3-vuotias ei syö juuri mitään

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun aletaan jo yksivuotiaalta kyselemään, että haluaisitko syödä tämän vai tämän jugurtin välipalaksi.

Tuollaiset valinnat ovat nimenomaan sellaisia, joita uhmaiässä oleva lapsi voi tehdä. Ei neuvotella siitä syödäänkö välipalaa tai mitä syödään mutta lapsi saa itse valita syökö mansikka- vai vadelmajogurtin. 

Ihmisen vatsalaukku, myös lapsilla, on noin nyrkin kokoinen, kyllä yksi banaani jo nälkää siirtää pienellä lapsella. Usein aikuisista tuntuu ettei lapsi "syö mitään" silti kasvaa ja alkaa syömään jossain vaiheessa taas monipuolisemmin. Mutta jos haluat ettei lapsi syö aikuisenakaan juuri mitään niin pakota syömään 

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lähete ravitsemusterapeutille. Tai allergialääkärille.

Kuule. Kantsisko vähän googlettaa neuvoja netissä tai kysästä tekoälyltä ensin. Tai vaikka mummolta ja papalta kysyis neuvoja ekaks.

Munkin tytär eli parisen vuotta lähes pelkällä auringonvalolla, ja oliivella. Se menee ohi. 

Tuon turhan maidon voisi vaikka vaihtaa raikkaaseen veteen.

Tarjoat vain monipuolisesti eri makuja, kyllä se siitä lähtee. Pääasia, että syö siltä lautaselta jotain. 

Meillä oli yhdessä vaiheessa sellainen vaihe, että kasvikset eivät uponneet ollenkaan lautaselta. Mutta kun lapsi teki itse salaatin, niin napsi siinä samalla pätkän kurkkua, puolikkaan tomaatin ja maisteli paprikaa. Samalla tavalla sen lapsen voi ottaa mukaan siihen ruuanlaittoon ja antaa siinä maistiaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun aletaan jo yksivuotiaalta kyselemään, että haluaisitko syödä tämän vai tämän jugurtin välipalaksi.

 

Tuollaiset valinnat ovat nimenomaan sellaisia, joita uhmaiässä oleva lapsi voi tehdä. Ei neuvotella siitä syödäänkö välipalaa tai mitä syödään mutta lapsi saa itse valita syökö mansikka- vai vadelmajogurtin. 

Ei saa valita. Meillä syödään sitä mitä tarjotaan. Vieraillekin tarjotaan sitä jätskiä, mitä olen ostanut.

Yks mukula rupes tenttaamaan meillä, että olisko lakujätskii Tai salmiakkijätskii kun annoin kuningatar tuutin.

Tsiisus mitä te teette lapsillenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lähete ravitsemusterapeutille. Tai allergialääkärille.

 

Kuole pois kuormittamasta yhteiskuntaa tuollaisella. Kumpikaan noista ei auta kun on vanhemmuus hukassa.

Missä kohtaa se vanhemmus on hukassa jos lapsella vaikka joku suutuntuma saa aikaan oksentamisen jos pakotetaan vaikka maistamaan.

Työntäkää itse jotain epämiellyttävää kitaanne, ei ole miellyttävää eiks vaa.

Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen yhtä hyvä, söipä hän nyt vaikka kaiken mitä eteen nostetaan.

Heitänpä tähän tämmösen et ne on älykkäitä lapsia jotka ei tuosta vaan pistele kaikkia suuhun mitä nokan alle tuodaan, miettikääpä sitä siltä kantilta.

Vierailija kirjoitti:

Et anna sitä maitoa jatkuvasti. Teet tavallista ruokaa ja jos ei lapsi syö niin seuraava ruokasatsi vasta sitten kun ruoka-aika on. Kun tarpeeksi nälkä tulee niin johan rupeaa sapuska maistumaan. Eikä lapsen kanssa keskustella, lapselle todetaan että tässä on ruoka, muuta ei ole tarjolla. Yksinkertaista.

 

Hah. Siinä puhuu ihminen, jonka lapsen ruokailuvaikeudet on kestäneet maksimissaan puoli päivää. Minulla on lapsi, joka suostuu syömään ainoastaan puuroa, banaania ja joitain muita hedelmiä, ranskanperunoita ja yhtä tiettyä Piltti-ruokaa. Juo maitoa ja tiettyjä sokerimehuja. Ei ole koskaan maistanut keittoja, kastikkeita, lihapullaa, ruisleipää jne. Tarjottu on, mutta ei niin ei.

Ei suostu laittamaan lusikalla ruokaa itse suuhunsa, vaan häntä pitää syöttää. Ikää on 6 v. Muutaman kuukauden välein koitamme tätä "ei syötetä, laitetaan eteen sitä kotona tehtyä tavallista kotiruokaa, mitä muukin perhe syö, ja jos hän ei syö, niin muuta ei anneta, paitsi seuraavalla ruoalla sitten normaali ruoka-annos". 

