Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vielä muutama vuosi sitten ahdisti ja itketti se, että en saanut enempää lapsia kuin yhden. Nyt 46-vuotiaana alkaa tuntua vähitellen siltä,

Vierailija
18.01.2026 |

että en ehkä enää haluaisikaan lasta. Toki se kaipuu ja suru välillä nousee pintaan, mutta ei enää kovin usein. Olisin halunnut ison perheen, mutta sellaista ei mulle suotu. Ei ollut omasta tahdosta kiinni tämä asia. Ainoa lapsi on toki rakas, mutta silti se kaipuu saada edes yksi lapsi lisää on ollut läsnä lähes siitä lähtien, kun lapsi syntyi.

 

Ainoa lapseni on nyt 22v. Olen sinkku ja saan elää miten haluan. Nyt alkaa jo ikää olla liikaa ja tuskin enää tulisin raskaaksi, mutta myös ajatukseni alkaa olla itsekkäitä. Mä haluan olla, tulla ja mennä miten lystään ilman, että mun tarvitsee huolehtia kenestäkään. Mä suunnittelen elokuulle kolmen viikon ulkomaanmatkaa ja voin sanoa, että kyllä se on ihan eri asia matkustaa yksin kuin muiden kanssa ja varsinkin jos mukana on pieni lapsi. Haluan rauhassa vaeltaa maastossa, katsella nähtävyyksiä, istua pubissa juomassa pari tuopillista, syödä rauhassa jne. Olla vastuussa vain itsestäni.

 

En tiedä haluanko enää edes parisuhdetta. Voi olla, että mulle riittää pelkkä seksisuhde. Eipä ole ketään kitisemässä mun menemisistä. 

Kommentit (49)

Vierailija
41/49 |
19.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus mutta harmillisesti tuli täyteen trolleja.

 

Itseäkin olisi kiinnostanut tämä keskustelu, nainen 40v, yksi lapsi 9v. 

 

Tästä sekundaarisesta lapsettomuudesta oli hyvä artikkeli jokunen vuosi sitten Ylellä, miten on tutkittu, että se sattuu yhtä paljon kuin täydellinenkin lapsettomuus. Hyvä, että tuota asiaa on tutkittu, että sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsiviä ei aina kiellettäisi suremasta "olisit kiitollinen yhdestä lapsestasi", kun siitähän ei ole kyse, etteikö olisi kiitollinen siitä lapsestaan.

 

 

Joillakin on ihmeellinen tapa vähätellä toisten surua asiassa kuin asiassa. Joillakin tarve määrätä siitä mitä toiset saa surra.

Ap

 

Vierailija
42/49 |
19.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

On paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa itse. Siksi onkin tärkeintä että pääsee yli tällaisten toiveiden muuttumisesta ja elämään mahdollisimman tyytyväisenä ja onnellisena, vaikka kaikki ei menekään niinkuin alunperin toivoi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/49 |
19.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö satunnaisia seksisuhteita näe riskinä? Nehän täynnä riskejä joka suunnasta katsottuna. 

Elämästä tuli täydellistä kun jätin seksin pois elämästäni 40+ ikäisenä. 

Nyt 50 ja elän parasta aikaani tähän mennessä.

Mistä sä keksit satunnaiset seksisuhteet? Mun mielestä aika surullista, että jo 40+ ikäisenä jättää seksin pois elämästään. Et ole selvästikään saanut koskaan hyvää seksiä. Lisäksi selvästi kuvittelet, että kaikki haluaa seksittömän elämän vuosikymmeniksi.

No kommenttisi, että sulle riittää pelkkä seksisuhde, kertoo vaan omaa kieltään.

Kertoo siitä, että jokainen meistä saa vapaassa länsimaassa päättää millaista elämää ja millaisissa ihmissuhteissa elää. Kaikki eivät kaipaa parisuhderiitoja ja kompromisseja, tai sinun suosimaasi seksitöntä parisuhdetta. 

Tuosta tekstistäsi nimittäin kalskahtaa katkeruus, joka pääsee valloilleen pitkään kuivassa suhteessa eläneelle, kun joku mainitsee pitävänsä seksistä. Yliarvostettua! Halveksuttavaa moinen seksi! 

Kun itselle ollaan uskoteltu että en minä seksiä tarvitse enää vanhana nelikymppisenä, keskityn vain sädekehän kiillotukseen ja hengen ravintoon se tulee esiin tällä tavalla. 

Vierailija
44/49 |
19.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus mutta harmillisesti tuli täyteen trolleja.

 

Itseäkin olisi kiinnostanut tämä keskustelu, nainen 40v, yksi lapsi 9v. 

