Oletko myöhemmällä iällä ruvennut parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jota et olisi nuorempana huolinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten se on mahdollista, että ne samat ihmiset, joita olette tunteneet, ovat maisemissa vielä 20 vuodenkin kuluttua? Ilmeisesti täällä on paljon ihmisiä hyvin pieniltä paikkakunnilta. 

Öööhh, somet on keksitty.

 

Meinaatko, että ihmiset lähettelevät vanhoille säädöilleen treffikutsuja facebookin kautta? Miksi he edes olisivat kavereita enää? Pikkupaikkakunnalla ne vanhat treffikaverit tulevat kaupassa vastaan, mutta eihän suurissa kaupungeissa tuollaista tapahdu. En ole ikinä nähnyt jotain epäonnistuneita deittikavereita enkä ole yhteyksissä entisiin koulukavereihinkaan yhtä lukuunottamatta. 

Öööhh, useimmat on kyllä vanhalla iällä ottanu juuri somessa yhteyttä toisiinsa. 

Ehkä sellainen sitten on tapana, itse en ole törmännyt moiseen. Joku vanha ystävä on pyytänyt kaveriksi, mutta en ole hyväksynyt. Siihen on syynsä, ettemme enää ole tekemisissä. Ja hänkin oli siis nainen eikä mikään entinen suhdeviritys. Itselläni ei ole mitään nostalgiaa vanhoissa asioissa enkä ota kaverikseni aivan tuntemattomia ihmisiä, jollaisia nämä vuosikymmenten takaiset ihmiset nykyisellään ovat.

Ilmeisesti monilla on tuollainen vaihe, on yksinäisyyttä ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyneenä ja lihavana pakko lopettaa valkkaaminen

 

Ei ole, yksin on hyvä, huonoa en huoli.

Näin moni nainen ajattelee vaikka miehensä on tyytynyt häneen paremman puutteessa koska ei halua olla yksin ja onhan naisella kuin naisella aina pillu.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin hänet jo 20v sitten. Silloin hän teki pari lasta kahden eri miehen kanssa. Ajattelin silloin, että hän on löysä lotto. Nyt olen päässyt tekemään lähempää tuttavuutta. Olen Huom annut, että hän on taitavin ja tiukin Doris, mitä olen kokenut. Ahkera lantionpohjan treenaus ja ilmeisesti luonnonlahjakas oravapillu. Nyt en päästä hänestä irti! 

Kuinka usein käyt sitä panemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten se on mahdollista, että ne samat ihmiset, joita olette tunteneet, ovat maisemissa vielä 20 vuodenkin kuluttua? Ilmeisesti täällä on paljon ihmisiä hyvin pieniltä paikkakunnilta. 

Ne kiertää ympyrää. 

Itsestäni olisi todella ahdistavaa asua pikkukaupungissa. En halua tavata tai olla yhteyksissä suurimpaan osaan ihmisistä, jotka tunsin 20-30 vuotta sitten. Pidän siitä, että tapaan uusia ihmisiä, en niitä vanhoja, jotka kuuluvat toiseen elämänvaiheeseen. Työtutut, koulukaverit tai jotkut tyypit, joiden kanssa on käynyt kerran leffassa... he eivät ole koskaan omassa elämässä tärkeitä olleetkaan, vaan olosuhteiden eteen tuomaa. Olisi kamala junnata samaa ympyrää koko elämän ajan.

Tästä tuli mieleen eräs ystävä (entinen hänkin), joka on kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Hän uskoutui kerran minulle ravintolaillasta, jolloin hän oli tehnyt jotain mitä katui (en muista enää mitä se oli), mutta hän oli aivan epätoivoinen sen asian kanssa. Hän maalaili kuinka kaikki tietävät ja saavat tietää yms. 

Sanoin hänelle, että koska sinä asut nykyään pkseudulla ja elämäsi on täällä, niin miksi ihmeessä käytät aikaasi tuollaisen asian murehtimiseen. Anna heidän ajatella mitä lystäävät! Miten se muka sinuun vaikuttaa, ei mitenkään. Ne ihmiset eivät edes ole sulle tärkeitä eikä sinun tarvitse enää ikinä mennä siihen ravintolaan eikä tavata ketään niistä ihmisistä tai puhua heille, jos et halua. 

