Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko katunut päätöstä olla hankkimatta lapsia?
26.01.2026 |
Toivoisin, että voisin kuulla kokemuksianne. Meillä on takana vuosien lapsettomuus ja mies ilmoitti yhtäkkiä, ettei halua jatkaa yrittämistä, vaan sittenkin elämää ilman lapsia. Eli minulla on pohdinnan paikka, mitä toivon. En ole varma enää mistään. Pelkään että kadun myöhemmin, jos en haki yhtäkään lasta.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta asti pitänyt lapsettomia 40+ naisia jotenkin outoina. Että niissä on jotain vialla. Jo lapsen vaisto sen sanoi.
Sinussa on vialla. Ensisijaisesti pitää olla vastuullinen aikuinen ja miettiä tarkkaan. Joskus on vastuullisempaa olla tekemättä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinistö jakoi mitaleja suurperheille.
Kiitos hänelle
Venäjä yrittää näivettää Suomen vauvavastaisella propagandalla! Jotkut suomalaiset puolueet kätyreinä levittää venäjän väestömäärävalhetta!
Vanhusten yhteiskunta on helppo tuhota! Suomi tarvitsee vauvoja!
Suomalaisista ei ole mukavaa katsoa edes mitä tapahtui joillekin ukrainan vauvoille.
En ole katunut, oikeastaan päinvastoin olen onnellinen että en lasta ikinä päättänyt hankkia.
Tietenkin ihmiset on yksilöitä joten jotka saattavat katua, mutta minulle tämä on ollut juuri se oikea päätös.
N74
Kaduin keski-iän kriisissä kun esivaihdevuosioireet iski päälle 42 v iässä. Mutta se oli vaan semmoista paniikkia siitä, että nyt oikeasti ensimmäinen isompi ovi elämässä sulkeutuu. Vuodessa meni se katumus ohi, ja sen jälkeen olen ollut tyytyväinen, etten yrittänyt paniikissa tehdä lasta keski-iän kriiseilyn takia, kun en ollut semmoista, enkä miestäkään, koskaan ennenkään halunnut. Olisi se nyt hurjaa 51-vuotiaana olla alle 10-vuotiaan äiti. Tällainen hiljaisuutta ja rauhaa rakastava erakkoluonne vielä.
Minä sanoisin, että jatkatte elämää ilman lasta. Tämä lapsettomuutesi saattaa olla siunaus valepuvussa ja tajuat sen vasta myöhemmin. Minulle itselleni rauhaisa ja tasapainoinen parisuhde ja elämä ovat kaikkein tärkeimipiä. Niitä ei voi olla tai ainakin se on miljoona kertaa hankalampaa jos on lapsia. En tunne ketään lapsetonta, joka sitä olisi katunut. Voit olla onnellinen ilman lapsia, takuuvarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään ole katunut. Kamala huoli olisi päällä koko ajan sekä joidenkin koulujen kauheasta tilanteesta, että tulevaisuudesta.
Nainen hedelmöittyy 30 vuotta, kannattaisi varmaan odotella parempia aikoja. Jos niitä uskoo tulevan.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta asti pitänyt lapsettomia 40+ naisia jotenkin outoina. Että niissä on jotain vialla. Jo lapsen vaisto sen sanoi.
Sinussa sitä vikaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Voin elää kuten haluan. Lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että jatkatte elämää ilman lasta. Tämä lapsettomuutesi saattaa olla siunaus valepuvussa ja tajuat sen vasta myöhemmin. Minulle itselleni rauhaisa ja tasapainoinen parisuhde ja elämä ovat kaikkein tärkeimipiä. Niitä ei voi olla tai ainakin se on miljoona kertaa hankalampaa jos on lapsia. En tunne ketään lapsetonta, joka sitä olisi katunut. Voit olla onnellinen ilman lapsia, takuuvarmasti.
Ymmärrän kyllä, että voi olla joillekin ihan hyväkin asia olla ilman lapsia, mutta ei se kyllä niin ole, että rauhaisa ja onnellinen parisuhde olisi lasten vuoksi hankalaa. Kaikkea sitä kuuleekin.
