Jos on jäänyt kokematta teininä ensisuudelmat, ensimmäiset seurustelut, ensimmäiset humalat
Mitä on jäänyt paitsi ja mitä siitä on seurannut?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä tiedän harmittelevat kokemusten puutetta.
Multa jäi ne kokematta koulukiusaamisen vuoksi, ja koen, että koulukiusaajat ovat vastuussa nuoruuteni pilaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Olin 18, kun aloin seurustella ekaa kertaa. Ja luojan kiitos en alkanut härveltää tätä aiemmin! Tuossakin iässä ero otti koville, saati sitten nuorempana, kun olisi ollut vielä vähemmän elämänviisautta takana. Plus mitä nuorempana seurustelee, sitä alttiimpi on toisen vaikutuksille. Ties mitä sairasta toinen esittää normaalina seurusteluna. Uskon vahvasti, että myöhäisemmässä iässä on oppinut sen verran erottamaan hyvikset pahiksista, jolloin suojaa omaa psyykettä ihan vain paremmilla parivalinnoilla. En koe jääneeni paljosta paitsi, kyllä sitä ehti seurustella silloinkin ihan tarpeeksi, kunnes löytyi se nykyinen.
Tässä ei nyt puhutakaan mistään juuri ja juuri 18-vuotta täyttäneistä, jotka eivät pääse edes viikonloppuisin laivalle ilman holhoojan mukanaoloa, vaan aikuisista, yli 30- tai 40-vuotiaista, joilla on kaikki edelleen kokematta ja pitäisi alkaa suhteeseen sen yh:n kanssa, koska lapsetonta ei enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä joku humala mihinkään liittyy?
Yhdessäoloon. Teininä porukan mukana ensimmäiset humalakokemuset. En tiedä mitä ikäpolvea edustat, mutta omat ikäiseni sosialisoituivat noin. Jos et ollut mukana, niin jäi ulkopuolelle.
Aika paskassa porukassa ole ollut, jos ei päässyt porukkaan muuten kuin ryyppäämällä. Varmasti ihania "ystäviä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koin nuo, kun olin 19v eli jo aikuinen, eikä mennyt kun viikkoja, niin olin jo 20v. Olen ylpeä, että en alaikäsenä kokenut. Aikuisena on mun mielestä ihan ok kokea nuo asiat ja itse olen yhä yhdessä ensimmäisen poikaystävän kanssa, joten hyvin mulla meni. Osalla saattaa olla entisiä kumppaneita tosi paljon, jos on nuorena seurustellut, mutta minulla yhä sama
Nyt on tervehenkistä puhetta. Harjoitellaan ne sitten yhdessä ensimmäisen poika-/tyttöystävän kanssa kun sen aika joskus on ja jätetään ne teinitytöt rauhaan!
Poika ja tyttöystävän kanssa.... Entä jos on jo 43 vuotias?
No itsellä ainakin bodycount kasvanut kolmella avioliiton aikana, johtuen nuoruuden kokemattomuudesta ja elämättä jäämisestä.
Nyt olen ollut yhteensä noin 10:n kanssa, mutta en ole vielä varma, tuleeko se riittämään.
No stress. Teininä kokemukset eivät usein ole kummoisia. Kännissä tulee tehtyä asioita, jotka myöhemmin kaduttaa. Et siis ole menettänyt mitään. Myöhemmin parempi. Sitäpaitsi, ihastuminen tuntuu aikuisena ja vielä vanhainkodissakin ihan samalta kuin silloin teininä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain yksi kysymys AP:lle, vain yksi kysymys.
Onhan se ensimmäinen TYÖPAIKKA jo koettu?
Kuule on ja montakin. Vastauksestasi päätellen et ole vielä päässyt pois äitisi helmoista ja kärsit aloituksen ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
No itsellä ainakin bodycount kasvanut kolmella avioliiton aikana, johtuen nuoruuden kokemattomuudesta ja elämättä jäämisestä.
Nyt olen ollut yhteensä noin 10:n kanssa, mutta en ole vielä varma, tuleeko se riittämään.
Paljo olet veloittanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä joku humala mihinkään liittyy?
Yhdessäoloon. Teininä porukan mukana ensimmäiset humalakokemuset. En tiedä mitä ikäpolvea edustat, mutta omat ikäiseni sosialisoituivat noin. Jos et ollut mukana, niin jäi ulkopuolelle.
Mä kokeilin alkoholia aikanaan itseäni vanhemmassa seurassa ja se on kyllä nuorelle paljon tyrvallisempi ympäristö kuin samanikäiset tolvanat. Siis sillä ehdolla, että ne aikuiset on oikeasti turhallisia vastuullisia eikä mitään pedareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jäi kokematta suudelmat, kännit, seurustelut ja panot teininä ja on jäänyt kokematta senkin jälkeen.
Ei ole myöhäistä.
On. Vai onko keski-ikäisen soveliasta mennä suukottelemaan teinejä?
Realiteetti on se, että sitä teinityttöä ei jokainen pääse elämänsä aikana kokemaan. Täytyy vaan ymmärtää milloin on aika hyväksyä se, että se jää nyt kokematta. Ei siihen kuole, sattuu niin perkeleesti, mutta ei kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koin nuo, kun olin 19v eli jo aikuinen, eikä mennyt kun viikkoja, niin olin jo 20v. Olen ylpeä, että en alaikäsenä kokenut. Aikuisena on mun mielestä ihan ok kokea nuo asiat ja itse olen yhä yhdessä ensimmäisen poikaystävän kanssa, joten hyvin mulla meni. Osalla saattaa olla entisiä kumppaneita tosi paljon, jos on nuorena seurustellut, mutta minulla yhä sama
Minulla taas päinvastainen kokemus. Kokemuksien saaminen kesti liian pitkään. Harjoittelin kun muut jo osasivat. Se näkyi negatiivisessa mielessä.