 

Tästä sekundaarisesta lapsettomuudesta oli hyvä artikkeli jokunen vuosi sitten Ylellä, miten on tutkittu, että se sattuu yhtä paljon kuin täydellinenkin lapsettomuus. Hyvä, että tuota asiaa on tutkittu, että sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsiviä ei aina kiellettäisi suremasta "olisit kiitollinen yhdestä lapsestasi", kun siitähän ei ole kyse, etteikö olisi kiitollinen siitä lapsestaan.

 

 

Joillakin on ihmeellinen tapa vähätellä toisten surua asiassa kuin asiassa. Joillakin tarve määrätä siitä mitä toiset saa surra.

Ap

 

Voisiko kyse olla sellaisesta että kyseiset henkilöt eivät ylipäätään ns hyväksy surua? Edes itsellään. Että on vaikea antaa surun tulla ja vaikea antaa itsensä kokea myös kielteisiä tunteita. Boomer sukupolvessa tuollaiseen törmää usein, ei aina tietenkään, mutta usein. Se on varmasti ollut jokin psyyk inen suojautumismekanismi sodan jälkeiselle sukupolvelle, että "mitäs siinä itket, nyt ei ole aikaa itkeä! Ylös ja takaisin töihin!"

 

Onneksi me ja tulevat sukupolvet voimme tietoisesti toimia toisin.

 

Se kenelle vastasit

Vierailija
45/49 |
19.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sain kaksi lasta, kuten halusinkin. 

Molemmat autistisia, muutakin liitännäisvaivaa on.  

 

Että ei se lukumäärä aina lohduta. 

Itsekin parhaillaan suren kun teini-ikäinen ei vaan kykene ottamaan vastaan minkäänlaista ohjeistusta minulta, omapäisyys estää. Välillä homma menee ihan naurettavuuksiin, esim. jos osoitan oikotietä sormellani, nuori mielummin kaivaa esiin karttapalvelun ja säätää sen kanssa. 

Vierailija
46/49 |
20.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kaksi lasta, kuten halusinkin. 

Molemmat autistisia, muutakin liitännäisvaivaa on.  

 

Että ei se lukumäärä aina lohduta. 

Itsekin parhaillaan suren kun teini-ikäinen ei vaan kykene ottamaan vastaan minkäänlaista ohjeistusta minulta, omapäisyys estää. Välillä homma menee ihan naurettavuuksiin, esim. jos osoitan oikotietä sormellani, nuori mielummin kaivaa esiin karttapalvelun ja säätää sen kanssa. 

No sulla kyse huonoista geeneistä. Älä kuvittele kaikilla olevan noin. Eikä sun sönkötys tuo mitään lohtua niille jotka olisivat halunneet enemmän kuin yhden lapsen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/49 |
20.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ap vähän sama tilanne, olen harkinnut tukiperheeksi ryhtymistä. Parhaassa tapauksesta tällaisesta lapsestahan tulisi ehkä perheenjäsen loppuelämäksi, tähän ei voi tietenkään täysin tuudittautua... Ja pääsisi toteuttamaan toivetta touhuta lapsen kanssa. (Ja tiedostan että itsellä ei ole osaamista tai jaksamista mihinkään erityisen vaikeaan elämäntilanteeseen eli täytyisi varmaankin olla sieltä "helposta" päästä tukilapsi, toki normaaleja haasteita uskoisin jaksavani.)

Vierailija
48/49 |
20.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kaksi lasta, kuten halusinkin. 

Molemmat autistisia, muutakin liitännäisvaivaa on.  

 

Että ei se lukumäärä aina lohduta. 

Itsekin parhaillaan suren kun teini-ikäinen ei vaan kykene ottamaan vastaan minkäänlaista ohjeistusta minulta, omapäisyys estää. Välillä homma menee ihan naurettavuuksiin, esim. jos osoitan oikotietä sormellani, nuori mielummin kaivaa esiin karttapalvelun ja säätää sen kanssa. 

No sulla kyse huonoista geeneistä. Älä kuvittele kaikilla olevan noin. Eikä sun sönkötys tuo mitään lohtua niille jotka olisivat halunneet enemmän kuin yhden lapsen.

Mikä helvetti teitä ihmisiä oikein vaivaa?!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/49 |
20.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aika karmee kotka on ap. Ei ihme, ettei lapsensa halua lapsia ja pitää tyytyä irtomul k k uun. Juuri tuollaisten takia normaali perhemalli rapautuu ja naiset on joillekin miehille vain seksiin. Kyllä parisuhde, olipa se yhdessä asumista tai ei, tuo iloa, ei ne kertavarvit ja tartunnan uhkat. 

 

Kukin tavallaan, ehkä hyväkin, ettei tullut kuin se yksi.

Sä tässä karmealta vaikutat. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kahdeksan kolme