Käykö sinua koskaan sääliksi jos joku tuntemasi aivan tavallinen työssäkäyvä nainen ei löydä miestä elämäänsä?

Miksi työtön ei saa sääliä jos ei ole miestä?

Yhden kaverin tunnen joka valitsi elää niin että hän voi mennä yhteen vain samaan uskontokuntaan kuuluvan kanssa, ja kun sellaista miestä ei löytynyt niin hän on sitten yksin. Ollaan jo eläkeikäisiä joten hän ei tuon päätöksensä takia sitten koskaan saanut sitä perhe-elämää, jota sanoi toivovansa.

Hän adoptoi kulkukoiran. Ehkä se riittää. Ja tietysti se uskonto.

Kaikille ei rikkaita statusmiehiä riitä. Jotkut joutuu sitten oleman yksin, kun ei tavallinen mies ei ole omaa "tasoa".

Vierailija kirjoitti:

kaikki naiset saavat halutessaan laumoittain miehiä. 

No pelkästään panemaan tulevia on jono kyllä ihan kuuhun asti, mutta jos oikeaan suhteeseen pitäisi ryhtyä niin yhtäkkiä ei olekaan enää kiinnostusta.

t. miestä löytämätön lapseton akateeminen N31

Vierailija kirjoitti:

kaikki naiset saavat halutessaan laumoittain miehiä. 

Eiköhän ne samat miehet ja naiset jaksaa loputtomasti sekoilla ihmissuhdeasioissa. Se uusi "rakas" löytyy viikon tai viimeistään kuukauden päästä kun edellinen parisuhde on loppunut aivan kuin tosi-tv-ohjelmissa. 

Jotkut taas viihtyvät paremmin sinkkuina omissa oloissaan. Heillä on huomattavasti korkeampi kynnys luopua nykyisestä tilanteestaan, jossa ei tarvitse tehdä kompromisseja vaikkapa ajan ja rahan käytön suhteen. Sosiaaliseen elämään riittää tietty ystävä- ja tuttavapiiri, joka ei rajoita liikaa omaa elämää.

Miksi pitäisi? Jokainen on oman onnensa seppä.

Ei mun sääli häntä auttaisi