Lastasi pahoinpidellään päiväkodissa

Kerronpa meidän perheen kokemuksen. Meillä oli 2 ja 4 vuotiaat hoidossa. Me molemmat töissä. Mieheni oli hakemassa lapsia pihalta, johon lapset yleensä iltapäiväpäikkyjen jälkeen tuotiin odottamaan vanhempia. Mieheni oli kolmevuotiaan kerännyt meidän lapset kun hänen huomio oli kiintynyt vaunuihin, jotka olivat seinän laidalla. Siellä vieressä seisoi 3-4 vuotias, joka hakkasi lapiolla vaunujen sisään. 

Mies huusi hoitajalle, ei kai tuolla vaunuissa ole vauvaa? Hoitaja kauhistui ja lähti vaunuille juosten. Mieheni oli jo siellä ja otti hakkaajan kahdella kädellä kiinni ja nosti pois vaunujen liepeiltä, otti sitten kädestä. Hoitaja kauhistuneena aukoi peitteitä, onneksi vauva oli ok, kuulema hereillä, mutta ei edes itkenyt.

Pahaksi onneksi tämän hakkaajan äiti oli juuri tullut pihaan ja nähnyt että mieheni nosti hänen lapsen pois vaunujen läheltä. Siitä syntyi sellainen metakka, että siihen tarvittiin lopulta poliisi. Onneksi tilanteen oli nähnyt myös toinen pihalla ollut hoitaja.

Lopulta mieheni ei saanut mitään, tuli syyttämättäjättämispäätös, lastensuojelusta soittivat kerran, koska äiti oli tehnyt lastensuojeluilmoituksenkin.Mieheni kuitenkin totesi, että toiste ei mene väliin, vaikka vasaralla hakkaisi vaunujen sisään.

 

-- >Kerronpa meidän perheen kokemuksen. Meillä oli 2 ja 4 vuotiaat hoidossa. Me molemmat töissä. Mieheni oli hakemassa lapsia pihalta, johon lapset yleensä iltapäiväpäikkyjen jälkeen tuotiin odottamaan vanhempia. Mieheni oli kolmevuotiaan kerännyt meidän lapset kun hänen huomio oli kiintynyt vaunuihin, jotka olivat seinän laidalla. Siellä vieressä seisoi 3-4 vuotias, joka hakkasi lapiolla vaunujen sisään. 

Mies huusi hoitajalle, ei kai tuolla vaunuissa ole vauvaa? Hoitaja kauhistui ja lähti vaunuille juosten. Mieheni oli jo siellä ja otti hakkaajan kahdella kädellä kiinni ja nosti pois vaunujen liepeiltä, otti sitten kädestä. Hoitaja kauhistuneena aukoi peitteitä, onneksi vauva oli ok, kuulema hereillä, mutta ei edes itkenyt.

Pahaksi onneksi tämän hakkaajan äiti oli juuri tullut pihaan ja nähnyt että mieheni nosti hänen lapsen pois vaunujen läheltä. Siitä syntyi sellainen metakka, että siihen tarvittiin lopulta poliisi.-----

--

Kiitos että jaoit tämän kokemuksen. Näistä asiakkaiden kokemuksista saa realistisen käsityksen mitä kaikkea voi hoitopäivän aikana tapahtua ja kuinka iso on vastuu lasten valvonnasta.

 

Nykypäivänä varhaiskasvatus ei enää houkuttele työntekijöitä, koska työolosuhteet voivat olla epäinhimillisen kuormittavat vastuuseen nähden. Ja jos jotain vakavempaa tapahtuu lapselle niin se hoitaja tai ope kai ekaksi heitetään kuvainnollisesti bussin alle ja johtaja hymistelee ettei ole ollut (muka) tietoinen kuormittavista asioista tai riskeistä mitä siihen sisältyy. 

Käy oikeasti sääli henkilökuntaa, joiden niskaan lykätään jatkuvasti uusia työtehtäviä ja vaatimuksia ja samaan aikaan lisää lapsia ryhmään, että varmasti täyttöaste on 100%. 

