On raskas olo, kun mies raivoaa. Tämä on ihan oikeasti totta meillä.

En välitä siitä, jos joku haluaa ainutkertaisen elämänsä viettää räyhääjän kanssa, mutta se on väärin, että alistaa lapsensa sille. Aikuinen ei ilmeisesti halua tajuta, että vaikka hän tietääkin, että tämä nyt vain on toisen tapa räyhätä, ne pelkotilat lapselle on jotain muuta.

Sekin, että sanotaan lapsista, että "ihan hyvin ne on pärjänneet" on persiistä. On voinut käydä koulunsa ja päästä töihin, mutta tuskin on toteuttanut koko kapasiteettiaan, kärsii usein huijarisyndroomasta, kokee alemmuutta töissä, antaa kävellä itsensä ylitse monissa tilanteissa ja pahimmillaan sabotoi itseään erilaisilla tavoilla. Jos jaksaa, hakee itselleen apua ja onnesta on kiinni, saako ja onnistuuko löytämään oikean tahon.

Ja lopultahan tässä on kyse siitä, että aikuiset haluaa olla tuossa suhteessa, ovat läheisriippuvaisia, eivät edes harkitse eroa ja yksin pärjäämistä, vaan räyhääjä tarvitsee sitä, kenelle räyhää ja räyhääjää kuunteleva hellii ties mitä omia halujaan. Ilmeisesti tässäkin tapauksessa sitten ne "hyvät ajat" ovat ihkuja. Yöks.

Jos oikeasti haluat tuon lopettaa on vain yksi tie. Kun räyhääminen alkaa, huuda niin kovaa kuin ääntä lähtee TURPA KIINNI ja kävele ulos. Kokonaan ulos talosta ja tulet takaisin parin, kolmen tunnin päästä. Pidä koko ajan laukku valmiiksi pakattuna, känny ja avaimet ja rahaa, jotta voit huoletta olla kahvilassa tai missä haluatkin sen ajan.

Näin loppui meillä. Totesin, että hetkeäkään en mölinää kuuntele.  Vieläkin joskus meinaa ääni nousta, mutta mulkaisu hiljentää. Jos jäät kynnysmatoksi, älä valita, että suhun jalat pyyhitään.

Minä kestin koko lapsuuteni myöhään aikuisikään saakka isäni raivokohtauksia ja solvauksia, kasvoin toksisen vihaisen ja negatiivisen isäni kanssa, en ymmärtänyt koskaan miksi äiti ei vain eronnut siitä oltais säästytty niin monelta vaivalta ja surulta. 

Tuo tietokonejuttu vois viitata myös siihen, että miehellä on alkava muistisairaus.

Onko mies ollut aiemmin säyseämpi? Jos räyhäys on uusi piirre, niin sekin sopii muistisairauteen. Siinä taudissa persoonallisuus voi muuttua mihin suuntaan vain. Esim. aina kiltti ja muut huomioinut äitini muuttui muistisairauden seurauksena aggressiiviseksi ja hyvin hankalaksi ihmiseksi, riiteli kaikkien kanssa ja syytteli muita huonosta olostaan.

Mutta ap:n räyhäämisen syy voi olla toki muukin. Vaikka vaan se, että voimat hiipuu ikääntymisen myötä. Tai se, että hakee syytä eroamiseen. Tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole provo, kuten jo kirjoitin. Tämä ontoisinaan hyvin raskasta.

Mikä ihmeen tietsikan vipu :D

Ja irmelit lankeaa baittiin

Voi kuule, kun irmeleille tämä ei ole baitti. Suuri osa irmeileistä on elänyt tämmöisen lapsuuden, jossa isä räyhää ja äiti hissuttelee. Irmelit ovat sitten siirtäneet sen meille sirpoille ja merjoille. Ja me saimme tehdä hitosti töitä, kuka mitenkin onnistuen, että emme siirtäisi sitä teille janeille ja jannikoille. Vielä enemmän toivomme, että te ette siirrä meidän epäonnistumisiamme lumeille ja pyryille.

Ja tämän takia on vaikea suhtautua neutraalisti siihen, että täällä ei pohdita sitä, miten räyhääminen loppuu, vaan siihen, miten itse sopeutuisi paremmin räyhääjään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti haluat tuon lopettaa on vain yksi tie. Kun räyhääminen alkaa, huuda niin kovaa kuin ääntä lähtee TURPA KIINNI ja kävele ulos. Kokonaan ulos talosta ja tulet takaisin parin, kolmen tunnin päästä. Pidä koko ajan laukku valmiiksi pakattuna, känny ja avaimet ja rahaa, jotta voit huoletta olla kahvilassa tai missä haluatkin sen ajan.

Näin loppui meillä. Totesin, että hetkeäkään en mölinää kuuntele.  Vieläkin joskus meinaa ääni nousta, mutta mulkaisu hiljentää. Jos jäät kynnysmatoksi, älä valita, että suhun jalat pyyhitään.

Tämä on hyvä neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Mies kun laittaa kaapin niin ei siihen sanomista ole. Laita ite oma kaappi

Miehelle voi sitte todeta kun räyhää ruokaa pöytään ja puhdasta ylleen, että laita ite ruokasi ja pese vaatteesi. Ei siihen miehellä mitään sanomista ole. Siis parisuhteessa, jollaisessa sinä ilmeisesti elät ja jonka säännöt hyväksyt. Toisenlaisia parisudedynamiikkojakin on olemassa. Tehdään asioita yhdessä, tai vastavuoroisesti toisen eteen.

