On raskas olo, kun mies raivoaa. Tämä on ihan oikeasti totta meillä.

Ap, olet copypeistannut tätä samaa aloitusta samoilla kirjoitusvirheillä myös muualle. Säälittävää.

Tyypillinen miesvihaa lietsova narratiivi. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen miesvihaa lietsova narratiivi. 

 

Eikä ap:llä minkäänlaista kykyä ajatustenvaihtoon.

Kirjoitin tuonne aiemmin meidän pitkästä avioliitosta. Olen itse uskossa. En halua erota mielestäni. Tiedän että aikanaan mies tulee uskoon.  Vaikka sitten tapahtuisi  vasta kuoleman esessä. 

Esineiden paiskominen ja huutaminen on sekin väkivaltaa, henkistä väkivaltaa. Pelottelua, tai ainakaan mies ei ota huomioon, että nainen voi pelätä, ja varsinkin lapset.

Mulla oli raivoava mies, ja näin asian hermostollisena heikkoutena. Hänen isänsä oli myös raivoaan vapaasti ilmaiseva, lastenkodissa kasvanut äitinsä kuoleman jälkeen pikkupojasta saakka.

Jos lapsi elää stressaavissa oloissa tai joutuu esim. pelkäämään kotonaan, hänen hermostonsa synapsit aivoissa eivät kehity niin kuin terveessä ympäristössä. Tästä on tutkittua tietoa. Se johtaa siihen, että stressitilanteissa aikuisena tällainen henkilö "pimahtaa" helposti, menettää hermonsa, ei kykene hillitsemään itseään.

Voiko siitä parantua? Jotkut voi, jotkut ei.

Usein raivoa ilmaisevan henkilön perheessä muut yrittää välttää tilanteita, joissa henkilö raivostuisi, ja siksi ovat koko ajan vähän varuillaan. Siis jännittävät. Ei hyvä!

Käsitin, että ap ei halua lähteä, vaan haluaa kehittää elämäntavan, jossa miehen raivot eivät vaikuta hänen omaan mielialaansa. Se vaatii vahvaa luonnetta, ja oman huoneen, jonne voi vetäytyä omaan rauhaan. Myös miehen vanheneminen helpottaa aggressiivisuutta, kun testosteroni-tasot putoaa.

Tärkeää olisi  myös, että ap voisi keskustella tilanteestaan jonkun kanssa. Sisko, ystävä, terapeutti? Ei kannata hautoa yksin asioita. Miestä ei varmaan saa terapiaan?

On raskas olo, miehellä ihan tavallinen, hän kun ei kärsi omista raivokohtauksistaan.

Mies todennäköisesti kokee olonsa parantuneen, kun saa purskauttaa ulos omat kielteiset tunteensa. Sinä jäät allapäin olemaan. Se ei ole oikein. Tavallaan hän käyttää sinua hyväkseen oman tunne-elämänsä hoitamisessa. Raivoaisiko hän ollessaan yksin?

Myös toisen syyttely on väärin ja kierouttaa suhdetta.

Oletteko +50v helsinkiläisiä? 

Lähde nostelee sulla vielä hyvää elämää eteenpäin. Loppuu pelko ja paukutus, rauhassa eläminen on parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole provo, kuten jo kirjoitin. Tämä ontoisinaan hyvin raskasta.

 

No miksi et voi lähteä? Pitkä suhde ei ole mikään syy jatkaa paskassa suhteessa. Tuo on ihan sun oma valintasi kestää tuota.

Tuollaiset raivopäät ovat vaarallisia, jos nuorena jo ilmenee tuollaista, tuollaiset raivoajat pitää ehdottomasti jättää. Voivat aiheuttaa todellisen hengenvaaran lähellään eläville. Ei tuollainen pimahtaminen ole normaalia, ja jos eivät osaa hillitä itseään yhtään, niin ei tuollaisesta ole kenenkään kanssa yhdessäeläjäksi.

Muussa elämässä näitä näkee tuolla moottoriteillä rattiraivoamassa, kamalia ihmisiä ja valitettavasti ovat yleensä miehiä. 

