Pidetään yhdessä 80-luku teemainen helmikuu! Listataan tähän ideoita ja ohjeita

Kuumaa mustaviinimarjamehua punaposkisen hiihtolenkin jälkeen.

Muistan tuon koulun hiihtokisoista

Vierailija kirjoitti:

Ruotsinlaivat ja ilmainen sleep in -osasto, joka täyttyi interrailaajista. Taxfree tuotteet olivat oikeasti edullisia. Lentokoneissa sai tupakoida. Kirjeitä kirjoitettiin kaukaisempien ystävien kanssa ja niiden lukeminen oli nautinto. VR:n junissa oli kolmas luokka.

Minä istuin opiskelijakavereideni kanssa Tukholmasta Turkuun sleep in -osaston mustissa nojatuolissa toukokuun lopulla 1988, kun olimme tulossa kuukauden reissulta Edinburghissa. Aika huonosti niissä sai nukuttua, hiukan torkahdin joskus aamuyöstä. Laiva oli nimeltään Viking Sally ja se on toisella nimellään levännyt merenpohjassa nyt jo yli 30 vuotta... 

Sai palvelua! Bensa-asemilla oli apupoikia, jotka täyttivät tankin puolestasi ja pesivät tuulilasin. Heitä kutsuttiin leikkimielisesti "letkuapinoiksi". Jossakin vaiheessa oli myös sellainen palvelu, jossa nuoret tytöt pesivät autosi bikineissä.

Naapurissa asui lentoemäntä. Finnair lensi vain kerran viikossa mm. Madeiralle ja matkustamohenkilökunta sai odottaa viikon saarella kotiinpaluuta. 

Vierailija kirjoitti:

Sai palvelua! Bensa-asemilla oli apupoikia, jotka täyttivät tankin puolestasi ja pesivät tuulilasin. Heitä kutsuttiin leikkimielisesti "letkuapinoiksi". Jossakin vaiheessa oli myös sellainen palvelu, jossa nuoret tytöt pesivät autosi bikineissä.

 

Naapurissa asui lentoemäntä. Finnair lensi vain kerran viikossa mm. Madeiralle ja matkustamohenkilökunta sai odottaa viikon saarella kotiinpaluuta. 

Tuosta tulee mieleen oma videonauhurini ostaminen huhtikuussa 1986, tarina, jota kerron, kun muistelen itseäni nuoremmille vanhoja hyviä aikoja. 

Ostin videonauhurini eräästä liikkeestä juuri ennen sen sulkemisaikaa klo 17. Liikkeen omistaja teki kanssani kauppoja ja harmitteli, että tänään ei enää ehdi laitetta tuomaan (huom! olin autolla liikkeellä, jotta olisin minäkin sen voinut mukaani ottaa, mutta se ei ollut silloin tapana), mutta mihin aikaan huomenna sopisi? Kerroin, että minulla olisi silloin iltavuoro, mutta että aamupäivällä olisin kotona (ja kotona vanhempieni luona silloin 20-vuotiaana vielä asuinkin). No seuraavana päivänä yhdentoista aikaan istuin keittiön pöydän ääressä ja huomasin tummanvihreän pakettiauton ajavan pihalle. Menin avaamaan oven ja sisään tuli kaksi nuorta miestä, edellä kulkeva kantoi matalaa pahvilaatikkoa käsissään, toinen vain käveli perässä. Ensimmäinen kysyi mihin tämä laitetaan ja minä sanoin se viedään ylös. Avasin rappukäytävän oven ja lähdin nousemaan rappuja omaan huoneeseeni. Minulla oli oma telkkari ollut jo kaksi vuotta, 16-tuumainen Salora-merkkinen matkaväritv. Ostamani videonauhuri oli saman merkkinen. No, huoneessa minä istahdin sängylleni ja katsoin, kun pojat purkivat videon laatikosta, kytkivät sen katolla olevaan antennin pistokkeeseen ja telkkariin kiinni ja vielä virittivät näkyviin ne ainoat kaksi kanavaa, TV1:n ja TV2:n, jotka Suomessa silloin oli. Sitten molemmat nousivat ylös lattialta ja sanoivat, että nyt tuli valmista. Minä kiitin kovasti ja ohjasin heidät vielä ulos. Sitten menin takaisin ylös ja tunnin verran ehdin tutustua uuteen laitteeseeni, ennen kuin lähdin töihin kirjastoon. Tämä kotiinkuljetus oli tietysti ilmainen, kuului tekemääni kauppaan, ja auto oli liikkeen oma ja nuoret miehet liikkeen työntekijöitä. 

