Lue keskustelun säännöt.
rakastan toista miestä!
27.04.2007 |
joo-o, on avoliitto, lapsia, omakotitalo, kaikki ookoo (mutta se ei rriitä) meidän liitto on kuin kämppikset. okei, seksi on ok, sillon kun sitä on, ei kylläkään mitään uutta sillä saralla... mies ei juurikaan juttele mistään, toiveistaan seksissä tai muuten, yleensäkään henkisesti ei olla oikein samalla aaltopituudella...
viime syksynä tapasin miehen joka vei jalat alta, aluksi juteltiin nähdessämme niitä näitä, pientä flirttiä, nyt tuntuu että homma on karannut käsistä, harvon me vieläkin nähdään ja paljoa ei ehditä, mutta ikävä on kokoajan ja kova, hänen parisuhteensa on aika hajalla, mutta asuvat yhdessä. Eli tätä vatvomista meidän välillä on ollut yli puoli vuotta ja minun puolelta ihastus on vain syventynyt ja hänkin tuntuu olevan kiinnostunut. mutta järki sanoo että lopeta. toisaalta seksiä en ole häneltä saanut siis yhdynnässä ei olla oltu, muuten kyllä kokeillaan mitähuimempia juttuja joista minä pidän ja hän pitää.
ja jutella tämän miehen kans voi, en ole ikinä tuntenut ihmistä jonka kanssa voi oikeasti jutella kaikesta, seksistä avoimesti, suhteista, yleensäkin elämästä, tämä on niiiiin outoa ja toisaalta uskomatonta etten tiedä mihin suuntaan tästä lähtisi.
Saarnaa tai ei, kiitos että sain purkautua...
Kommentit (14)
sitä voi luoda niin kovat kuvitelmat just tosta elämän miehestä-ja se voi jopa hetken tuntua elämää suuremmalta ihmeeltä-" jalat alta" - " sielunkumppanilta" ym ja voihan se olla sitä kaikkea, mutta kaikki voi karistakki yhtä nopeasti kun arki tulee kuvioihin ja toisen oppii tuntemaan ym - ja sellasta ... sit himo - hullaantuminen ym on aika nopeasti ohi kiitäviä tunteita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä voi olla, sillä partneri ei ehkä ole kiinnostunut AIVAN KAIKISTA samoista asioista kuin sinä, mutta on silkkaa hulluutta heittää kaikki viemäriin vieraan peniksen kutsun takia.
tää " ihannemies" alkaisi arjessa nyppimään jossain vaiheessa ihan samalla lailla.
Nimittäin kyllä se arki astuisi kuvioon sen toisenkin miehen kanssa, ihan niin kuin nykyisenkin kanssa. Muistele, millaista oli kun tapasit tämän nykyisen miehen... Ja kun teillä on lapsikin, miten selittäisit asian hänelle? Kun perustaa perheen, menettää samalla paljon valinnanmahdollisuuksia, tosin saa paljon tilallekin. Kun olet perustanut perheen tämän nykyisen miehesi kanssa, olet sitoutunut siihen. Lapsi suhteessa muuttaa kaiken,silloin ei aikuinen ihminen enää voi ihastella sinne ja tänne mielin määrin. Se olisi lapsen kannalta tuhoisaa. Pitkissä liitoissa ihastutaan silloin tällöin ulkopuolisiin, mutta sitä varten meille on suotu MIELIKUVITUSTA, ettei ihan jokaista mielijohdetta tarvitse mennä toteuttamaan IRL.
Mieti, mistä kaikesta joutuisit luopumaan - kenties vain huomataksesi joutuneesi monimutkaiseen uusperhekuvioon, jossa arki astuu kuvioihin huomattavasti nopeampaa tahtia kaikkine oheenkuuluvine ihmissuhdeongelmineen...
kaikki on aina täällä sitä mieltä,että se tämän hetkinen " oma" mies on se oikea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on tervejärkinen, mitään ongelmia ei ole tyyliin alkoholismi tai perheväkivalta jne, niin ei se vaihtamalla parane.
Sitä sielujen yhteyttä on varmasti jossain vaiheessa kokenut sen tämänhetkisen siipankin kanssa, miksi muuten olisi menty naimisiinkaan? Jos vain näkee vähän vaivaa, voi sen tilan vielä palauttaa.
Pitemmissä suhteissa on tietyt kaavat, jotka toistuvat. Arki iskee päälle ja toinen alkaa ahdistaa. Kun siitä pääsee yli, ollaan hitsauduttu yhteen, mutta osataan elää omaakin elämää siinä toisen rinnalla, niiden ei tarvitse sulkea toisiaan pois.
