Vielä muutama vuosi sitten ahdisti ja itketti se, että en saanut enempää lapsia kuin yhden. Nyt 46-vuotiaana alkaa tuntua vähitellen siltä,
että en ehkä enää haluaisikaan lasta. Toki se kaipuu ja suru välillä nousee pintaan, mutta ei enää kovin usein. Olisin halunnut ison perheen, mutta sellaista ei mulle suotu. Ei ollut omasta tahdosta kiinni tämä asia. Ainoa lapsi on toki rakas, mutta silti se kaipuu saada edes yksi lapsi lisää on ollut läsnä lähes siitä lähtien, kun lapsi syntyi.
Ainoa lapseni on nyt 22v. Olen sinkku ja saan elää miten haluan. Nyt alkaa jo ikää olla liikaa ja tuskin enää tulisin raskaaksi, mutta myös ajatukseni alkaa olla itsekkäitä. Mä haluan olla, tulla ja mennä miten lystään ilman, että mun tarvitsee huolehtia kenestäkään. Mä suunnittelen elokuulle kolmen viikon ulkomaanmatkaa ja voin sanoa, että kyllä se on ihan eri asia matkustaa yksin kuin muiden kanssa ja varsinkin jos mukana on pieni lapsi. Haluan rauhassa vaeltaa maastossa, katsella nähtävyyksiä, istua pubissa juomassa pari tuopillista, syödä rauhassa jne. Olla vastuussa vain itsestäni.
En tiedä haluanko enää edes parisuhdetta. Voi olla, että mulle riittää pelkkä seksisuhde. Eipä ole ketään kitisemässä mun menemisistä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
22v on vielä nuori ja varmasti pitää sinuun vielä paljon yhteyttä. Ei äitiys siihen lopu kun lapsi on täysi-ikäinen.
Kymmenen vuotta ja tulee ehkä lapsenlapsia mummille hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa, että en haaveistani ja unelmistani huolimatta ole saanut ensimmäistäkään lasta. - Olen 40+ vuotiaana pikkuhiljaa ja vähitellen hautaamaan haaveeni omasta lapsesta. Mutta parisuhdekumppanin ja mahdollisuuden saada rakastaa ja kokea ja tuntea olevani, kuten hän ninulle se yksi ja erityinen. Toistaiseksi parisuhdekin on jäänyt vain haaveeksi.
En osaa ikisinkkuuttani hävetä. Mutta sitä kyllä häpeän, että en tiedosta miksi juuri oma kohtaloni on ja on ollut ikisinkun osa.
-Onneksi olen onnistunut luomaan ja ylläpitämään muita arvokkaita ihmissuhteita. En myöskään osaa tai halua arvottaa elämääni puilinaiseksi siksi, että elän yksin.
Mutta läheisyyden kaiouu ja halu tulla kosketetuksi niin henksesti kuin fyysisesti iskee toisinaan kivuliaasti mutta olen tiedostanut, että se kestää aikansa ja sitten on "taas" tyynempää; ja elämä jatkuu. Tiedostanut olen myös sen, että muiden valintoja arvost
Tämä olisi voinut olla minun kynästäni. Minulle kävi täsmälleen sama kohtalo kuin sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v on vielä nuori ja varmasti pitää sinuun vielä paljon yhteyttä. Ei äitiys siihen lopu kun lapsi on täysi-ikäinen.
Kymmenen vuotta ja tulee ehkä lapsenlapsia mummille hoitoon.
Ei mun lapsi halua lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait sentään yhden. Mukavaa hänelle jos tietäisi että ei riitä äidilleen.
Miksi olet tuollainen idiootti? Mun lapsi on toivottu, haluttu ja rakastettu.
Ap
Vituttaa kun ihmiset ei arvosta sitä mitä heillä on. Itse en saanut sitä ensimmäistäkään.
Miksi edelleen olet tuollainen idiootti? Mua vituttaa sun kaltaiset idiootit jotka ei tajua mistään mitään. Mä todellakin arvostan ainoaa lastani, mutta se ei silti poista sitä, että olisin halunnut edes toisen lapsen lisää.
Haista oikeasti pee ja mene muualle vikisemään paskaasi, kun ymmärrys on tuota tasoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait sentään yhden. Mukavaa hänelle jos tietäisi että ei riitä äidilleen.
Miksi olet tuollainen idiootti? Mun lapsi on toivottu, haluttu ja rakastettu.
Ap
Vituttaa kun ihmiset ei arvosta sitä mitä heillä on. Itse en saanut sitä ensimmäistäkään.
Onneksi noin tyhmä ihminen ei ole saanut lapsia.
Viidesosalla 50-vuotiaista naisista, ei ole yhtään lasta ja määrä kasvaa tulevaisuudessa.
Suomessa lapsettomien naisten osuus eri ikäluokissa osuus taitaa olla suurimpia maailmassa..
