Voiko lapsen pakottaa harrastamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sanoin, että ilmoitan hänet ja nuoremman sisaruksen harrastukseen, joka on sinä ja sinä iltana siihen ja siihen kellonaikaan. Nyt on harrastanut puolitoista vuotta ja miehenikin on alkanut harrastaa lasten lisäksi"

 

Mikset mainitse mitään omista harrastuksistasi? Mitä miehesi harrasti ennen kuin aloitti saman lajin kuin lapsenne?

 

No vaikka siksi, että kukaan ei ole kysynyt niistä. Mä harrastan, ja itse asiassa nuorempi lapsi harrastaa kanssani samaa harrastusta myös. Mieheni ei harrastanut mitään ennen kuin aloitti tuon lajin. Miksi haluat tietää?

 

 

Aikuisen pitäisi toimia esimerkkinä. Ei niin, että lapset pakotetaan harrastukseen, mutta aikuisilla sellaista ei ole. Perheen isä ei teidän tapauksessa ole ollut yhtään hyvä esimerkki, jos hänellä

Eli sulle on nyt ongelmana tässä se, että sain lapsen harrastamaan lajia, josta nyt tykkää, ja miehinikin löysi lajin, josta tykkää? Kuulostaa vakavalta ongelmalta. Mitäs me voitais tehdä sen eteen?

Vierailija kirjoitti:

"No vaikka siksi, että kukaan ei ole kysynyt niistä."

 

Ihminen, jolle harrastaminen on niin tärkeää, että lapset pitää siihen pakottaa, luulisi automaattisesti heti kertovan, kuinka harrastaminen on hänelle itselleenkin tärkeää ja miten paljon hyvää se on elämään tuonut. En usko, että sinä  harrastat mitään, vaikka niin väität. 

Tämä ketju ei tietääkseni käsitellyt aikuisten harrastuksia. Ei mua haittaa, että et usko.

Miten ihmeessä ja MIKSI meidän kirjaihmisten harrastusta mitätöidään näin? 

Mikä TEISSÄ itsessänne on oikein vialla?

Minulla on tulossa 6 pyöreätä täyteen tänä vuonna - ja yllätys yllätys, edelleen ihmiset kohtelevat meitä tuolla asennevammalla. Yli 50 v itsekin kokenut tätä paskaa!

Oikeasti ...

Lapsellasi ON harrastus. Anna sen lapsen olla.

Vierailija kirjoitti:

"No vaikka siksi, että kukaan ei ole kysynyt niistä."

 

Ihminen, jolle harrastaminen on niin tärkeää, että lapset pitää siihen pakottaa, luulisi automaattisesti heti kertovan, kuinka harrastaminen on hänelle itselleenkin tärkeää ja miten paljon hyvää se on elämään tuonut. En usko, että sinä  harrastat mitään, vaikka niin väität. 

Lapset ei ole aikuisia. Miksi vertaat heitä koko ajan aikuisiin?

Lapsille harrastus on osa kasvua ja kehitystä ja näitä tukevaa. Lapsen aivot vasta kehittyy, lapsi rakentaa identiteettiä ja sosiaalisia taitoja. Tiedetään myös, että harrastukset ehkäisee mm syrjäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä motivoin heitä tekemään ko. asioita. Pakko on huono kannustin.

 

Miten motivoit? mitä teet kun sanoo, että evvk mä en tee mitään/lähde mihinkään tyhmiin harrastuksiin?

Kuka sitä mitään tyhmää haluaisikaan harrastaa? En minä ainakaan.

Elikkäs keskustelen lapsen kanssa mistä tykkää. Läpi elämän siis.

Yksi tykkää piirtää ja käy taidekerhossa. Toinen tykkää hikoilla yksin ja harrastaa suunnistusta, uintia ja juoksua ja kolmas pitää lukemisesta, joten mahdollistamme sen yhteisillä kirjastokäynneillä sekä ostamalla kirjoja myös maailmalta. Kolmannen lukuinnostus on motivoinut häntä myös kieliopinnoissa, koska kaikki tieto ei ole aina saatavilla suomeksi.

Pyykinpesua motivoin sillä, että kivasti saa sitten juuri niitä omia lemppareita puhtaaksi juuri silloin kun haluaa, koska pyykkärillä on kaikki valta siihen mitä koneeseen menee.

Ruokailuun pyydän mukaan suunnittelemaan viikon ruokalistaa ja näin saavat sinnekin niitä asioita joista pitävät. 

Niin tai sitten voisi joskus sanoa ja opettaa, että elämässä on joskus tehtävä myös niitä ei niin mieluisia asioita ja tyhmiä asioita. Ei aina tarvitse löytää motivaatiota siihen, että tekee asia x kun ymmärtää, että niin on vaan tehtävä.