Minä sanoin aikoinaan kolmikymppisen lähestyessä miehelleni, että jos hän ei suostu lapsia hankkimaan niin minä vaihdan miestä. Ihan tosissani, niin olisin tehnytkin. Ei ollut siis mikään uhkaus vaan aivan vain toteamus. Minulle lapset olivat erittäin tärkeä asia, ja ovat edelleen. Enkä ole katunut, eikä muuten mieskään ole katunut.
Mutta jokainen tietysti tekee omat valintansa sen mukaan mikä on itselle tärkeää. Sen kyllä tietää sisimmässään, mikä on itselleen parasta. Jos olet epävarma, niin ota omaa aikaa ja mieti rauhassa, mitä sinä haluat. Älä liikaa nojaa meidän muiden päätöksiin, koska ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, että kukaan sellainen olisi katunut, joka on tietoisesti päättänyt olla koskaan hankkimatta lapsia. Mutta on myös pari ystävää, jotka ajattelivat liian pitkään että sitten joskus, ja sitten kun se joskus tuli, ei haikara enää tullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä katuisin ja rankasti, jos en olisi lapsia saanut/tehnyt.
Elin ensimmäiset 33 vuotta vain itselleni, sen jälkeen seuraavat 10 vuotta niin, että perheessä elettiin pikkulapsiarkea(parasta aikaa näin jälkikäteen ajatellen) ja sen jälkeen seuraavat kymmen vuotta niin, että perheessä oli jo omatoimiset lapset joista oli hyvää seuraa, harrastettiin yhdessä ja voitiin perheenä hyvin.
Nyt 7 vuotta taas kumppanin kanssa kahdestaan ja kylläpä elämä olisi tylsää ja tyhjää, jos ei pääsisi matkustamaan aikuisten lasten kanssa, jos ei lomilla ja juhlapyhinä olisi porukkaa käymässä ja aina on tiedossa hyvää seuraa, kun lapset kumppaneineen/perheineen tulee käymään.
Asutaan kaukana toisistamme eikä nähdä niin usein, mutta on juhlaa, kun esim jouluisin kokoonnutaan yhteen.
Kesäisin pidetään kesäjuhlat ja matkustellaan erilaisilla kokoonpanoilla ulkomaille jne.
Tosi kivaa.
No tietenkin, jos ei niitä
Nyt täytyy sivusta kommentoida, että sinulla on vaan käynyt ainakin toistaiseksi hyvä tuuri lastesi kanssa, koska lapset voi olla mitä vaan. Ei ole mitään takuuta, syntyykö vammainen lapsi tai luonnevikainen tapaus tai sellainen lapsi, jolla käy aina huono tuuri, masentuu ja vaikka päätyy ottamaan hengen itseltään. Tai lapsi joka vammautuu/menehtyy onnettomuudessa. Lapsi, joka muuttaa ulkomaille eikä hänestä enää kuulu. Mikä vaan voi mennä pieleen joko jo kohdussa tai elämän varrella.
Tai sitten huonosti käy itselle, itse vammautuu tai menehtyy synnyttäessä tai lapsen lapsuudessa. Aikamoinen uhkapeli, jonka lopputulosta ei etukäteen tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi niin, että toivoin lasta 15 vuotta.
Yllättäen sain lapsien 43 vuotiaana. En ole ollenkaan varma edelleenkään, että oliko se viisas päätös. Moni minun ikäinen on mummu. Ei edes mitenkään hankala lapsi, mutta nyt lapsen ollessa uhmaikäinen on raskasta. Valehtelisin jos väittäisin muuta. Surin lapsettomuutta, mutta sitten kun sain lapsen tajusin vasta miten raskasta arkea perheelliset pienten lasten vanhemmat elävät. Ja minulla on vain yksi lapsi ja mies joka tekee kyllä osansa. Ehkä olen vain vanha tai heikko.
En, mutta tiesin jo 6-vuotiaana, etten halua lapsia. Sairauden takia minulta poistettiin 40-vuotiaana kohtu ja kun kuulin pääseväni kohdunpoistoon, marssin suoraan erikoislääkärin vastaanotolta kaupungin parhaaseen kahvilaan juhlimaan. Kohdunpoistopäivä oli elämäni parhaimpia päiviä. Kerrankin osui moinen ihan oikeaan osoitteeseen!
