Lue keskustelun säännöt.
Miksi hautajaisista pitää tehdä niin surullisia?
25.01.2026 |
Miksi hautajaisten pitää olla niin surullisia tilaisuuksia? On jo surullista, että läheinen ihminen on kuollut ja hänen poismenoaan surraan. Tilaisuuden pitää olla arvokas ja vainajaa kunnioittava, mutta pitääkö puheiden ja virsien olla niin surullisia, että hautajaisväki itkee ja vollottaa tilaisuuden takia. Hautajaisista tehdään niin surullisia, että tulisi itkettyä, vaikka olisi tuntemattoman ihmisen hautajaisissa. Tuskin moni vainajakaan olisi tuollaista halunnut, että pää punaisena itketään hänen lähtöään.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa hyvästellään kuollut ihminen. Iloisiako niistä pitäisi tehdä? Mitä vikaa surussa on?
Eihän ihminen ole raamatun mukaan kuollut.
Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". Joh. 11:11
Usko vaan raamattuusi mutta älä vaadi muita uskomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksissa edellisissä hautajaisissa vainaja oli alle 40v. Hautaus ja muistotilaisuus menivät perinteisen kaavan mukaan. Sen jälkeen jähdettiin porukalla juhlavaatteissa baariin ja vietettiin mukava ilta hyvien ystävien kanssa. Päällimmäisenä mieleen jäi hyvät muistot.
Rokotteet toimii.......
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Surua riittää muutenkin, mutta esimerkiksi urkumusiikkivalinnat saavat tunnelman kääntymään jopa ahdistavan puolelle lohdun sijaan.
Minkä lohdun? Senkö että taivaassa tavataan? Oletko sinäkään edes varma että vainaja pääsi taivaaseen tai että sinä pääset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa hyvästellään kuollut ihminen. Iloisiako niistä pitäisi tehdä? Mitä vikaa surussa on?
Eihän ihminen ole raamatun mukaan kuollut.
Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". Joh. 11:11
Usko vaan raamattuusi mutta älä vaadi muita uskomaan.
Hm, tuolla Nokialla joskus takavuosina jotkut ottivat tämän kuolleista herättämisen tosissaan. Kuollut ei herännyt henkiin, lienevätkö tehteen ja mitä väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksissa edellisissä hautajaisissa vainaja oli alle 40v. Hautaus ja muistotilaisuus menivät perinteisen kaavan mukaan. Sen jälkeen jähdettiin porukalla juhlavaatteissa baariin ja vietettiin mukava ilta hyvien ystävien kanssa. Päällimmäisenä mieleen jäi hyvät muistot.
Rokotteet toimii.......
Tiedätkö että ihmisiä on kuollut jopa ennen rokotteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaisille on annettava tilaa surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa hyvästellään kuollut ihminen. Iloisiako niistä pitäisi tehdä? Mitä vikaa surussa on?
Eihän ihminen ole raamatun mukaan kuollut.
Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". Joh. 11:11
Usko vaan raamattuusi mutta älä vaadi muita uskomaan.
Hm, tuolla Nokialla joskus takavuosina jotkut ottivat tämän kuolleista herättämisen tosissaan. Kuollut ei herännyt henkiin, lienevätkö tehteen ja mitä väärin?
Eivät vain uskoneet riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaisille on annettava tilaa surra.
Kaikki saavat surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Surua riittää muutenkin, mutta esimerkiksi urkumusiikkivalinnat saavat tunnelman kääntymään jopa ahdistavan puolelle lohdun sijaan.
Minkä lohdun? Senkö että taivaassa tavataan? Oletko sinäkään edes varma että vainaja pääsi taivaaseen tai että sinä pääset?
En mielestäni kirjoittanut viestissäni mistään taivaaseen tai uskontoon viittaavasta. Kerroin vain kantani hautajaisten surullisuuteen. Kuollut on joka tapauksessa kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi se kyllä olla samanlaista mielestäni kuin jossain toisessa maassa missä biletettiin iloisesti ja kuivunut vainajakin oli mukana partyissä istumassa pöydän ääressä. Siinä ei ainakaan olisi kuolemasta vieraantunut.
Vierailija kirjoitti:
Voisi se kyllä olla samanlaista mielestäni kuin jossain toisessa maassa missä biletettiin iloisesti ja kuivunut vainajakin oli mukana partyissä istumassa pöydän ääressä. Siinä ei ainakaan olisi kuolemasta vieraantunut.