1980-luvulla Suomi oli vielä palveluyhteiskunta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole syönyt makaronivelliä sitten alakoulun 60-luvulla.

Syödään mieluummin kinkkukiusausta, kotitekoista jauhelihapitsaa, lämpimiä voileipiä, uunimakkaraa juustolla.

Pukeudutaan samettifarkkuihin ja Lacosten pikeepaitpihin

Ruokavalio kuulostaa tutulta, mutta vaatetuksesi kertoo kasarin juppipiireistä, mihin itse en kuulunut. Olin gootti/punkkatityttö ja mustaa sekä huulissa että vaatteissa.  Kännyköitä ei ollut ja ihmettelenkin nyt miten tieto bändien keikoista levisi silti kulovalkean tavoin. Lankapuhelimella, viidakkorummulla... Ei töllätty tositeeveitä, eikä paljon töllöä muutenkaan kun ohjelmatarjonta oli surkeaa: Hukkaputkea ym. älyvapaata. Luettiin Hilsettä ym. pienlehtiä ja tehtiin niitä itsekin. Jollakin oli joku muinainen monistuskone, millä kirjoituskoneella/käsin kirjoitettuja "lehtijuttuja" monistettiin ja festareilla myytiin 5 markkaa/kpl.

Vierailija kirjoitti:

Löytyisköhän jostain kirppikseltä oikea tuhkakuppi. Pitäisi aloittaa tupakointi ja polttaa sisällä samalla kun naputtelisi kirjoituskoneella eroottista novellia Reginaan.

Outoa muuten, mihin ovat kadonneet? En muista törmänneeni tuhkakuppeihin edes kirpputoreilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy etsiä kokotoppapuku ja toppakengät. Pipoon tarvitaan jättitupsu. 

Lämmin asu myös aikuisille. Väriksi sopii pinkki tai sinivihreä. Toppapuvuissa on vyötärön kohdalla muovisolkinen vyö, jotta näyttää hoikahkolta.

Toppavaatteet olivat neonvärisiä

Vierailija kirjoitti:

Lp levyt soittoon, mulla vielä on monta sataa. Onko muilla?

On, joo. Tosin ei "vielä", koska ne on kaikki hankittu vuoden 2000 jälkeen!

Jossakin varastossa minulla on äsken maallisista vaivoistaan, lihallisista himoistaan ja mammonan kirouksista päässeen Leo Mellerin kulttikirja Rock. Voisimme lukea siitä ääneen toisillemme, kun litkimme Marlin omenaviiniä ja syömme Taffelin juustosnackseja.

https://www.finlandiakirja.fi/fi/leo-meller-rock-fb3515?srsltid=AfmBOoo…

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011758474.html

Jussi Sohlbergin mukaan Mellerin näkemys heavy rock -musiikista huipentuu hänen vuonna 1986 julkaisemaansa kirjaan Rock. Toisin kuin Meller tarkoitti, siitä muodostui musiikkipiireissä haluttu kulttiteos.

Mellerin näkemyksen mukaan muun muassa Rockradio-ohjelma ja Suosikki-lehti olivat nuorisolle turmiollisia teoksia. Rockin lisäksi hän paheksui myös joitain klassisia säveltäjiä, kuten Wagneria.

Mieleeni on jäänyt, miten Meller lanseerasi Helsingin vanhan jäähallin heavy rockin temppeliksi. Siitä lähtien olen kutsunut paikkaa tuolla nimellä, raskaan rockin harrastajaksi lukeutuva Sohlberg sanoo.

Ja sitten menemme rauhanmarssille, ja huudamme: "Ei neutroni-pommia! Vaan aseista-riisunta!"

https://www.finna.fi/Record/kansa_ah.ka-1252417?imgid=1

https://www.naisetrauhanpuolesta.org/wp-content/uploads/2023/05/Vuosiky…

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, täytyy kai kaivaa Ritari Ässän ja MacGyverin nauhoitukset esiin.