Miksi joidenkin mielestä ei saisi surra sitä, että sai vain yhden lapsen? Ei se suru tarkoita sitä, että ei rakastaisi sitä ainoaa lastaan. En ole koskaa ymmärtänyt tuota, että sekundaarista lapsettomuutta ei saisi surra.
Vähitellen? Kyllä 46 vuotiaana pitää sanoa jo että lopultakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin mielestä ei saisi surra sitä, että sai vain yhden lapsen? Ei se suru tarkoita sitä, että ei rakastaisi sitä ainoaa lastaan. En ole koskaa ymmärtänyt tuota, että sekundaarista lapsettomuutta ei saisi surra.
Minä taas en ymmärrä sitä miten joku äiti edes kehtaa puhua lapsettomuudesta. Ihan kuin sitä ensimmäistä ei koskaan olisi syntynytkään jos ei saa sitä toista tai kolmatta jonka olisi halunnut.
Olet typerys. Todella lapsellisia päätelmiä vedät sun katkerassa päässä. Anna toisten surra sitä mitä haluaa. Kyllä ne olemassa olevat lapset ovat silti rakastettuja.
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä raivohullu ap. Lopeta jo vikinä. Ja luojalle kiitos, ettet ole saanut enempää lapsia! Sääliksi käy jo tuota yhtä.
Anteeksi mitä? Mikä taas?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vähitellen? Kyllä 46 vuotiaana pitää sanoa jo että lopultakin
No se on sun mielipiteesi. Mun mielipide on eri. Ajatella, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä eikä kaikki halua samaa kuin sä
Ap
Katkerat mahot lehmät taas teilaa naiset jotka kehtaa tuntea surua siitä, että eivät saaneet enempää lapsia. Mahot lehmät haluaa määrätä toisten tunteista ja ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Katkerat mahot lehmät taas teilaa naiset jotka kehtaa tuntea surua siitä, että eivät saaneet enempää lapsia. Mahot lehmät haluaa määrätä toisten tunteista ja ajatuksista.
Jonkun teidän päähän pitää takoa vähän suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat mahot lehmät taas teilaa naiset jotka kehtaa tuntea surua siitä, että eivät saaneet enempää lapsia. Mahot lehmät haluaa määrätä toisten tunteista ja ajatuksista.
Jonkun teidän päähän pitää takoa vähän suhteellisuudentajua.
Sulla katkeralla maholla lehmällä ei ole mitään suhteellisuudentajua, kun väität, että sitä olemassa olevaa lasta ei rakasteta. Olet päästäsi aivan sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat mahot lehmät taas teilaa naiset jotka kehtaa tuntea surua siitä, että eivät saaneet enempää lapsia. Mahot lehmät haluaa määrätä toisten tunteista ja ajatuksista.
Jonkun teidän päähän pitää takoa vähän suhteellisuudentajua.
Sulla katkeralla maholla lehmällä ei ole mitään suhteellisuudentajua, kun väität, että sitä olemassa olevaa lasta ei rakasteta. Olet päästäsi aivan sairas.
Sinä sen sanoit, en minä. Minä vaan mietin miltä siitä rakastetusta lapsesta mahtaisi tuntua jos tietäisi että hän ei ole koskaan riittänyt äidilleen vaan se äiti on aina halunnut uuden lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat mahot lehmät taas teilaa naiset jotka kehtaa tuntea surua siitä, että eivät saaneet enempää lapsia. Mahot lehmät haluaa määrätä toisten tunteista ja ajatuksista.
Jonkun teidän päähän pitää takoa vähän suhteellisuudentajua.
Sulla katkeralla maholla lehmällä ei ole mitään suhteellisuudentajua, kun väität, että sitä olemassa olevaa lasta ei rakasteta. Olet päästäsi aivan sairas.
Sinä sen sanoit, en minä. Minä vaan mietin miltä siitä rakastetusta lapsesta mahtaisi tuntua jos tietäisi että hän ei ole koskaan riittänyt äidilleen vaan se äiti on aina halunnut uuden lapsen.
Siinähän se suhteellisuudentajun puute jälleen tuli. Et ole täysillä matkassa. Katkerassa vajaassa päässäsi keksit tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v on vielä nuori ja varmasti pitää sinuun vielä paljon yhteyttä. Ei äitiys siihen lopu kun lapsi on täysi-ikäinen.
Kymmenen vuotta ja tulee ehkä lapsenlapsia mummille hoitoon.Ei mun lapsi halua lapsia.
Ap
Mahtaa olla sinulle katkeraa kun oma lapsesi on sellainen maho lehmä joksi täällä haukut muita. Siksikö olisit halunnutkin toisen?
AP pilasi ketjunsa omalla raivoamisellaan.
Miksi olet tuollainen idiootti? Mun lapsi on toivottu, haluttu ja rakastettu.
Ap