Jos löytää hyvän ystävän, jonka kanssa voi keskustella syvällisesti, on turha erota moisen asian tähden. Perheessä on ajateltava muitakin kuin itseään.
On olemassa parisuhdeterapiaa ja seksuaalisia ongelmiakin voidaan hoitaa. Pitää jaksaa ja yrittää, ei vain suoriltaan heittää hanskoja naulaan!
että se tuskin paremmaksi muuttuisi, koitan kovasti tukahdutttaa tunteeni mutta se ei ole helppoa...
enkä mä tiedä pystyisinkö elämään sen miehen kanssa oikeasti, pikkasen meilläkin ristiriitaisia näkemyksiä seksin suhteen.
mutta olen miettinyt että JOS harrastaisin seksiä yhden kerran ja sitten lopetettaisiin.. en vaan tiedä pystynkö sen jälkeen elämään itseni kanssa...
hmm miksi ihmisen tunteet pitää olla niiiiin vaikeita. olis helpompi jos olis vaan tunteeton paska eikä välittäisi mistään, noh liekö mistään kotoisin sekään.
tiedän että tämän salaisen miehen tärkein himo on naisen tyydyttäminen ja tekee sen helvetin hyvin, eikä edes ole aina vailla itselleen tyydytystä. tai sitten se on vaan se seksi minkä ympärille tämä suhde on rakentunut, en tiedä://////
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ikääsi, mutta kehityspsykologiassa fantasiointi ja mielikuvarakkaus ja kyvyttömyys rakentaa pysyvyyttä olemassaolevissa olosuhteissa kuuluu murrosikään. Toivottavasti mietit vähän tarkemmin.
Tiedän kuinka vaikea tuollainen tilanne on... Huoh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...en pysty miestä unohtamaan hetkeksikään. Yöllä kun herään, ensimmäisenä mielessä.
Tunteet ovat tosi voimakkaat, kun näemme.
Pientä flirttiä, mutta ei sen enempää.
Odotan aivan turhaan varatun miehen yhteydenottoa toiselle varatulle.
Kuitenkin tarkistan joka pvä privaatti sähkiksen ja kännyviestejäkin odottelen ja aivan turhaan sen tiedän.
Ihana ja samalla tosi kuluttava ihastumisen tunne.
Elämä menee hukkaan, kun energiaa kuluu aivan hirveesti toisen miehen ajattelemisessa. En jaksa keskittyä oikein mihinkään muuhun.
ruokkii kaikella mahdollisella-totuus on joskus tarua ihmeellisempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun ei välttämättä jää siihen yhteen kertaan vaikka nyt niin ajattelet. Mulle kävi niin, oli tarkotus vain yksi kerta kokea mutta nälkä kasvaa syödessä. Himoitsimme aina vain lisää ja lisää, en pysynyt lopettamaan yhden kerran kokeiltuani. Ja toiseksi, pystytkö todellakin elämään sen asian kanssa?? Mulla ainakin oli sietämättömät omantunnon tuskat, teki mieli tappaa itseni kun ajattelin miten pahasti olen miestäni satuttanut.
Mullakin sama juttu, tuntui että olimme mieheni kanssa vaan hyviä kavereita, intohimoa ei enää ollut suhteessa. Kaipasin sitä ihastumisen ja rakastumisen tunnetta. Koin sitä mutta sitten piti valita pidänkö perheeni koossa vai lhyppäänkö uuteen seikkailuun. Päätin yrittää lapsen takia vielä kerran. Mietin että entäs sitten kun olen 10 vuotta viettänyt tämän uuden miehen kanssa niin entäs sitten kun minua alkaa tympiä koko suhde niin vaihdanko taas uuteen mieheen. Ja tulin siihen tulokseen että kokeilen vielä lapseni isän kanssa.
Voin sanoa että päätöstäni en ole katunut mutta joskus olen harmitellut. Sillä tämä ihastus oli todellakin sielunkumppani. Hän oli jopa minua tunteellisempi ja romanttisempi. Sellainen kun mieheni olisi mutta....
En sano että elämä on helppoa tapahtuneen jälkeen mutta helpompaa on elää kun en nää tätä miestä enää, eikä olla ollenkaan missään yhteyksissä. Jos pitäismme yhteyttä, joutuisin joka päivä miettimään millaista elämä olisi hänen kanssaan.
Kehottasin pitämään sinua turpasi tukossa!
miewtin kyllä olenko vain niin seksin huuruissa etten muuta ajttelekkaan, todellisuus voi olla toinen....
ap