Tähän mennessä nämä kokeilut on kestäneet sen 3 - 4 päivää ja syömistä ei ole tapahtunut. Kolmannen päivän alkaessa, mitään muutamaan päivään syömätön lapsi on tosi väsynyt ja äkäinen ja minä äitinä olen romahtamispisteessä siitä ajatuksesta, että lapseni on vuorokauden päästä sairaalakunnossa ja kahden päivän päästä kuollut nälkään. Tekoäly kertoi, että jos lapsi ei syö 5 päivään mitään, niin kuolo korjaa :/ 

Joten, ollaan syötetty (siis oikeasti syötetty) hänelle niitä ruokia, mitkä hänellä uppoaa ja lisäksi vähän herkkuja (esim. jäätelö, vanukasta) päälle, että saa edes jostain energiaa. Ruoan syötän ihan siellä missä hän suostuu syömään, kuten sohvalla, saunassa, leikkipuistossa, kävelyllä tarhasta kotiin. 

Lohduttaudun ajatuksella, että tämä helvetillinen ruokarumba päättyy sinä päivänä viimeistään, kun hän täyttää 18. Sitten en enää syötä enkä muutenkaan aio enää miettiä hänen ruokiaan. Minulla on monta lasta, osa jo täysi-ikäisiä. He kaikki ovat syöneet normaalia kotiruokaa normaalisti ja itse viimeistään 2-3 vuotiaana. Että kokemusta on ns. normaalisti syövistä lapsista.

1) Älä hommaa lapselle eri ruokia. Lapsi syö mitä muukin perhe tai on syömättä. Jos antaa lapselle aina lapsen haluamia ruokia niin sitä saa sitten jatkaa 18 vuotta. Nälkä on paras ravinto terapeutti. Lapsi ei näännytä itseään. Pieni lapsi pärjää pienellä ruokamäärällä.

2) Älä pakkosyötä. Se traumatisoi ja pahentaa vaan tilannetta. Lapsi syö sitten kun on kova nälkä. Kun se ei tosiaan itseään näännytä. Älä murehdi. Anna olla syömättä jos ei halua syödä.

Vierailija kirjoitti:

1) Älä hommaa lapselle eri ruokia. Lapsi syö mitä muukin perhe tai on syömättä. Jos antaa lapselle aina lapsen haluamia ruokia niin sitä saa sitten jatkaa 18 vuotta. Nälkä on paras ravinto terapeutti. Lapsi ei näännytä itseään. Pieni lapsi pärjää pienellä ruokamäärällä.

 

2) Älä pakkosyötä. Se traumatisoi ja pahentaa vaan tilannetta. Lapsi syö sitten kun on kova nälkä. Kun se ei tosiaan itseään näännytä. Älä murehdi. Anna olla syömättä jos ei halua syödä.

Mä haluaisin jonkin lähteen tuolle, että pieni lapsi ei näännytä itseään. Esim. mun siskon lapsi jäi huomattavasti jälkeen kasvussa, kun ei syönyt juuri mitään. Nykyään hänellä on jopa koulussa ihan oma ruoka, koska ei vain syö kuin hyvin rajoitetusti. Eikö tuo, että kasvu loppuu, ole itsensä näännyttämistä? Vai odotetaanko, että lapsi kuolee?

Vierailija kirjoitti:

Leikkeleet ja ranskalaiset eivät kuulu kolmevuotiaan ruokavalioon.

 

Mitä muusta keskustelet noin pienen lapsen kanssa? Ja annat periksi?

Väkisinkö pitäisi mielestäsi työntää ruokaa letkulla ruokatorveen vai mitä tarkoitat periksi antamisella.

Aloittajalle sanoisin, että ei tuo nirsoilu ole kovin epätavallista. Yleensä on ohimenevää.

Lapsi kyllä syö nälkäänsä sen, minkä tarvitsee. Jos ei kasvukäyrissä ole mitään epätavallista hidastumista.  

Vierailija kirjoitti:

Munkin tytär eli parisen vuotta lähes pelkällä auringonvalolla, ja oliivella. Se menee ohi. 

Tuon turhan maidon voisi vaikka vaihtaa raikkaaseen veteen.

Toisaalta jos lapsi haluaa juoda maitoa, taustalla saattaa olla, että elimistönsä tarvitsee maidossa olevia ravinteita. 

Mutta samaa mieltä, että tuo mitä todennäköisimmin menee ohi.

Juoko sitä maito aivan ylenmäärin? Mun siskolla todettiin lapsena diabetes juuri sillä tavalla, että pyysi aivan jatkuvasti maitoa. Sillä paralla oli jatkuvasti kamala jano. Vanhemmilla kesti kyllä aika kauan tajuta, että joku on vialla.

Sitten tarjoat noita ruokia. Päivittäin ainakin kala tai liha ja hedelmät. Päivittäin myös uutta syötävää lautaselle. Maitoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Älä hommaa lapselle eri ruokia. Lapsi syö mitä muukin perhe tai on syömättä. Jos antaa lapselle aina lapsen haluamia ruokia niin sitä saa sitten jatkaa 18 vuotta. Nälkä on paras ravinto terapeutti. Lapsi ei näännytä itseään. Pieni lapsi pärjää pienellä ruokamäärällä.