Löytäköön myös Hollywood Beat ja Houston Knights (Kaupunkicowboyt) uusia katsojia, puhumattakaan Hardwickin mestariteoksesta Musta tuntuu,

Vierailija kirjoitti:

Pitää etsiä vanha kampaajanainen, joka vielä osaa tehdä kunnon permanentin.

Mulle vain pehmennys kiitos. Ja värihuuhtelu. Itse sitten kyllä muotoilen kotona, apuna Stu-Stu-Stu-Stu-Studioline (samat hiukset - vaihtuva tyyli!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purjehduskengät ovat liian kylmät helmikuuhun, pitää olla moonbootsit. Niissä tarkenee, vaikka jalassa onkin puuvillaiset tennissukat (kolme paria kympillä).

Kunhan nämä lumet sulaa, niin kaupungille voi laittaa mustat soljelliset Kiinan kengät tai muoviset rantakengät. 

Sain tämän lukemisesta kivuliaan rakon kantapäähän.

Sukulaispoika oli keskikokoisessa kaupungissa bussikuski ja oppi vuosien varrella tuntemaan vakioreittinsä asiakaskunnan. Taajamissa, missä pysäkkejä oli harvemmin hän noukki ja jätti kyytiläiset, varsinkin mummot ja vaarit, sinne missä asuivat etteivät joutuneet kävelemään kantamustensa kanssa kilometrikaupalla. Bussiyhtiön omistaja siunasi menettelyn, sillä asiakasta arvostettiin ja kunnioitettiin. Hyvä mieli kaikilla oli tärkeämpää kuin tehokkuus ja tuottavuus.

Vierailija kirjoitti:

Oliko 80-luvulla sellaset polvihousun tapaiset housut  naisilla muotia ja varsinkin sähkön sinisenä . Olin nuori silloin  enkä muista vaikka pitäisi . Ananas tuli ruokailuun . Jouluna jälkiruokana purkkihedelmiä.

Knikkerit (knee).

Muistan Lorealin Studio Line -muotoilutuotteet. Lumenella oli Studio-meikit, joissa oli jopa sinistä huulipunaa!! Oma suosikki oli vaaleanpunainen, jossa oli hiven sinistä helmiäisväriä. Erivärisiä ripsareita oli myös. Kaverilla oli lilan väristä ripsaria.

Ei pystynyt toimimaan sairas Gang stalking niin tehokkaasti. Ei nettiä taviksilla. Ei somea. Paljon vaikeampi levittää paskaa ympäriinsä ja juoksuttaa tolloja kaupoissa ja kaduilla.

Silloinkin oli sitä. Mitenköhön info liikkui? Huonommin kuitenkin  ja erikoistekniilka vain harvojen hallussa.

Joku hörhö vai? 

Valitettavasti ei. 
Sen muuten huomaa, jos törmää sattumalta tai ei. Muistaa jopa 80-luvulta. 

Ördög kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, täytyy kai kaivaa Ritari Ässän ja MacGyverin nauhoitukset esiin.

 

Löytäköön myös Hollywood Beat ja Houston Knights (Kaupunkicowboyt) uusia katsojia, puhumattakaan Hardwickin mestariteoksesta Musta tuntuu,

Oli kaikki nuo katsoin paitsi musta tuntuu. Ai niin 

Hollywood beat  oli  se missä komeita miehiä. Lsikki katsottiin Ei ollut paljon muuta tekemistä kotona. Joo  luin myös kirjoja joskus, mitta silt klo 18 jälkeen oli TV.  Täytyy sanoa että nuokin parempia kun tosi TV ohjelmat mykyään,  vaikka  joskus jos tulee joku vanhempi  sarja, mitä katsonut nuorena, ei se samalla tavalla kiinnosta. Juonetkin ol vähän niin ja näin niissä. 

Tekniikka  ja lääketiede ei niin kehittynyttä tuolloin. Tietoa oli vain harvoilla uusista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

EN mä ainakaan tänään ku tulee dynastia yhdeksältä.

Upeita ihmisiä siinä!