Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias ei syö juuri mitään
20.01.2026 |
Hänelle kelpaa vain vesimeloni, omena, banaani, jotkin leikkeleet, ranskalaiset, makaroni (joskus harvoin jauhelihan/kalan kanssa)
Vaatii jatkuvasti maitoa.
Tästä on yritetty keskustella hänen kanssaan, mutta mankuu vain maitoa ja ruoka on kuulema pahaa.
Saattaa joskus ottaa vaikka parsakaalia, mutta sitäkin vain ehkä kaksi palaa!..
Mitä voin tehdä?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun aletaan jo yksivuotiaalta kyselemään, että haluaisitko syödä tämän vai tämän jugurtin välipalaksi.
Tuollaiset valinnat ovat nimenomaan sellaisia, joita uhmaiässä oleva lapsi voi tehdä. Ei neuvotella siitä syödäänkö välipalaa tai mitä syödään mutta lapsi saa itse valita syökö mansikka- vai vadelmajogurtin.
Ei saa valita. Meillä syödään sitä mitä tarjotaan. Vieraillekin tarjotaan sitä jätskiä, mitä olen ostanut.
Yks mukula rupes tenttaamaan meillä, että olisko lakujätskii Tai salmiakkijätskii kun annoin kuningatar tuutin.
Tsiisus mitä te teette lapsillenne?
Minkä kasvin mukula sulla vieraili.En oo ennen kuullu et kasvien alut puhuu...kaikkea sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä lähete ravitsemusterapeutille. Tai allergialääkärille.
Kuole pois kuormittamasta yhteiskuntaa tuollaisella. Kumpikaan noista ei auta kun on vanhemmuus hukassa.
Missä kohtaa se vanhemmus on hukassa jos lapsella vaikka joku suutuntuma saa aikaan oksentamisen jos pakotetaan vaikka maistamaan.
Työntäkää itse jotain epämiellyttävää kitaanne, ei ole miellyttävää eiks vaa.
Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen yhtä hyvä, söipä hän nyt vaikka kaiken mitä eteen nostetaan.
Heitänpä tähän tämmösen et ne on älykkäitä lapsia jotka ei tuosta vaan pistele kaikkia suuhun mitä nokan alle tuodaan, miettikääpä sitä siltä kantilta.
Mistä voi tietää, alkaako jonkun ruuan suutuntuma oksettaa, ellei sitä maista?
En lähtisi mukaan tuohon. Vanhemmalla on velvollisuuksia riittävän ravinnonsaannin suhteen. Hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun aletaan jo yksivuotiaalta kyselemään, että haluaisitko syödä tämän vai tämän jugurtin välipalaksi.
Tuollaiset valinnat ovat nimenomaan sellaisia, joita uhmaiässä oleva lapsi voi tehdä. Ei neuvotella siitä syödäänkö välipalaa tai mitä syödään mutta lapsi saa itse valita syökö mansikka- vai vadelmajogurtin.
Ei saa valita. Meillä syödään sitä mitä tarjotaan. Vieraillekin tarjotaan sitä jätskiä, mitä olen ostanut.
Yks mukula rupes tenttaamaan meillä, että olisko lakujätskii Tai salmiakkijätskii kun annoin kuningatar tuutin.
Tsiisus mitä te teette lapsillenne?
Minkä kasvin mukula sulla vieraili.En oo ennen kuullu et kasvien alut puhuu.
Sun mukamas-vitsi ei nyt toimi. Etelä-Pohjanmaalla ainakin lasta sanotaan mukulaksi.
Kolmevuotias voi vinkua ties mitä, mutta se ei tarkoita että kaikkiin vinkumisiin pitää suostua. Tarjoat normaalia monipuolista ruokaa, kyllä se ruoka alkaa maistua sitten kun oikeasti on nälkä. Nykyään on aivan liikaa nirsoja, pullukoita lapsia, joille maistuu vaan roskaruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi mukaan tuohon. Vanhemmalla on velvollisuuksia riittävän ravinnonsaannin suhteen. Hae apua.
Siis kuinka kädettömiä ihmiset nykyään on? Vanhemman tehtävä on ratkaista tuollaiset ongelmat, ei joka ikistä asiaa voi ulkoistaa muille. Vähän nyt valoja päälle.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi mukaan tuohon. Vanhemmalla on velvollisuuksia riittävän ravinnonsaannin suhteen. Hae apua.
Auttaisko neuroepätyypillisille lääkärin määräämät lääkkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin, aina ei ole kyse siitä etteikö vanhempi osaisi/yrittäisi kaikkensa. Kyllä minäkin aikoinaan yritin "hyvällä" ja välillä " pahalla" mutta kun ei syönyt. Kauhea syyllisyys ja pelko lapsen hyvinvoinnista jos päivän ateria oli pari kurkkusiivua. Kyllä sitä siinä vaiheessa todellakin antaa sitä mitä lapsi suostuu syömään. Eikä tarvitse heti alkaa etsiä jotain diagnoosia, lapset on erilaisia ja terveeksi aikuiseksi omanikin kasvoi vaikka se ei ruuan suhteen helppoa ollut vielä teini-iässäkään.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi mukaan tuohon. Vanhemmalla on velvollisuuksia riittävän ravinnonsaannin suhteen. Hae apua.