Jyväskylästä

Kuivahumalakäytöstä?

En jaksa lukea. Oliko taas ammattivalittajan ruikutusta?

Se, että on ollut jonkun kanssa 35 vuotta, ei tarkoita, että sen kiukuttelua pitäisi sietää seuraavat 35 vuotta.

Oma valinta jäädä paskaan suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen miesvihaa lietsova narratiivi. 

Tyypillinen kaulapartainen misogyyni-incel internetissä. Luuserien luuseri.

Oli kuin kuvaus mun avioliiton loppuvuosista. En alkanut 3 minuuttia ennen palaverin alkua kokkaamaan miehelle munakasta, niin sain kuulla olevani lehmä ja idiootti. Herra itse oli vapaapäivää viettämässä. Näitä vastaavia oli paljon, kunnes mulle riitti ja lähdin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde nyt äkkiä sieltä ja sitten myöhemmin hae tavarasi kaverin/perheenjäsenen kanssa

 

 

En minä tästä pois ole lähdössä. 

Ajattelin, että mikä saa ihmisen kiivastumaan ja syyttämään toista?

 

 

Oletko miettinyt tuota jo 35 vuotta? Minä opin itkun ja fyysisten, sekä henkisten loukkaamisten kautta tuossa ajassa huutamaan takaisin ja jokaista nöyryyttävää asennetta tai tekoa kohden kaiku vastaa. On muuttunut koko ajan vain säyseämmäksi, varoo jo sanojaan. Mitä tuota hyvin taloudellisesti tienaavaa miestä jättäisin.

Ei tarvi keksiä mitään tekosyitä ja surkutarinoita lapsuudesta selittelemään miehen huonoa käytöstä, monilla on ollut lapsuudessa ikäviä kokemuksia eikä me muille silti raivota ja paiskota tavaroita. Tuo on tekosyyn antamista ja väkivaltaisen käytöksen hyväksymistä.

Mies käyttäytyy miten käyttäytyy, koska hän kokee olevansa oikeutettu käyttäytymään niin. Eihän hän töissäkään oletettavasti huuda muille, tai kaupassa työntekijöille, tai ystävilleen. Ei siis ole kyse siitä, että "pimahtaisi" tai ei voisi hillitä itseään. Tuo on harkittua ja itselleen oikeutettua käytöstä. Jos huutaa kaikkialla ja kaikille, niin sitten varmaan on mielenterveyden haasteita. Jos pelkkä puoliso (ja lapset) on maalitauluna, niin ihan harkittua käytöstä se on.

Kenenkään ei tarvitse kuunnella huutoa tai pelätä puolison käytöstä. Kannattaa keksiä omaan elämään kivoja juttuja, harrastuksia tai läheisiä ja viettää aikaa niiden parissa.

Miehellä ei ole diagnoosia. mutta paljon hänellä on nepsy piirteitä. Olen jo tottunut moneen hänen useaan erikoiseen tapaan reagoina  asioihin. Juominen varmasti,myös pilannut aivotoimintaa.

Ei tarvi keksiä mitään tekosyitä ja surkutarinoita lapsuudesta selittelemään miehen huonoa käytöstä, monilla on ollut lapsuudessa ikäviä kokemuksia eikä me muille silti raivota ja paiskota tavaroita. Tuo on tekosyyn antamista ja väkivaltaisen käytöksen hyväksymistä.

Olisipa elämän noin yksinkertaista ja mustavalkoista! Tutkimustieto sanoo toisin:

Mitä pienempi lapsi on, sitä voimakkaammin traumaattinen kokemus vaikuttaa. Stressihormonit vaikuttavat kehittyviin aivoihin voimakkaasti, ja pitkittynyt stressi aiheuttaa pysyviä muutoksia lapsen aivojen rakenteissa. 

Tämä ei tarkoita, että käyttäytymisen häiriöt pitäisi hyväksyä, mutta toteaa, että niillä on omat neuropsykologiset juurensa.