Kouluunkin joutuu menemään koska se on pakko. Aika moni lopettaisi harrastuksen, jos se olisi mahdollista. Jos esim. lapsi ei opi pyöräilemään, uimaan tm. koska ei halua niin kyllä silloin täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten voisi joskus sanoa ja opettaa, että elämässä on joskus tehtävä myös niitä ei niin mieluisia asioita ja tyhmiä asioita. Ei aina tarvitse löytää motivaatiota siihen, että tekee asia x kun ymmärtää, että niin on vaan tehtävä.

Mä ajattelen näin myös. Pitää oppia siihen, että elämässä ei tehdä vain sitä, mikä on kivaa, vaan ajatellaan myös pitemmällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten voisi joskus sanoa ja opettaa, että elämässä on joskus tehtävä myös niitä ei niin mieluisia asioita ja tyhmiä asioita. Ei aina tarvitse löytää motivaatiota siihen, että tekee asia x kun ymmärtää, että niin on vaan tehtävä.

On varmasti myös henkisesti aika hankalaa ajan mittaan jos aina pitää löytää MOTIVAATIO jotain tekemään. Toinen on asian jo tehnyt kun toinen vasta miettii, että miksi minä tätä tekisin kun en hyödy tästä mitenkään/ ei ole motivaatiota.

"Haluaa vaan lukea ja ulkoilla." Miten niin vaan? Mikä vika lukemisessa ja ulkoilussa on, miksei ne muka ole harrastuksia?

Mä taas olen ollut hyvin onnellinen siitä, että lapset ja lapsenlapsi lukee paljon. Monet lapset ei enää lue kirjoja ollenkaan. Siinä halpa ja hyvä harrastus.

Mielenkiintoista tämä keskustelu täällä - moni uskoo että lapsi tietäisi itse, mitä haluaa harrastaa. Entä jos ei tiedä? Eivät kaikki aikuisetkaan osaa keksiään itselleen rakentavaa tekemistä, saati sitten lapset. Mielestäni on ihan ok pakottaa lapsi harrastamaan. Toki vaihtoehtoja voi olla (ja on esim. rahasyistäkin pakko rajata), mutta itse esim olen sanonut lapselle että voi pelata futista, yleisurheilla tai pelata sulkapalloa TAI keksii itse urheiluharrastuksen joka a) on lähellä b) sopii budjettiin c) sopii aikatauluihin (lapsen lukujärjestys). Harva lapsi osaa noilla spekseillä keksiä mitään mikä ei olisi ollut jo meidän vanhempien ehdotuksena, joten valitsi sulkapallon. All good. Mulle on sinänsä sama mitä lapsi tekee, mutta hikeen asti pitää urheilla väh 2 kertaa viikossa, joku kirja joskus lukea, ja kavereiden kanssa saa toki viettää aikaa ja siihen me myös kannustetaan (kyydit, meille yökylät jne pidemmätkin kyläilyt käytännössä aina ok). Lapsia pitää ohjata ja tukea tasapainoisiksi aikuisiksi! Ei ne siihen itsestään kasva, eikä pakottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten voisi joskus sanoa ja opettaa, että elämässä on joskus tehtävä myös niitä ei niin mieluisia asioita ja tyhmiä asioita. Ei aina tarvitse löytää motivaatiota siihen, että tekee asia x kun ymmärtää, että niin on vaan tehtävä.

 

Mä ajattelen näin myös. Pitää oppia siihen, että elämässä ei tehdä vain sitä, mikä on kivaa, vaan ajatellaan myös pitemmällä tähtäimellä.

Tuota varten on perinteisesti käyty koulua ja tehty kotitöitä. Harrastaminen on sitten sitä omaa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Voi. Olen pakottanut oman lapseni harrastamaan. Jos häntä ei pakottaisi tekemään erinäisiä asioita, hän istuisi kaiket päivät pelaamassa pleikkaa. Joo, ei ole varmasti kivaa, pakottaa (viittaus vastaajan nro 1 viestiin), mutta kun mun tehtävä vanhempana ei ole pelkästään miettiä, mikä lapsestani on kivaa, vaan myös sitä, mikä on hänen hyvinvointinsa ja tulevaisuutensa kannalta tärkeää, ja esim. liikunta ja taitojen opettelu ovat tällaisia asioita.

Toki voi, mutta kannattaa sitten tarkkaan miettiä, mihin pakottaa. Jos lapsi sattuu sitten inhoamaan kyseistä asiaa, johon pakotat, siitä tulee sitten sellainen homma, että hän pahimmillaan inhoaa sitä koko lopun elämäänsä. 

HS: Lapsen ajattelua ohjaa välittömän mielihyvän periaate. Lapsen ja nuoren aivoille ei sovi itseohjautuvuus, vaan he tarvitsevat aikuiselta ohjausta ja määräyksiä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000011670190.html

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö itse pakottamisesta? Onko kivaa kun pakotetaan tekemään asioita? Vastaukset noihin kysymyksiin on vastaus omaasi.

Verot, työttömän haku, kuolema ym ym