Hae ise lenkinpätkä ja ruokaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi mukaan tuohon. Vanhemmalla on velvollisuuksia riittävän ravinnonsaannin suhteen. Hae apua.
Hae ise lenkinpätkä ja ruokaa..
Korjaan... Hae itse lenkinpätkä ja runkkaa !!!
"Kyllä lapsi menee pilalle, jos saa valita jonkun pikkujutun /s. Ei meilläkään saa valita mitä jätskiä otetaan, jos on ostettu vain yhtä jäätelöä. Tai jos kotona on vain ruisleipää niin sitten vaihtoehto on ruisleipä tai ei mitään leipää. Mutta silloin, kun on mahdollisuus valita tuollainen pikkujuttu, niin kyllä se lapsi saa valita. Ei se lapsi mene pilalle, jos joskus saa valita lettujen päälle omenahillon. Samalla tavalla kuin saa valita kummat äidin valitsemista sukista laitetaan jalkaan. "
Ja tällä tavalla sun mukulasta tulee se tyyppi, joka kyselee kylässäkin joka tarjoilun yhteydessä, että onko sitä taikka tätä ja kotona minä saan valita. Sit se menee kolaamaan kaappeja kyläpaikassa ja vinkuu, että minä haluan tuota ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oppii syömään mitä vain kun ei vaihtoedtoja tarjota. Pieni paasto on monesti paikallaan.
Mun sisko söi tuossa iässä vain keitettyä perunaa, johon oli tilsitty voita sekaan ja kuorrutti sen ketsupilla. Maitoa ei suostunut juomaan melkein vuoteen, vaan veti appelsiinimehua. Joskus neljävuotiaana laajensi paprikaan ja vesimeloniin. Jossain vaiheessa normalisoitui, ja ihan ihminen siitäkin kasvoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen kun makaroni ja maito kerran kelpaavat, kannattaisiko tehdä makaronivelliä? Kun on tottunut syömään sitä, voisi kokeilla seuraavaksi löysää makaronilaatikkoa, jossa on mukana jauhelihaa pieninä muruina.
Ruokavalio kuulostaa huolestuttavan yksipuoliselta. Laita joka aterialle lapselle aterian lisäksi napostelulautaselle kasviksia ja kehu jos hän maistaa siitä jotakin, mutta älä pakota.
Meilläkin oli tällainen tyttö. Ajan kanssa on hiljalleen laajentanut repertuaaria ja on ihan terve ja urheilullinen 16-vuotias. Jotkut lapset vaan on tuollaisia, meidänkin muut lapset söi ihan normaalisti
Tyttären kanssa sama juttu, mutta hengissä säilyi ja nyt on lievästi ylipainoinen, älä tuputa mitään kyllä lapsi tarpeeksi syö luontaisesti, anna normaalin elimistön viestiä ruokahalua äläkä sörki sitä, luonto hoitaa.
Lopetat maidon antamisen ja odotat kaksi viikkoo
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, aina ei ole kyse siitä etteikö vanhempi osaisi/yrittäisi kaikkensa. Kyllä minäkin aikoinaan yritin "hyvällä" ja välillä " pahalla" mutta kun ei syönyt. Kauhea syyllisyys ja pelko lapsen hyvinvoinnista jos päivän ateria oli pari kurkkusiivua. Kyllä sitä siinä vaiheessa todellakin antaa sitä mitä lapsi suostuu syömään. Eikä tarvitse heti alkaa etsiä jotain diagnoosia, lapset on erilaisia ja terveeksi aikuiseksi omanikin kasvoi vaikka se ei ruuan suhteen helppoa ollut vielä teini-iässäkään.
Tuttava kysyi lääkäriltä neuvoja kun pienet lapset ei syöneet äidin mielestä juuri mitään. Lääkäri oli vähän vanhempi ja kokeneempi, vilkaisi lapsia ja sanoi, ettei nämä näytä nälkäisiltä.
Älkää pakottako tai huijatko lasta syömään sellaista, mikä yököttää. Meidän lapsi saa tyhjästä lautasesta palkinnoksi herkkua jälkiruuaksi. Yleensä jälkkäri motivoi syömään. Jos ei syö, niin ei sitten tarvitse, muttei herkkuakaan tule. Maistaa täytyy edes vähän, jotta makuhermot saa siedätystä. Tarjotaan sitten takuuvarmasti kelpaavaa ruokaa seuraavalla kerralla.
Olen kyllä harkinnut rauta-arvojen mittaamista, koska raudapuute voi myös aiheuttaa huonoa ruokahalua.
Terveisin entinen syömishäiriöinen (arfid, jota ei minun lapsuudessa diagnosoitu ja kärsin huonosta syömisestä ja ruokailuun liittyvästä pelosta/pahoinvoinnista 20-vuotiaaksi saakka). En edes muista millä pysyin hengissä, kait minäkin jotain söin. Teininä vähän paremmin, mutta vasta aikuisena pääsin ruoka"fobiasta" eroon, kun sain itse päättää syömisestä eikä kukaan ollut pakottamassa.
Raaka parsakaali on namii jo itsestään, kait sitä vois kevyeessä valkosipuliliemessä uittaa ni uppoo nirsollekin.