Hän oli hyvin helpottunut tuosta mitä sanoin, minä taas olin tosi hämmästynyt siitä, ettei hän ajatellut noin. Koska se on itselleni luontaista, olen voinut aina vaihtaa ympäristöä ja jopa maata, jos meno ei miellytä. Samoin olen jättänyt ihmisiä taakseni sekä pakon että oman valinnan kautta, joten on luontaista ajatella, että mennyt on mennyttä ja meillä itsellämme on velvollisuuskin hoitaa elämänympyrämme mieluisiksi. Ei tarvitse raahata mukanaan mitään ikävää ja painavaa, josta on harmia. Kenenkään ei ole pakko olla piireissä, joissa ei ole kivaa eikä asua paikkakunnalla, josta ei pidä. Jne.

Meni vähän sivuun aiheesta, tuli vain mieleen noista muutamista kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa vaihdella huomattavasti, kysytkö sitä miehelä vai naiselta. Naisten arvo laskee iän myötä, miesten nousee, joten tilanteet voivat olla hyvin vastakkaiset.

ei pidä pakkaansa

nainen paranee, kuin viini vanhetessaan

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa vaihdella huomattavasti, kysytkö sitä miehelä vai naiselta. Naisten arvo laskee iän myötä, miesten nousee, joten tilanteet voivat olla hyvin vastakkaiset.

Ei kenenkään arvo laske vanhemmiten. Mutta taidat tarkoittaa sitä, että miehet keskimäärin pitävät vanhempaa naista vähemmän puoleensavetävänä kuin nuorempaa naista. Sekään ei koske kuin keskimääräisyyksiä. 

Ihmiset pariutuvat ikäistensä kanssa ja oman tasoisensa kanssa sekä vanhoina että nuorina. Ne uusparit, jotka itse tunnen, ovat paljon onnistuneempia kuin heidän nuoruuden avioliittonsa, koska vanhemmiten jo tietää mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa vaihdella huomattavasti, kysytkö sitä miehelä vai naiselta. Naisten arvo laskee iän myötä, miesten nousee, joten tilanteet voivat olla hyvin vastakkaiset.

 

ei pidä pakkaansa

nainen paranee, kuin viini vanhetessaan

Olisiko niin, että HYvien miesten arvo nousee iän myötä, koska keskimäärin taso laskee jyrkästi. Iäkkäämpiä hyviä naisia on enemmän kuin vastaavia miehiä, joten hyvä mies pääsee valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten se on mahdollista, että ne samat ihmiset, joita olette tunteneet, ovat maisemissa vielä 20 vuodenkin kuluttua? Ilmeisesti täällä on paljon ihmisiä hyvin pieniltä paikkakunnilta.

 

Minä olen Stadista ja vanhimmat ystäväni ovat äitini ystävien lapsia. Itse olen jo viisikymppinen. Että joo Suomen pienimmältä paikkakunnalta ja silleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus taitaa vaihdella huomattavasti, kysytkö sitä miehelä vai naiselta. Naisten arvo laskee iän myötä, miesten nousee, joten tilanteet voivat olla hyvin vastakkaiset.

 

ei pidä pakkaansa

nainen paranee, kuin viini vanhetessaan

Olisiko niin, että HYvien miesten arvo nousee iän myötä, koska keskimäärin taso laskee jyrkästi. Iäkkäämpiä hyviä naisia on enemmän kuin vastaavia miehiä, joten hyvä mies pääsee valitsemaan.

Noin varmaan on ainakin, kun puhutaan vanhuksista. Miehet kuolevat aikaisemmin kuin naiset ja jäljelläolevat ovat koulutetumpia ja varakkaampia, he elävät tutkitusti keskimäärin 10 vuotta kauemmin kuin vähän koulutetut ja vähän ansaitsevat miehet. Surullinen juttu, elintapojen ja terveydestä huolehtimisen merkitys on aika suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kysytty, mutta annoin pakit kun en kelvannut silloin kun itse lähestyin häntä vuosikymmenet sitten. Nyt kun nuoruuden juoksut on juostu ja perhekkin perustettu jonkun tyypin kanssa, niin alkaa niiden ennen vähemmän mielenkiintoisten kysely. Miten edes kehtaa? Minä en halua olla se joka kaivetaan laarin pohjalta kun kaikki parempi on jo päältä syöty.

 

100% tämä! Ja miksi kuvittelee enää vuosikymmeniä myöhemmin kiinnostavansa, kun on jo vanha, rupsahtanut ja lihonut haahka.

 

Asenteestasi päätellen, en ihmettele, että olet sinne laarinpohjalle jo nuorena jäänyt. Et ole sen haluttavampi nytkään. 

Ei sun tavii mua haluta, mutta moni haluu mm. mun rahoja.

Niin koska ainoa kova kakskytäsenttinen housuissasi on kolikko.

En.

