Onko ketään jonka parisuhde olisi selvinnyt pettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Pettämisessä on vain yksi ja ainoa sääntö, Ä.L.Ä jää kiinni.

Vaikket jäisi kiinni, et voi välttyä klassisten merkkien jättämiseltä, ja mitä enemmän yrität käyttäytyä normaalisti, sitä hullummalta vaikutat.

Kiitos lämpimästi näistä viesteistä! Hyvin samankaltaisia ajatuksia nyt itse työstän. 

Onko todellakin niin, että enää uskaltaisin luottaa? 

Ehkä jossain on joku, joka olisi luottamuksen arvoinen. 

Kerran kun raja on ylitetty, ehkä se on helpompi tehdä uudestaan, jos toinen näkee, että jäin jatkamaan jo aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa yrittää säilyttää se, mikä on hyvää. Ihminen ei ole idealisoitu malliolento. Kaikki tekevät virheitä. Vasta erottuaan ja hajoitettuaan kaiken, huomaa mitä tuli tehtyä. Sitä kannattaa välttää ja kokeilla muut keinot ensin. Pettäminen kertoo parisuhteen tai yksilön kriisistä ja se kannattaa hyväksyä niin, että asioista keskustellaan. Että mikä mättää. Siinä vaaditaan molemmilta suurta ymmärrystä ottaa vastaan ja kuulla toista osapuolta. Jos vastaa, että tuollaista ei ole ikinä tapahtunut, ja keksit kaiken omasta päästäsi, niin peli on menetetty.

 

Itse yritin useamman vuoden työstää pettämistä. Luulin, että vika on minussa kun en pysty tuntemaan ja luottamaan niinkuin ennen. Kumppanikin tympääntyi, eikä uskonut että menee niin kauan käsitellä asiaa. Erosimme, "kaikki hajosi", mutta nyt minun ei tarvitse yrittää taistelka sydäntäni vas

Olisi voinut olla minun kynästäni, sanasta sanaan! Rohkeasti eteenpäin, elämä kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos pettämiseen liittyisi isyyshuijaus, se tuhoaisi kaikki välit sekä mahdollisen avioliiton peruuttamattomasti ilman etäistäkään mahdollisuutta anteeksiantoon.

Ainahan siinä pettämisessä on tuokin riski, ellei suhde tapahdu hedelmättömien kesken. Tavallaan tuo huijaus tapahtuu joka tapauksessa, vaikka riski ei koskaan toteutuisi. Ei tarvita kuin nainen, joka päättää antaa sen toteutua.