Eivät osanneet.
Eivät ne ekat kokemukset ole aina niin ihania, vaan pikemminkin voivat olla harjoittelua ja ylilyöntejä. Eka suudelma voi olla aivan kammottava kielisuudelma, joka vei mielenkiinnon suutelemiseen moneksi vuodeksi. Eka seurustelu voi olla parin viikon tapailua ja leffassa käymistä ja päättyä molemminpuoliseen ghoustaamiseen juurikin sen kauhean limaisen kielisuudelman jälkeen. Ja eka känni voi olla nolo kaatokänni. Kunnon jalat alta vievä suudelma voi olla vasta vuosia myöhemmin ensimmäisten epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen ja seurustelukin voi olla vakavammalla pohjalla vasta vähän vanhempana. Alkoholinkäyttökin voi vaatia harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä joku humala mihinkään liittyy?
Yhdessäoloon. Teininä porukan mukana ensimmäiset humalakokemuset. En tiedä mitä ikäpolvea edustat, mutta omat ikäiseni sosialisoituivat noin. Jos et ollut mukana, niin jäi ulkopuolelle.
Aika paskassa porukassa ole ollut, jos ei päässyt porukkaan muuten kuin ryyppäämällä. Varmasti ihania "ystäviä"
Esimerkiksi mun koulun porukoissa oli juttuna, että jos et juo, niin et pääse mukaan. Toki mä niissä aina salaa kävin, ja korkeintaan esitin juovani.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä joku humala mihinkään liittyy?
Yhdessäoloon. Teininä porukan mukana ensimmäiset humalakokemuset. En tiedä mitä ikäpolvea edustat, mutta omat ikäiseni sosialisoituivat noin. Jos et ollut mukana, niin jäi ulkopuolelle.
Aika paskassa porukassa ole ollut, jos ei päässyt porukkaan muuten kuin ryyppäämällä. Varmasti ihania "ystäviä"
Kyllä he ovat ystäviä keskenään. He pitävät yhteyttä vuosikymmenien päästäkin ja ovat eläneet ystävinä kaikki nämä vuodet. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä?
Vierailija kirjoitti:
No stress. Teininä kokemukset eivät usein ole kummoisia. Kännissä tulee tehtyä asioita, jotka myöhemmin kaduttaa. Et siis ole menettänyt mitään. Myöhemmin parempi. Sitäpaitsi, ihastuminen tuntuu aikuisena ja vielä vanhainkodissakin ihan samalta kuin silloin teininä.
No ei varmasti tunnu. Tai sitten et ole itse teininä koskaan ihastunut ihan "aikuisten oikeasti".
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä joku humala mihinkään liittyy?
No ainakin se kokemattomuus aiheuttaa koomisia tilanteita ja tuntemuksia, jos järjestetään vaikka se ensikännit alttarilla ohjelma, niin tulee varmaan parasta viihdettä mitä on koskaan nähty!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jäi kokematta suudelmat, kännit, seurustelut ja panot teininä ja on jäänyt kokematta senkin jälkeen.
Ei ole myöhäistä.
On. Vai onko keski-ikäisen soveliasta mennä suukottelemaan teinejä?
Realiteetti on se, että sitä teinityttöä ei jokainen pääse elämänsä aikana kokemaan. Täytyy vaan ymmärtää milloin on aika hyväksyä se, että se jää nyt kokematta. Ei siihen kuole, sattuu niin perkeleesti, mutta ei kuole.
Tätä juuri kysyttiin. Mitä seuraa ilman noita kokemuksia. Sattuu niin perkeleesti muttei kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jäi kokematta suudelmat, kännit, seurustelut ja panot teininä ja on jäänyt kokematta senkin jälkeen.
Ei ole myöhäistä.
On. Vai onko keski-ikäisen soveliasta mennä suukottelemaan teinejä?
Realiteetti on se, että sitä teinityttöä ei jokainen pääse elämänsä aikana kokemaan. Täytyy vaan ymmärtää milloin on aika hyväksyä se, että se jää nyt kokematta. Ei siihen kuole, sattuu niin perkeleesti, mutta ei kuole.
Tässä se tuli hyvin kiteytettyä. Ei siihen kuole, mutta sattuu aivan helvetisti lopun elämää. Keski-ikäinen rupsahtanut mamma ei enää samalla tavalla säväytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koin nuo, kun olin 19v eli jo aikuinen, eikä mennyt kun viikkoja, niin olin jo 20v. Olen ylpeä, että en alaikäsenä kokenut. Aikuisena on mun mielestä ihan ok kokea nuo asiat ja itse olen yhä yhdessä ensimmäisen poikaystävän kanssa, joten hyvin mulla meni. Osalla saattaa olla entisiä kumppaneita tosi paljon, jos on nuorena seurustellut, mutta minulla yhä sama
Minulla taas päinvastainen kokemus. Kokemuksien saaminen kesti liian pitkään. Harjoittelin kun muut jo osasivat. Se näkyi negatiivisessa mielessä.
Eivät osanneet.
Paremmin osasivat kuin täysin kokematon.
On. Vai onko keski-ikäisen soveliasta mennä suukottelemaan teinejä?