 

Ei siinä katsota ryhmän koostumusta tai kuinka lujilla hoitaja on, bisnes on bisnes ja perustuu voitolle. Ei sille, että tilataan se ylimääräinen sijainen tai ryhmäavustaja. jos kerran tässä muutenkin pärjäillään. Ihan säkällä kai, ettei mitään tapahdu?

 

 

Vierailija kirjoitti:

Pienemmät ryhmäkoot, enemmän kokeneita ryhmäavustajia. Vanhemmat myös ottavat kasvatusvastuuta lastensa käytöksestä ei aina kaadeta kaikkea kasvatusvastuuta kasvattajille. Asia ratkaistu.

Enemmän vanhempien kasvatusta. Lapsia pitää kieltää eikä hyssytellä.

Opettaa mikä on väärin.  Nämä ovat nykyään elukoita kuin aikuisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on kun aivan kaikki erityislapset ovat samoissa ryhmissä muiden kanssa, vaikka eivät pärjää. Isot ryhmäkoot, melu, aikuisten vaihtuvuus jne kuormittavat lapsia todella paljon. Varsinkin erityislapsia joilla on haasteita käytöksen säätelyssä.

 

Surullista että mihinkään ei puututa, vaan lapset ovat päiväkodeissa toistensa nyrkkeilysäkkeinä.

 

Sen jälkeen kun kurinpito kiellettiin niin "erityislasten" määrä on ollut voimakkaassa kasvussa.

 

Älä unohda jatkuvia nepsy diagnooseja;D pyritään selittämään väkivaltaisen, kurittoman lapsen käytöstä ties millä diagnoosilla. 

Minun 9poikani on ollut aina koulussa hyvin käyttäytyvä, vaikka diagnoodi löytyykin. 

Sen sijaan muutamat "terveet" lapset kyllä osaavat riehua ja kiusata.

Kaikkia lapsia voi kasvattaa, oli nepsy tai ei.

 

 

- Tunnetaidot ovat hyvin uusi keksintö, eivätkä ne ole tuoneet juuri mitään positiivista alalle. Viisainta olisi unohtaa tunnetaidot ja palata siihen, että lasten edellytetään tottelevan hoitajia. -- - 

 

Tunteiden sanoittaminen. Eikö tuo sitten ole lapsen manipulointia? Peku sinä löit lapiolla Mirkaa.onko sulla kova harmitus? Tuliko paha mieli kun Mirka ei antanut hiekkasankoa heti ja siksi löit? 

Aikuinenhan tuossa selkeästi ottaa roolin tunteiden säätelijänä kun sanoittaa lapsen tunnetilat ja lapsi möllöttää kuunnellen ja yleensä virnuillen hähää.

Kuinka lapsi oppii impulssikontrollin hallintaa kun aikuinen on aina kipittänyt paikalle kertomaan mitä hän tuntee ja mitä, tarjoten vaijtoehtoja tunteille? Katsohan tunnekortteja Peku. Onko hymynaama(kortti), onko suupielet alaspäin hymiöllä(kortti)?

 

Aiemmin kasvatettiin niin että Peku lyö lapiolla Mirkaa, aikuinen tulee paikalle sanoo: Ei! Ja ottaa lapion pois sekä siirtää Pekun välittömästi pois MIrkan läheltä. Aikuinen näyttää selkeästi pahekuntansa ja lohduttaa Mirkaa, kunnes Peku on valmis pahoittelemaan.

 

Nykyäänkö vetäistään hymynaamat ja tunnekortit ja sanoitetaan lempeällä äänellä tunteita. Ikään kuin pikkumuksu kykenisi erittelemään tunteitaan saati jäsentämään niitä. Lopputuloshan on omituinen, koska lapsi oppii että saa ilkeydellä hoitajan huomion joka lempeällä äänellä sanoittelee hänelle taas hänen tunteita.

Selkeät, yksinkertaiset rajat pieni lapsi pystyy ymmärtämään.