Ihan kamalaa että alkaa ajatukset selkiämään

On oikeesti inhottavaa että alkaa tuntea pystyvänsä asioihin, innostuvansa  suunnittelevansa sekä kokevan edes hiukan mahdolliseksi. 

En halua mitään en halua tahtoa mitään. 

Alan kuvittelemaan että kykenen ja se on paskin olotila. 

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän luovuttaja. Heti kun näyttää valoa ryssin tahallaan / tahattomasti asiat. 

Alan olla sillä tavalla positiivisen harhainen. Haluan tämän olotilan pois. Mä en halua tehdä asioita itseni eteen. Silloin joutuu valokeilaan. Sellaseen putkavalosyyniin. Haluaisin että tapahtuisi jotain sellaista että vaikka sairastuisin vakavasti ettei tarttis laittaa itseään likoon. .. Kaikki mitä pitäis tehdä on niin epämiellyttävää ja tuntuis sellaselta loputtomalta kärsimykseltä. Miksei woltilla voi tilata arkun kantta kiinni