän äiti hotkii teidän äitien pitsat!"
En, koska inhosin kuumaa sulanutta juustoa. Ei mistään kotipizzoista oltu kyllä kuultukaan, mutta yhden kaverin kotona tarjottiin aina lämpimiä voileipiä enkä voinut syödä niitä. Meillä kotona tehtiin jauhelihariisipiirakkaa voitaikinaan, koko pellillisiä, ne maistuivat kyllä. Ekan kerran olen ollut pizzeriassa joskus teininä ja otin pizzan ilman juustoa. En oikein muista milloin maku muuttui, mutta viimeistään parikymppisenä rakastin jo pizzoja juustoineen ja siihen mennessä pizzerioitakin oli jo joka kaupungissa, vaikkei vielä joka kylässä. Ja itsekin ruvettiin tekemään
Kun olin lapsi, ei pitsaa tunnettu koko paikkakunnalla
Meidän äiti on varmaan maailman huonoin pizzantekijä, epäilen onko syönyt koskaan oikeata pizzaa. Lapsuudesta muistan sen pellillisen missä oli ne jauheliha, tomaattirenkaat ja sipuli ja 2,5cm pullataikinan ja murotaikinan hybridipohja, tomaattipyrettä ja edamjuustoa raastettuna. Hyi hitto näin jälkeenpäin ajateltuna.
Voi kuule ap, kun minun lapsuudessani ei moista piirakkaa vielä ollut olemassakaan. Opiskeluaikana sitten teimme joskus jauhelihapizzaa, kun joku oli löytänyt ohjeen. No joo, olihan se hyvää, ei siinä mitään, mutta kyllä aito pizza sen olisi hakannut mennen tullen.
Kyllä pidin. Ja sellaista teen vielä edelleenkin, ja on ollut lasten ja lasten kavereiden suosikki.
Meillä oli tapa, et äiti teki, itse taikinan ja täytteksi/päälle joko jauhelihaa tai tonnaria+katkarapuja. Joskus se pohja oli myös turvonnut/kasvanut liikaa - koko satsi oli n. 1 tuuman paksuista. Laittoi myös päälle ananasta. En tykännyt siitä, muutaman kerran jälkeen sanoin, et älä laita sitä, liian voimakas/imelä maku.
Sitten tuli se päivä, ettei äiti enää tehnyt pitsaa, sairastui. Tein sitten (miehenä) sitä itse la-iltana, valmispohjaan, niinkuin ennen. Ihan hyvää tuli.
....
Joskus sitä äidin tekemästä taikinasta/taikinaa jäi yli, muut "tarvikkeet", loppui, niin teki vege-pitsan tai pitsalettejä (kämmenen kokoisia). Aivan järk. hyvää, nekin!
Kyllähän se pitsaksi kutsuttu tekele silloin lapsena maistui. Ei sillä toki pizzan kanssa ollut mitään tekemistä.
en saanut pitsaa vasta kun muutin omilleni eli joskus 1986.
Ei minun äitini tehnyt koskaan pizzaa. Olin jo teini, kun isosiskoni teki ekan kerran pizzaa kotona. Se oli hyvää. Sen jälkeen olen myös itse tehnyt pizzaa kotona. Nyt olen äiti, joka tekee pizzaa ja lapseni tykkäävät siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin mitään pitsaa ollut. 70-80 luvun taite maaseudulla. Oli juustoleivät ja oma herkku mitä itse tein jo muutaman vuoden vanhana oli lähileipomon leipä johon päälle metvurstia.
Meilläpä oli silloin, teillä ei. Eihän se varsinaisesti oikeaa "pizzaa" ollut, piirakkahan sellainen lähinnä on jos pellille tehdään.
Oli se silti parempaa kuin jonkun Jaakko Kolmosen viritelmä vuodelta 1983, kun se kauhoi pitsansa päällimmäiseksi perunamuusin jämät, että on "ruokaisampaa"...
Jaakko Kolmonen oli kyllä äijä.!!Kaverin mummo taas laittoi (80-luvulla) keitetyt makaronit pizzaan😄
Mikäpä jottei, italialainen jämäpiirakkahan se oikeasti on. Vehnätaikinan päälle laitetaan sitä, mitä on. Samoin indonesialaisten Nasi Goreng, pyttipannu riisistä eikä sen kummempi ruoka oikeasti.
Kyllä meidän äiti teki jauhelihapizzaa. Siihen tuli tomaattia ja sipulia lisäksi. Juustoraastetta päälle. Pohja oli erilainen ku nykyään.