Hoitamaton verenpainetauti / korkea verenpaine miehelle? Se mies pitäis saada lääkäriin. Voihan sitä verenpainetta toki kotonakin mittailla että alkuun pääsee 

Kommunikaatio. Jos keskustelut ei auta ja lähteä et aio, niin sitten kärsit, onnea huonoon loppuelämään tässä tapauksessa. 

Vähän sama, mutta raivoaja on vaan vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 50 v ollut samanlaisen äkkipikaisen  miehen kanssa. Yleensä kaikki lopulta on minun syytä  On onneksi niitä hyviäkin päiviä. Tästä enää näin vanhana ja vaivaisena  ajattele lähteä.Tulihan se ero joskus nuorenpana mieleen Tämä menee jo omalla painolla. Lapset asuvat jo omillaan. Aika hyvin ovat pärjänneet 

 

Niin ei se haittaa jos sinun oma elämäsi on ääliön miehesi takia pilalla (ja ollut jo vuosikymmeniä), kunhan lapsilla menee ihan hyvin? Ansaitseeko miehesi siis koko loppuelämäkseen kumppanin jota käyttää sylkykuppina, mutta sinä et ansaitse olla rauhassa? Tästäkin voivat muut ottaa opiksi, että kannattaa todellakin erota jo nuorempana.

Ja jos meno on aina ollut tuollaista, lasten mielet ei välttämättä ole säilyneet ehjänä, vaikka heillä nyt hyvin menisikin.

Joo ei mene lapsilla hyvin, mutta eivät he näistä äidilleen puhu. Miksi äitiä nyt kiinnostaisi, ei kiinnostanut silloinkaan, kun olivat lapsia. Tärkeämpää tanssia sen miehen mielialojen mukaan.

Tulee mieleen se ketju symbioottisesta parisuhteesta, kas, tässä hyvin tyypillinen sellainen.

Raamatussa Jumalan Sana sanoo.Uskovainen puoliso älköön erotko uskomattomasta puolista.

^noniin, löysihän ne Jeesukset vihdoin tähänkin ketjuun.

AP:n elämä kuulostaa kyllä erään läheisen elämältä. Muistisairaudesta ei ikinä diagnoosia saatu, mut meno siinä talossa oli melkoista. Lopulta onneksi sain läheisen ymmärtämään, että kun se suusanallinen huuto ja harjaaminen alkaa, niin sieltä talosta on vaan lähdettävä. Sitä varten pitää aina olla laukku ja ulkovaatteet lähtövalmiina. 

Tätä elämää sitten elettiinkin pidemmän aikaa. Onneksi läheisellä oli auto, millä lähteä. Bensaakin saa kun jaksaa vaan maksaa. Heidän parisuhde päättyi lopulta puolison kuolemaan. Sen jälkeen mä ja tämä läheinen oltiin aivan henkisesti hajalla puoli vuotta. Mulla oli se tsemppaajan rooli, hänellä oli se suorittajan rooli. 

Muistisairaudesta ei diagnoosia saatu edes kuoleman jälkeen. Oireita kun googlaa, löytyy sama sairaus kuin Bruce Willisillä.

Vierailija kirjoitti:

^noniin, löysihän ne Jeesukset vihdoin tähänkin ketjuun.

AP:n elämä kuulostaa kyllä erään läheisen elämältä. Muistisairaudesta ei ikinä diagnoosia saatu, mut meno siinä talossa oli melkoista. Lopulta onneksi sain läheisen ymmärtämään, että kun se suusanallinen huuto ja harjaaminen alkaa, niin sieltä talosta on vaan lähdettävä. Sitä varten pitää aina olla laukku ja ulkovaatteet lähtövalmiina. 

Tätä elämää sitten elettiinkin pidemmän aikaa. Onneksi läheisellä oli auto, millä lähteä. Bensaakin saa kun jaksaa vaan maksaa. Heidän parisuhde päättyi lopulta puolison kuolemaan. Sen jälkeen mä ja tämä läheinen oltiin aivan henkisesti hajalla puoli vuotta. Mulla oli se tsemppaajan rooli, hänellä oli se suorittajan rooli. 

Muistisairaudesta ei diagnoosia saatu edes kuoleman jälkeen. Oireita kun googlaa, löytyy sama sairaus kuin Bruce Willisillä.

Epäilen, että iäkkäällä puolisollani on myös alkavan muistisairauden merkkejä, ja tietysti kieltää tämän kuten muutkin vaivansa. Kinaa vastaan joka asiasta, unohtelee, lisääntynyt avuttomuus, passiivinen ulkopuolisesta maailmasta paitsi omasta hyvinvoinnistaan, eksyy helposti autolla tutuissakin paikoissa eli kartanlukijana pitää olla mukana eikä saa sanallakaan moittia liikenteessä töppäilystä.  Aikamoista tasapainoilua ja vastuunkantoa tämä vaatii. Varuillaan oloa myös,  koska puoliso kimmastuu helposti. Pakokassi varmaan tehtävä valmiiksi ennemmin tai myöhemmin. 

Tuo autolla ajo onkin iso ongelma. Jossain vaiheessa kun on vaaraksi itselle ja muille. 

Minulta  todennäköisesti menee pikkuhiljaa muisti. Mies ja lapset siitä ovat aivan varmoja. Monesti joku vanha asia tulee ihan kun uutena eteen.  En  tiedä jos tämä pahenee alanko riitelemään ja kiukutlemaan. Nyt kun olen sopuisa ja tasainen luonteeltani

Lapset säikähti kun en muistanut että saimaannorppa on olemassa 

Ei mikään ihme jos raivoaa, oot menny tietokoneen vipua kääntämään!
T.Skäbä