Vielä muutama vuosi sitten ahdisti ja itketti se, että en saanut enempää lapsia kuin yhden. Nyt 46-vuotiaana alkaa tuntua vähitellen siltä,
että en ehkä enää haluaisikaan lasta. Toki se kaipuu ja suru välillä nousee pintaan, mutta ei enää kovin usein. Olisin halunnut ison perheen, mutta sellaista ei mulle suotu. Ei ollut omasta tahdosta kiinni tämä asia. Ainoa lapsi on toki rakas, mutta silti se kaipuu saada edes yksi lapsi lisää on ollut läsnä lähes siitä lähtien, kun lapsi syntyi.
Ainoa lapseni on nyt 22v. Olen sinkku ja saan elää miten haluan. Nyt alkaa jo ikää olla liikaa ja tuskin enää tulisin raskaaksi, mutta myös ajatukseni alkaa olla itsekkäitä. Mä haluan olla, tulla ja mennä miten lystään ilman, että mun tarvitsee huolehtia kenestäkään. Mä suunnittelen elokuulle kolmen viikon ulkomaanmatkaa ja voin sanoa, että kyllä se on ihan eri asia matkustaa yksin kuin muiden kanssa ja varsinkin jos mukana on pieni lapsi. Haluan rauhassa vaeltaa maastossa, katsella nähtävyyksiä, istua pubissa juomassa pari tuopillista, syödä rauhassa jne. Olla vastuussa vain itsestäni.
En tiedä haluanko enää edes parisuhdetta. Voi olla, että mulle riittää pelkkä seksisuhde. Eipä ole ketään kitisemässä mun menemisistä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
22v on vielä nuori ja varmasti pitää sinuun vielä paljon yhteyttä. Ei äitiys siihen lopu kun lapsi on täysi-ikäinen.
Kymmenen vuotta ja tulee ehkä lapsenlapsia mummille hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa, että en haaveistani ja unelmistani huolimatta ole saanut ensimmäistäkään lasta. - Olen 40+ vuotiaana pikkuhiljaa ja vähitellen hautaamaan haaveeni omasta lapsesta. Mutta parisuhdekumppanin ja mahdollisuuden saada rakastaa ja kokea ja tuntea olevani, kuten hän ninulle se yksi ja erityinen. Toistaiseksi parisuhdekin on jäänyt vain haaveeksi.
En osaa ikisinkkuuttani hävetä. Mutta sitä kyllä häpeän, että en tiedosta miksi juuri oma kohtaloni on ja on ollut ikisinkun osa.
-Onneksi olen onnistunut luomaan ja ylläpitämään muita arvokkaita ihmissuhteita. En myöskään osaa tai halua arvottaa elämääni puilinaiseksi siksi, että elän yksin.
Mutta läheisyyden kaiouu ja halu tulla kosketetuksi niin henksesti kuin fyysisesti iskee toisinaan kivuliaasti mutta olen tiedostanut, että se kestää aikansa ja sitten on "taas" tyynempää; ja elämä jatkuu. Tiedostanut olen myös sen, että muiden valintoja arvost
Tämä olisi voinut olla minun kynästäni. Minulle kävi täsmälleen sama kohtalo kuin sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v on vielä nuori ja varmasti pitää sinuun vielä paljon yhteyttä. Ei äitiys siihen lopu kun lapsi on täysi-ikäinen.
Kymmenen vuotta ja tulee ehkä lapsenlapsia mummille hoitoon.
Ei mun lapsi halua lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sait sentään yhden. Mukavaa hänelle jos tietäisi että ei riitä äidilleen.
Miksi olet tuollainen idiootti? Mun lapsi on toivottu, haluttu ja rakastettu.
Ap
Vituttaa kun ihmiset ei arvosta sitä mitä heillä on. Itse en saanut sitä ensimmäistäkään.
Miksi edelleen olet tuollainen idiootti? Mua vituttaa sun kaltaiset idiootit jotka ei tajua mistään mitään. Mä todellakin arvostan ainoaa lastani, mutta se ei silti poista sitä, että olisin halunnut edes toisen lapsen lisää.
Haista oikeasti pee ja mene muualle vikisemään paskaasi, kun ymmärrys on tuota tasoa.
Ap
Viidesosalla 50-vuotiaista naisista, ei ole yhtään lasta ja määrä kasvaa tulevaisuudessa.
Suomessa lapsettomien naisten osuus eri ikäluokissa osuus taitaa olla suurimpia maailmassa..
Miksi joidenkin mielestä ei saisi surra sitä, että sai vain yhden lapsen? Ei se suru tarkoita sitä, että ei rakastaisi sitä ainoaa lastaan. En ole koskaa ymmärtänyt tuota, että sekundaarista lapsettomuutta ei saisi surra.
Vähitellen? Kyllä 46 vuotiaana pitää sanoa jo että lopultakin
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä raivohullu ap. Lopeta jo vikinä. Ja luojalle kiitos, ettet ole saanut enempää lapsia! Sääliksi käy jo tuota yhtä.
Anteeksi mitä? Mikä taas?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vähitellen? Kyllä 46 vuotiaana pitää sanoa jo että lopultakin
No se on sun mielipiteesi. Mun mielipide on eri. Ajatella, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä eikä kaikki halua samaa kuin sä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat mahot lehmät taas teilaa naiset jotka kehtaa tuntea surua siitä, että eivät saaneet enempää lapsia. Mahot lehmät haluaa määrätä toisten tunteista ja ajatuksista.