 

2) Älä pakkosyötä. Se traumatisoi ja pahentaa vaan tilannetta. Lapsi syö sitten kun on kova nälkä. Kun se ei tosiaan itseään näännytä. Älä murehdi. Anna olla syömättä jos ei halua syödä.

 

Mä haluaisin jonkin lähteen tuolle, että pieni lapsi ei näännytä itseään. Esim. mun siskon lapsi jäi huomattavasti jälkeen kasvussa, kun ei syönyt juuri mitään. Nykyään hänellä on jopa koulussa ihan oma ruoka, koska ei vain syö kuin hyvin rajoitetusti. Eikö tuo, että kasvu loppuu, ole itsensä näännyttämistä? Vai odotetaanko, että lapsi kuolee?

_____________

Tää on se syy, vääntäydyn vaikka kahdeksikolle, että lapseni saa tarpeeksi kaloreita ja mahdollisimman terveellistä ruokaa. Kahdeksikolle kun vääntäydyn, se tarkoittaa sitä, että syötän häntä missä vaan hän suostuu syömään ja teen / ostan hänelle ruokia mitä hänelle maistuu. Nämä kommentoijat, jotka kommentoivat "kyllä lapsi syö kun on tarpeeksi nälkä" tai "lapsi ei näännytä itsenään" eivät tiedä missä todellisuudessa jotkut elää. Heillä lapset ovat syöneet suurinpiirtein normaalisti. 

Sitten kun jonkun lapsi oikeasti kuolee, koska hän ei saanut ruokaa mitä pystyy syömään, niin nämä samat urvelot sitten kommentoivat, että "no mutta miksi ei annettu vaikka sitä vanukasta tai jäätelöä, jos lapsi sitä suostuu syömään??? Pienempi paha se on, kuin että lapsi kuolee nälkään"
 

Terv. Äskeinen kommentoija, joka syöttää vaikka saunassa lastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Älä hommaa lapselle eri ruokia. Lapsi syö mitä muukin perhe tai on syömättä. Jos antaa lapselle aina lapsen haluamia ruokia niin sitä saa sitten jatkaa 18 vuotta. Nälkä on paras ravinto terapeutti. Lapsi ei näännytä itseään. Pieni lapsi pärjää pienellä ruokamäärällä.

 

2) Älä pakkosyötä. Se traumatisoi ja pahentaa vaan tilannetta. Lapsi syö sitten kun on kova nälkä. Kun se ei tosiaan itseään näännytä. Älä murehdi. Anna olla syömättä jos ei halua syödä.

 

Mä haluaisin jonkin lähteen tuolle, että pieni lapsi ei näännytä itseään. Esim. mun siskon lapsi jäi huomattavasti jälkeen kasvussa, kun ei syönyt juuri mitään. Nykyään hänellä on jopa koulussa ihan oma ruoka, koska ei vain syö kuin hyvin rajoitetusti. Eikö tuo, että kasvu loppuu, ole itsensä näännyttämistä? Vai odotetaanko, että lapsi kuolee?

 

Taitaa olla poikkeustapaus eikö? Kun on oma kouluruoka. Eli sairas lapsi.

Sun lapsi on sairas 

Normaali lapsi syö ruoka-aikaan kun ruokaa tarjotaan ruokapöytään.

Eiks niin että te joilla on sairaat lapset, niin te ootte kaikki kirjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun aletaan jo yksivuotiaalta kyselemään, että haluaisitko syödä tämän vai tämän jugurtin välipalaksi.

 

Tuollaiset valinnat ovat nimenomaan sellaisia, joita uhmaiässä oleva lapsi voi tehdä. Ei neuvotella siitä syödäänkö välipalaa tai mitä syödään mutta lapsi saa itse valita syökö mansikka- vai vadelmajogurtin. 

 

Ei saa valita. Meillä syödään sitä mitä tarjotaan. Vieraillekin tarjotaan sitä jätskiä, mitä olen ostanut.

Yks mukula rupes tenttaamaan meillä, että olisko lakujätskii Tai salmiakkijätskii kun annoin kuningatar tuutin.

 

Tsiisus mitä te teette lapsillenne?

Kyllä lapsi menee pilalle, jos saa valita jonkun pikkujutun /s. Ei meilläkään saa valita mitä jätskiä otetaan, jos on ostettu vain yhtä jäätelöä. Tai jos kotona on vain ruisleipää niin sitten vaihtoehto on ruisleipä tai ei mitään leipää. Mutta silloin, kun on mahdollisuus valita tuollainen pikkujuttu, niin kyllä se lapsi saa valita. Ei se lapsi mene pilalle, jos joskus saa valita lettujen päälle omenahillon. Samalla tavalla kuin saa valita kummat äidin valitsemista sukista laitetaan jalkaan. 

Odota pari viikkoa niin jo alkaa suu piltillä molskata. Ellei niin hommaa hauta-arkku mokomalle.