Oletko katunut päätöstä olla hankkimatta lapsia?
Toivoisin, että voisin kuulla kokemuksianne. Meillä on takana vuosien lapsettomuus ja mies ilmoitti yhtäkkiä, ettei halua jatkaa yrittämistä, vaan sittenkin elämää ilman lapsia. Eli minulla on pohdinnan paikka, mitä toivon. En ole varma enää mistään. Pelkään että kadun myöhemmin, jos en haki yhtäkään lasta.
Kommentit (114)
Tässä nyt on vaan hyvä muistaa se ettei kaikki ole samanlaisia kuin sinä ja halua samoja asioita kuin itse olet halunnut. On myös naisia joita on kaduttanut lapsen saaminen ja naisia joita ei, ja on naisia jotka pitävät lapsista eivätkä silti halua äidiksi tai elää lapsiperharkea ja naisia jotka haluavat äideiksi, ja naisia jotka vihaavat lapsia ja kaikkea siihen liittyvää, ja sitten on naisia jotka haluaisivat äidiksi mutta eivät voi ruveta siihen koska eivät halua synnyttää ja kaikkia muita mahdollisia skenaarioita, mutta ei se todellakaan ole kaikilla se syy että synnytys pelottaa😂. Niin ihme yleistystä et oksat pois taas ja aivot käyttöön!
En. Suvussa on mielenterveysongelmia ja rajattomuutta, olisivat tehneet elämästä helvetin lapsen kautta. Välit olen katkonut sukulaisiin jo vuosia sitten, mutta piinaaminen jatkuu yhä.
Miks tänne tulee lapsellisia kertomaan, että he eivät kadu lastansa? Se ei tainnut olla aloituksen kysymys.
Kadut, jos annat jonkun muun päättää puolestasi noin tärkeän asian (suuntaan tai toiseen). Sinun pitäisi kuulostella mitä itse todella haluat, ja tehdä päätös sen mukaan.
Voihan olla, ettei lasta onnistu saamaan silti vaikka yrittäisi ilman nykyistä miestä, mutta ainakin olisi yrittänyt. Tiedän että minä ainakin katkeroituisin miehelle, jos hänen takiaan luopuisin lapsihaavesta. Saattaisi tulla ero myöhemmin kuitenkin (joko sen katkeruuden takia tai miehen aloitteesta) ja sitten vasta harmittaisikin...
Sekä sun että miehen mieli voi vielä muuttua. Et voi realistisesti tietää millaista sen lapsen kanssa on elää. Katsotaan 5 vuoden päästä, saattaa kaduttaa siinä vaiheessa mutta se on jo myöhäistä. Vieläkö ehtisit keskeyttää?
______
Voi taivas tätä vauvapalstaa :DDDDDDDDDDDDD
Nyt on kyllä pakko sanoa, että kateus vie kalatkin järvestä.
Siis monesti tämän lapsivihan takana on kuitenkin perimmäisenä tunne siitä, että itse ei uskalla synnytää lasta.
________
Rauhoitu. Vastaus ei ollut yhtään sen kateellisempi kuin lisääntyneiden "lapsettomuus voi alkaa kaduttaa, vielä ehdit lisääntyä" jorinat. Eikö olekaan mukavaa kuulla samanlaista kommenttia itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton yli kuusikymppinen ja ystävät ovat samaa ikäluokkaa sekä lapsellisia että lapsettomia. Lapsia hankkineilla on edelleen paljon huolta aikuisista lapsistaan. Ne, joilla on lapsenlapsia ovat välillä aivan loppuunpalaneita, kun eivät enää jaksaisi huolehtia näistä, mutta eivät raaski sanoa lapsilleen, että eivät ota hoitoon. Elämä ilman lapsia on ainakin huolettomampaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun omat vanhemmat ovat kuolleet, on täysin vapaa.
Millaisessa kuplassa oikein elät? Ei minulla ainakaan ole huolta aikuisista lapsistani, vaan pikemminkin olen heistä ylpeä. Eikä lapsenlapset aiheuta loppuunpalamista vaan iloa. Suurta iloa! Toisaalta ei minun lapsetkaan tuo lapsiaan minulle hoitoon, vaan järjestävät kyllä hoitonsa ihan itse, ja lapsenlasten kanssa käydään perheen yhteisillä lomamatkoilla ja mukavissa paikoissa.
No, millaisessa kuplassa itse elät? Ymmärrätkö, että kaikilla lapsia saaneilla elämä ei mene noin. Minä tunnen isovanhempia, jotka häipyvät lomamatkoille saadakseen edes vähän lepoa.
Vierailija kirjoitti:
Muista että vanhempasi halusi lapsen ja se olet sinä. Onni sulle että ne halusivat lapsen. Muuten sinua ei olisi.
Iso osa lapsista syntyy vahinkona ehkäisyn pettäessä tai sitä ei käytetty ollenkaan. Merkittävä osa lapsista myös kokee vanhemmiltaan kaltoin kohtelua ja vielä isompi tulee jotenkin huolehdituksi mutta ei rakastetuksi. Myös niistä, jotka tehdiin tietoisesti mutta mieli muuttuikin.
Syntymättömät lapset eivät myöskään surkuttele kohtaloaan jossain pilven päällä. Teoreettisia lapsia jää syntymättä päivässä miljoonia, paljonko sinä itket heidän puolestaan? Paljonko työtä teet niiden olemassa olevien mutta vanhempien laiminlyötyjen lasten puolesta? Ps. Moraalipolisointia vauvalla ei lasketa.
Ja osasta lapsia tulee huumeongelmaisia, osa on vankilassa jne. Ja kyllä hekin ovat jonkun lapsia, ja voi vain kuvitella sitä huolen määrää, joka tällaisten lasten vanhemmilla on. Esim huumeisiin sortuneita on ihan kaikista yhteiskuntaluokista ja ns. hyvistä perheistä. Koskaan ei voi tietää minkälaisia jälkeläisia saa.
En kadu, piuhat on myös poikki ettei voi tulla vahinkoja.
Tietenkään en ole katunut teininä tekemääni päätöstä, koska olen mies. Miehillä ei ole äidinvaistoa, vauvakuumetta, hoitoviettiä.
Vierailija kirjoitti:
Miks tänne tulee lapsellisia kertomaan, että he eivät kadu lastansa? Se ei tainnut olla aloituksen kysymys.
Se vain kuuluu niiden tyypilliseen agendaan.
Muakin on aina ihmetyttänyt tää ja kun olin nuori äiti tunsin hirveetä huonommuutta, kun en kokenut mitään älytöntä äidillistä rakkautta, vaan ihan samanlaista välittämistä ja huolenpitoa kuin muistakin, vaikka toivon ja luulen ainakin olleeni ihan hyvä äiti ja lapsistakin tuli kelpo ihmisiä vaikka en olekaan kokenut mitään älytöntä äidin rakkautta. Enkä itse kyllä tiedä kenellä tän leivän antaisin mun perheestä jos voisin vain yhden ruokkia..