Jonkun teidän päähän pitää takoa vähän suhteellisuudentajua.
Sulla katkeralla maholla lehmällä ei ole mitään suhteellisuudentajua, kun väität, että sitä olemassa olevaa lasta ei rakasteta. Olet päästäsi aivan sairas.
Sinä sen sanoit, en minä. Minä vaan mietin miltä siitä rakastetusta lapsesta mahtaisi tuntua jos tietäisi että hän ei ole koskaan riittänyt äidilleen vaan se äiti on aina halunnut uuden lapsen.
Taattua vauvaaaveeta taas. Keskustelu halusta saada lapsi väännettiin keskusteluksi seksisuhteesta. Onko sillä mitään väliä haluaako aloittaja panna vaikka makkaratalon pienoismallia kun se ei ollut aapeen pointti?
Olen 39-vuotias ja samantyyppisissä ajatuksissa. En halua lasta enää yli 40-vuotiaana, joten olen jo muutaman vuoden saanut tehdä työtä sen ajatuksen kanssa, etten tule saamaan enää lisää lapsia. Minulla on 10-vuotias, äärettömän rakas lapsi, mutta toivoin alunperin useampia lapsia. Pitkä parisuhde lapsen isään kariutui jo vauvavuoden jälkeen, emme olleetkaan sopivia toisillemme. Lapsen saaminen toi kipeästi esiin kaikki parisuhteen ongelmat. Olin silloin kolmekymppinen, ja ajattelin, että elämääni voisi tulla vielä uusi parisuhde, jossa voisin saada lisää lapsia. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, ja olen joutunut pikkuhiljaa luopumaan lapsihaaveesta ja hyväksymään realiteetit. Yksin pikkulapsiarjen eläminen oli todella raskasta, ja nyt, kun lapseni ei ole enää niin riippuvainen minusta, elämä on paljon helpompaa. Elän joka toinen viikko täysin vapaata ja itsenäistä elämää ja seuraavalla viikolla taas melko vapaamuotoista perhe-elämää. Ajatus vauvasta ei edes tuntuisi enää mukavalta, koska se sitoisi niin paljon taas kotiin ja toiseen ihmiseen. Huomaan kuitenkin, että kaipuu nousee välillä pintaan, varsinkin kun näen pikkulapsia sisaruksineen. Lapsellani tosin on sisaruksia isän puolelta, mutta olen pohtinut, millaista elämäni olisi ollut, jos minulla olisi kaksi lasta vaihtamassa kotia vuoroviikoin. Raskasta on ollut hyväksyä myös se, etten saanut itse tehdä päätöstä enempien lasten saamattomuudesta, vaan se ikäänkuin vain tapahtui. Mutta elämä tapahtuu, se pitää vain hyväksyä.
Tsemppiä sinulle ja kaikkien samojen aattelin kanssa painiville.
3 viikon lomlalla ehtiikin jo saada täytettä pensaaseen monen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22v on vielä nuori ja varmasti pitää sinuun vielä paljon yhteyttä. Ei äitiys siihen lopu kun lapsi on täysi-ikäinen.
Kymmenen vuotta ja tulee ehkä lapsenlapsia mummille hoitoon.Ei mun lapsi halua lapsia.
Ap
Mahtaa olla sinulle katkeraa kun oma lapsesi on sellainen maho lehmä joksi täällä haukut muita. Siksikö olisit halunnutkin toisen?
Anteeksi mitä? Mä en kyllä ole missään haukkunut ketään noin. Mun viestien lopussa lukee ap. Älkää syyttäkö mua jonkun toisen sekoiluista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP pilasi ketjunsa omalla raivoamisellaan.
Millä raivoamisella? Yhdelle kommentoin eilen napakasti kun alkoi soittamaan mulle suuta. Nyt te syytätte mua jonkun toisen viesteistä. En ole ollut edes paikalla enää kun noita viestejä on tähän ketjuun tullut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
3 viikon lomlalla ehtiikin jo saada täytettä pensaaseen monen miehen kanssa.
Hyi helvetti. Mikä teitä joitakin vaivaa kun luulette ulkomaanmatkan tarkoittavan seksiseuran etsimistä? En todellakaan aio harrastaa matkan aikana seksiä kenenkään kanssa. Mä en pysty seksiin jonkun tuntemattoman kanssa. Etova ajatuskin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
3 viikon lomlalla ehtiikin jo saada täytettä pensaaseen monen miehen kanssa.
Taas joku vähäjärkinen mies joka kuvittelee naisten käyvän ulkomailla kullin perässä. Itse juokset Thaimaassa pillun perässä.
Vierailija kirjoitti:
No kommenttisi, että sulle riittää pelkkä seksisuhde, kertoo vaan omaa kieltään.
No mitä se sitten kertoo?
Hyvä aloitus mutta harmillisesti tuli täyteen trolleja.
Itseäkin olisi kiinnostanut tämä keskustelu, nainen 40v, yksi lapsi 9v.
Tästä sekundaarisesta lapsettomuudesta oli hyvä artikkeli jokunen vuosi sitten Ylellä, miten on tutkittu, että se sattuu yhtä paljon kuin täydellinenkin lapsettomuus. Hyvä, että tuota asiaa on tutkittu, että sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsiviä ei aina kiellettäisi suremasta "olisit kiitollinen yhdestä lapsestasi", kun siitähän ei ole kyse, etteikö olisi kiitollinen siitä lapsestaan.
Miksi olet tuollainen idiootti? Mun lapsi on toivottu, haluttu ja rakastettu.
Ap