Lue keskustelun säännöt.
Miksi hautajaisista pitää tehdä niin surullisia?
25.01.2026 |
Miksi hautajaisten pitää olla niin surullisia tilaisuuksia? On jo surullista, että läheinen ihminen on kuollut ja hänen poismenoaan surraan. Tilaisuuden pitää olla arvokas ja vainajaa kunnioittava, mutta pitääkö puheiden ja virsien olla niin surullisia, että hautajaisväki itkee ja vollottaa tilaisuuden takia. Hautajaisista tehdään niin surullisia, että tulisi itkettyä, vaikka olisi tuntemattoman ihmisen hautajaisissa. Tuskin moni vainajakaan olisi tuollaista halunnut, että pää punaisena itketään hänen lähtöään.
Kommentit (63)
Ei kai kukaan henkisesti terve itke tuntemattoman ihmisen hautajaisissa, vaikka olisi surullinen tunnelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää korostaa kuolemaa menetyksenä. Miksi ei juhlia yhteistä aikaa, jonka sai ihmisen kanssa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksissa edellisissä hautajaisissa vainaja oli alle 40v. Hautaus ja muistotilaisuus menivät perinteisen kaavan mukaan. Sen jälkeen jähdettiin porukalla juhlavaatteissa baariin ja vietettiin mukava ilta hyvien ystävien kanssa. Päällimmäisenä mieleen jäi hyvät muistot.
Heh, noin mene tehtiin jo 90-luvulla kun pari kaveria kuoli auto-onnettomuudessa. Käytiin haudalla juomassa joskus pussikaljaakin.
Oliko niin kiva kun he kuolivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämääräiset muistosanat kukkien laskemisessaa ovat jäännne joka voitaisiin korvata jollain muulla. Usein ne sanat eivät edes kunnolla kuulu
Totta, ei saa mitään selvää itkevien ihmisten tyrskimisestä arkun äärellä. Tilaisuuden jälkeen jokainen vousi käydä hiljentymässä arkun äärellä sanomatta mitään.
Kukat voi laskea arkulle lausumatta mitään. Äitini hautajaisissa laskin kukat sanomatta mitään. Miehwn sukulaisten hautajaisissa minä olen yleensä lukenut muistosanat meidän perheen laskiessa kukat. Aika monella ne muistosanat on jostain värssykirjasta siepattu ensimmäinen sopivalta tuntuva värssy, kun sellainen pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa hyvästellään kuollut ihminen. Iloisiako niistä pitäisi tehdä? Mitä vikaa surussa on?
Veljen hautajaisissa tai paremminkin muistotilaisuudessa itkettiin ja naurettiin. Kerrottiin hauskoja ja hassujakin muistoja.
Tämä on nyt jotenkin uniikkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kultaseni, sinä voit ja saat esittää hautajaisissa vaikka kuinka riemukkaan tanssin. Mutta jarjoittele etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää korostaa kuolemaa menetyksenä. Miksi ei juhlia yhteistä aikaa, jonka sai ihmisen kanssa olla.
Siksi että kuolema on aina menetys. Saat sinä toki juhlia sitä yhteistä aikaa joka sinulla oli esim. kohtuun kuolleen lapsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan henkisesti terve itke tuntemattoman ihmisen hautajaisissa, vaikka olisi surullinen tunnelma?
Kyllä itkee, koska siunaustilaisuuksissa soitettava urkumusiikki herkistää.
Sillä ei ole väliä mitä vainaja ei olisi halunnut, koska hautajaiset eivät ole sitä vainajaa vaan omaisia varten. Ja surua ja menetystä nyt vaan pitää itkeä silloin kun sen aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämääräiset muistosanat kukkien laskemisessaa ovat jäännne joka voitaisiin korvata jollain muulla. Usein ne sanat eivät edes kunnolla kuulu
Totta, ei saa mitään selvää itkevien ihmisten tyrskimisestä arkun äärellä. Tilaisuuden jälkeen jokainen vousi käydä hiljentymässä arkun äärellä sanomatta mitään.
Kukat voi laskea arkulle lausumatta mitään. Äitini hautajaisissa laskin kukat sanomatta mitään. Miehwn sukulaisten hautajaisissa minä olen yleensä lukenut muistosanat meidän perheen laskiessa kukat. Aika monella ne muistosanat on jostain värssykirjasta siepattu ensimmäinen sopivalta tuntuva värssy, kun sellainen pitää olla.
Sellaista ei pidä olla. Olen lukenut isoäitini, isäni ja tyttäreni arkulla (tarkkaan valitsemani) runon.
Ketjun tavoite on näköjään kertoa miten uniikkeja joidenkin hautajaiset ovat olleet. Ikään kuin kaikki muut hautajaiset olisivat olleet tismalleen samanlaiset? Itse en muista yksiäkään hautajaisia, jotka olisivat olleet pelkkää itkuvirsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan henkisesti terve itke tuntemattoman ihmisen hautajaisissa, vaikka olisi surullinen tunnelma?
Mä varmaan itkisin, koska tunnelma, kaunis surumielinen musiikki, surulliset puheet ja ympärillä surevia lähimmäisiä. Varmasti herkistyisin. Aika puupökkelö saa olla, jos ei edes silmäkulma kostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan henkisesti terve itke tuntemattoman ihmisen hautajaisissa, vaikka olisi surullinen tunnelma?
Kyllä itkee, koska siunaustilaisuuksissa soitettava urkumusiikki herkistää.
Toiset on itkuherkempiä kuin toiset.🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Surua riittää muutenkin, mutta esimerkiksi urkumusiikkivalinnat saavat tunnelman kääntymään jopa ahdistavan puolelle lohdun sijaan.
Miksi suru on niin kamala asia ap:lle? Normaali asia kuolemaan liittyen
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan henkisesti terve itke tuntemattoman ihmisen hautajaisissa, vaikka olisi surullinen tunnelma?
Sehän nimenomaan on henkisesti tervettä, että kykenee eläytymään toisten ihmisten tilanteeseen, oli se sitten surua tai iloa, ja tuntemaan mukana, vaikkei se suoraan itseä koskisikaan.
Kuolleet hautaan ja jälkeenjääneet oluelle. Irlantilainen sananlasku
Värikynät ovat oikein oivallinen ja lelu aikuistenkin käyttöön. Tunnelma rentoutuu, kun pappi poistuu paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa hyvästellään kuollut ihminen. Iloisiako niistä pitäisi tehdä? Mitä vikaa surussa on?
Eihän ihminen ole raamatun mukaan kuollut.
Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". Joh. 11:11
Tämä oli nyt jotenkin uniikkia?