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi niin, että toivoin lasta 15 vuotta.
Yllättäen sain lapsien 43 vuotiaana. En ole ollenkaan varma edelleenkään, että oliko se viisas päätös. Moni minun ikäinen on mummu. Ei edes mitenkään hankala lapsi, mutta nyt lapsen ollessa uhmaikäinen on raskasta. Valehtelisin jos väittäisin muuta. Surin lapsettomuutta, mutta sitten kun sain lapsen tajusin vasta miten raskasta arkea perheelliset pienten lasten vanhemmat elävät. Ja minulla on vain yksi lapsi ja mies joka tekee kyllä osansa. Ehkä olen vain vanha tai heikko.
Kyllähän 43-vuotiaana on jo heikommat edellytykset jaksaa ihan fyysisesti kuin 25 - 30 -vuotiaana. Usein pieni vauva kuitenkin valvottaa yöllä ja vaatii paljon jaksamista, ja uhmaikä on oma lukunsa. Siinä viimeistään punnitaan aikuisuus ja kyky pitää ohjat hallussa provosoitumatta. Monella alkaa jo omat esivahdevuosioireetkin painaa päälle tuossa iässä. Voimia sinulle, ja toivottavasti lapsi tuottaa myös iloa!
Vierailija kirjoitti:
Muista että vanhempasi halusi lapsen ja se olet sinä. Onni sulle että ne halusivat lapsen. Muuten sinua ei olisi.
Omalla kohdalla eivät halunneet, mutta oli "pakko" pitää minut, koska "mitä ne muut nyt sanoo, jos tekevät abortin?😲" Olivat siis enemmän huolissaan omasta maineestaan kuin siitä, että syntyy lapsi, jota eivät halua.
T: ei-toivottu lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi niin, että toivoin lasta 15 vuotta.
Yllättäen sain lapsien 43 vuotiaana. En ole ollenkaan varma edelleenkään, että oliko se viisas päätös. Moni minun ikäinen on mummu. Ei edes mitenkään hankala lapsi, mutta nyt lapsen ollessa uhmaikäinen on raskasta. Valehtelisin jos väittäisin muuta. Surin lapsettomuutta, mutta sitten kun sain lapsen tajusin vasta miten raskasta arkea perheelliset pienten lasten vanhemmat elävät. Ja minulla on vain yksi lapsi ja mies joka tekee kyllä osansa. Ehkä olen vain vanha tai heikko.
Kyllähän 43-vuotiaana on jo heikommat edellytykset jaksaa ihan fyysisesti kuin 25 - 30 -vuotiaana. Usein pieni vauva kuitenkin valvottaa yöllä ja vaatii paljon jaksamista, ja uhmaikä on oma lukunsa. Siinä viimeistään punnitaan aikuisuus ja kyky pitää ohjat hallussa provosoitumatta. Monella alkaa jo omat esivahdevuosioireetkin painaa päälle t
Niinpä se on. Lapsi on hyvä nukkumaan ja saan nukuttua itse hyvin. Pinna on näin vanhempana pidempi, vaikka uhmaikäinen kyllä todentotta koettelee. Nuorempana olisin jaksanut varmasti touhuta enemmän lapsen kanssa, vaikka paljon nytkin touhuillaan. Kaipaan myös omaa rauhaa, mutta eihän lasten kanssa mitään koeaikoja ole. Elämä on nyt tätä. AP:lle haluan sanoa, että nyt tiedän että hyvää elämää voi elää myös lapsettomana. Valehtelisin jos väittäisin, että katuisinkaan, mutta ei perheellisten elämä mitään yhtä juhlaa ole. Ei, vaikka on ns. Tavallinen ja suhteellisen kiltti lapsi. Nykyisin kunnioitan hyvin paljon erityislasten tai kehitysvammaisten lasten vanhempia. He ovat arjen supersankareita.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa on kyllä kaverisi jäänyt lapsen tasolle. Ei äiti voi vaatia tekemään lasta... Ei äidin toiveita tarvitse tällaisissa asioissa huomioida. Kaverisi ei ole kasvanut aikuiseksi. On vastuutonta tehdä toinen lapsi, jos ei jaksa ensimmäistäkään.