Mitä aikuisiän kumppaneiden osalta tiedän siitä, millaisia olivat nuorina, niin olisin varmasti voinut nuorenakin heistä kiinnostua, jos olisimme olleet sinkkuja samaan aikaan ja tavanneet jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten se on mahdollista, että ne samat ihmiset, joita olette tunteneet, ovat maisemissa vielä 20 vuodenkin kuluttua? Ilmeisesti täällä on paljon ihmisiä hyvin pieniltä paikkakunnilta.

 

Minä olen Stadista ja vanhimmat ystäväni ovat äitini ystävien lapsia. Itse olen jo viisikymppinen. Että joo Suomen pienimmältä paikkakunnalta ja silleen.

Ja olet myös ottanut FB-kaveriksesi vanhoja poikaystäväntapaisia ja saanut heiltä tai itse lähettänyt heille treffikutsuja? Siitähän tässä aiheessa oli kyse, ystävät vain sivujuonne. 

Itse lasken nuo äidin ystävien lapset perhetutuiksi. He ovat vähän kuin sukulaisia. Minun vanhin kaverini on myös perhetuttujen lapsi, hän on mennyt kaikkien elämänvaiheiden läpi kanssani. Muut koulukaverit ja vastaavat ovat jääneet kyydistä. Enkä yhtään tiedä mitä kuuluu nuoruuden avomiehelleni, huhun mukaan hän  olisi jo kuollut. Sen koomin en ole häntä nähnyt, kun sanottiin viimeisen kerran good bye ja sama koskee myös ekaa poikaystävääni.

Mulla on kyllä edelleen asunto osoitteessa, jossa asuin nuorena ja sieltä on naapureina jokunen sama kuin lapsena ja nuorenakin. Heistä yksi on FB-kaveri, hänet hyväksyin, koska hän oli silloin tosi kiva tyyppi ja vaikuttaisi olevan edelleen. Emme ole fyysisesti tavanneet noin 40 vuoteen.

Luulen, ettei mieheni olisi huolinut minua sellaisena kuin olin vielä 10 vuotta sitten ja siitä taaksepäin. Minulla on rikkinäinen perhetausta ja käyttäydyin ensimmäistä aviomiestäni kohtaan läheisriippuvaisesti, kaikki mikä sopi hänelle sopi minulle. Lisäksi olin hyvin pikkutarkka arjen asioista.

Kun ero lopulta tuli, olin suidisaalinen, maailmani tuhoutui. Jotenkin sain itseni tolpilleni, opettelin itsenäisyyttä, sitä että olen itse itseni paras turva. Myös arvomaailma meni lähes kokonaan uusiksi. Pakotin itseni relaamaan. 

Itsenäisyys, riippumattomuus, vapaus, oma tila ja tietty autenttisuus ovat asioita, joita nykyinen mieheni arvostaa elämässä kaikista eniten. Joten ei, ei minusta olisi ollut hänelle puolisoksi nuorempana, hän olisi juossut pakoon.

Ei, vaan päinvastoin, nykyään en enää huolisi sellaisia, kuin nuorena ja kokemattomana. Näin varmaan monella muullakin. 

Naisilla usein käy noin. 20v ujo nörtti ei kiinnosta mutta kun nörtti tehnyt vaikka osakesijoituksilla miljoonaomaisuuden 30 vuotiaana niin yllättäen onkin kuuma jätkä 👍

Vierailija kirjoitti:

Mitä aikuisiän kumppaneiden osalta tiedän siitä, millaisia olivat nuorina, niin olisin varmasti voinut nuorenakin heistä kiinnostua, jos olisimme olleet sinkkuja samaan aikaan ja tavanneet jossain.

Olen tuo #35. Minä ja miesystäväni olemme kävelleet toistemme ohi jo hamasta nuoruudesta asti, vaikka olemme kotoisin eri paikoista. Hän Helsingistä, minä Turun läheltä. Oli eräitä yhteisiä tuttujakin ym. Jossain vaiheessa ollaan asuttu liki vierekkäisissä kaupungeissa, mutta ollaan molemmat oltu suhteissa. Vasta nyt aika oli meille kypsä, kuten mekin toisillemme.

Kyllä ja ei. Koulutustasovaatimus (maisteri) ei ole laskenut, mutta muuten maku on muuttunut selvästi maskuliinisempaan suuntaan.

Kyllä. Nuorena pidin älyköistä, nykyisin pidän älyköistä joilla on itsetuntoa ja toimeliaisuutta. Ujous on yhä plussaa, mutta enää en halua riippaa. Kehon mallin ideaali myös on eri, nykyään hoikka ja lihaksikas, joka nuorena näytti kivalta, olisi pinnallisen tuntuinen vaikka itse timmissä kunnossa olenkin.