Ehkä tämä muuttuu ja Suomessakin hautajaisista tulee karnevaalit. Lopuksi tunti tanssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan henkisesti terve itke tuntemattoman ihmisen hautajaisissa, vaikka olisi surullinen tunnelma?
Sehän nimenomaan on henkisesti tervettä, että kykenee eläytymään toisten ihmisten tilanteeseen, oli se sitten surua tai iloa, ja tuntemaan mukana, vaikkei se suoraan itseä koskisikaan.
Onko näin? Itse en eläydy toisten tilanteisiin. Voisin toki esittää, mutta se tuntuisi teennäiseltä. En myöskään tykkää, kun muut eläytyvät minun iloihin tai suruihin.
Vierailija kirjoitti:
Voisi se kyllä olla samanlaista mielestäni kuin jossain toisessa maassa missä biletettiin iloisesti ja kuivunut vainajakin oli mukana partyissä istumassa pöydän ääressä. Siinä ei ainakaan olisi kuolemasta vieraantunut.
Vähän eri meininki kuin täällä missä vainajia ei saa edes katsoa ja ne pitää äkkiä laittaa laatikossa maan alle piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epämääräiset muistosanat kukkien laskemisessaa ovat jäännne joka voitaisiin korvata jollain muulla. Usein ne sanat eivät edes kunnolla kuulu
Usein ne muistosanat on kuitenkin huolella valittu ja ne ovat vainajan ja omaisen välistä surutyötä, eivätkä välttämättä edes tarkoitettu yleisölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Surua riittää muutenkin, mutta esimerkiksi urkumusiikkivalinnat saavat tunnelman kääntymään jopa ahdistavan puolelle lohdun sijaan.
Minkä lohdun? Senkö että taivaassa tavataan? Oletko sinäkään edes varma että vainaja pääsi taivaaseen tai että sinä pääset?
En mielestäni kirjoittanut viestissäni mistään taivaaseen tai uskontoon viittaavasta. Kerroin vain kantani hautajaisten surullisuuteen. Kuollut on joka tapauksessa kuollut.
Kirjoitit lohdusta. Mitä lohtu sinun mielestäsi sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi se kyllä olla samanlaista mielestäni kuin jossain toisessa maassa missä biletettiin iloisesti ja kuivunut vainajakin oli mukana partyissä istumassa pöydän ääressä. Siinä ei ainakaan olisi kuolemasta vieraantunut.
Vähän eri meininki kuin täällä missä vainajia ei saa edes katsoa ja ne pitää äkkiä laittaa laatikossa maan alle piiloon.
Täällä haudataan pääasiassa yli kuukauden vanhoja vainajia. Ei ole mitään syytä avata enää siinä vaiheessa arkkua. Sairaalassa omaiset yleensä saavat vainajaa katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämääräiset muistosanat kukkien laskemisessaa ovat jäännne joka voitaisiin korvata jollain muulla. Usein ne sanat eivät edes kunnolla kuulu
Usein ne muistosanat on kuitenkin huolella valittu ja ne ovat vainajan ja omaisen välistä surutyötä, eivätkä välttämättä edes tarkoitettu yleisölle.
Höpö höpö. Useimmiten muistosanat ovat pelkkiä tyhjiä kliseitä jotka on valittu kukkakaupasta. Jos niitä ei ole tarkoitettu yleisölle, miksi ne sitten luetaan ääneen kirkossa tai siunauskappelissa?
Mitä on vainajan ja omaisten välinen surutyö?
Miun tuhkauurnan kanssa saa käydä vaikka festareilla. Muistotilaisuudessa voi syödä sushia ja juoda punkkua. En kaipaa täytekakkua kahvin kera ja virsiä silmät punaisina veisaavia omaisia. Miun vanhemmatkin ovat tuoss vaiheessa luultavasti jo edesmenneet, eivätkä joudu järkyttämään poikkeavasta kaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Voisi se kyllä olla samanlaista mielestäni kuin jossain toisessa maassa missä biletettiin iloisesti ja kuivunut vainajakin oli mukana partyissä istumassa pöydän ääressä. Siinä ei ainakaan olisi kuolemasta vieraantunut.
Mieti uudestaan. Vainaja voi olla leukemiaan kuollut pieni lapsi, itsensä hirttänyt nuori tai auto-onnettomuudessa murskaantunut perheenäiti jonka pää on irronnut. Sellaisen ruumisko mukaan bileisiin?
Niin, ap, sinusta on varmaan mukavaa muistaa omaa kuolevaisuuttasi?