Kertokaas millaisia teidän murkut ovat PAHIMMILLAAN?

eli viestit 23 ja 24 kirjoitti numerolla 19 eikä 18 kirjoittanut.. sorry

eli siis viestit 24 ja 25 kirjoitti alunperin numerolla 19 eikä 18 kirjoittanut. meniköhän jo oikein

nostan vaan jos ap vaikka paikalla

Sen uskon täysin että uusperheissä varmasti murkkuikä vaikeampaa kuin normaaliperheessä (pitäiskö olla lainausmerkeissä..?).

Vaikka tyttö sanoo miehelleni ettet sä mua määrää, sanon hänelle aina että kyllä " Matti" määrää yhtälailla kuin minä koska on tämän talon toinen aikuinen, tms. Eiköhän se pikkuhiljaa mene ymmärrykseen..



Nukuttiin siis tytön kanssa sohvalla yö ja oli selvästi paremmalla tuulella. Jopa aamulla oli suht iloinen (yleensä aamut yhtä vinkumista ja valittamista) vaikka väsynyt olikin. Joten eiköhän se tästä, pikkuhiljaa. Täytyy tänään keksiä taas jotain kivaa...

Selkää muuten meilläkin rapsutellaan mm tv:tä katsellessa ;)

Mukavaa päivää kaikille vastanneille ja muillekkii!! ap

7-vuotias on kyllä vielä lapsi, eikä mikään murkku! Vasta koulunsa aloittava.

Lasten kasvatus alkaa jo siitä kun opetetaan vuorokausirytmi. Vaistoaa että vanhemmilla homma hanskassa.

Paljon rakkauta ja palvelua vaatii murkku, paljon tunnetta että on tärkeä!

Tottahan niihin joskus tuskastuu mutta kannattaa olla pitkäpinnainen.

Jokainen lapsi joka huutelee tappavansa itsensä tarvitsee apua.

Ainakin 7v joka vielä lapsi. Kannattaa ottaa homma haltuun vaikka apua hakien tai murrosiässä tulee ongelmia.

Rakkautta ja ansaittua luottamusta kun käyttäytyy oikein!

[/quote]

Et taida tietää yhtään mistä puhut. Ihan normaali 7-vuotias eka-tokaluokkalainen päästää joskus suustaan mitä ihmeellisempiä asioita niiden tarkoittamatta yhtään mitään. Ihmettelisin, jos joku lapsi ei joskus yrittäisi järkyttää vanhempiaan sanomalla jotain sen tyylistä, kuin hirttää itsensä tai tappaa itsensä/jonkun muun. Jos ei sano sitä ääneen vanhemmilleen, ainakin ajattelee niin. Ja se on ihan normaalia, hvyässä perheessä kasvaneen lapsen käytöstä. Eikä se tarkoita välttämättä yhtikäs mitään.

Hän on onnellinen, aktiivinen ja sosiaalinen pikkutyttö, joka on tavallisesti kuin itse aurinko, mutta raivostuessaan todellinen hirviö. Hän on verbaalisesti lahjakas, ja todellakin suuttuessaan käyttää niitä kielellisiä kykyjään järkyttääkseen meitä vanhempia (tai ainakin yrittää järkyttää, eri asia on että onnistuuko!).

joka kevät tähän aikaan. Niitä on hitto soikoon kaikkialla, sängyssä, vessassa, vaatekaapeissa, keittiökaapeissa. Tulisipa äkkiä juhannus, siihen mennessä nää murkut yleensä katoavat sisätiloista.

Vierailija:

Viimeksi eilen uhkasi hirttää itsensä, jos ei saa laittaa koulun naamiasiin haluamaansa asua.

Olen sitä mieltä, että fiksut lapset osaavat vetää juuri niistä naruista, joilla saa vanhemmat hysterian partaalle. Mutta kauhulla odotan silti sitä oikeaa murrosikää, jos tämä jo nyt on tällaista.

Kiva kun oli tullut noin paljon vastauksia.. Soitin tänään tytölle ja oli eiliseen verrattuna selvästi paremmalla mielellä. Olen tytön isälle sanonut tytön jakamattomasta huomion tarpeesta. Isällään siis nuorempia lapsia joiden täytyy AINA päästä kaikkeen ja kaikkialle mukaan. Isänsä kyllä sellainen perussuomalainen jurrikka joka ei lapsiaan pahemmin halaile ja huomioi. On myös äkkipikainen ja paha suustaan joten kuuroille korville pyyntöni ovat menneet. Itse tiedän kuinka tärkeä isän huomio on tyttölapselle (itsekään en sitä ole pienenä saanut, paremminkin olen pelännyt isääni, kuten tämä 12-v (valitettavasti) omaansa.



Täytyy etsiä 19:n suosittelema kirja ja lukea. Kaikki apu tervetullutta. Tyttö usein hokee ettei kukaan hänestä välitä, hän on NIIN ERILAINEN KUIN KAIKKI MUUT, eikä ole kaveria (vaikka kolme kaveria koulussa on jotka käyvät silloin tällöin meilläkin). Tuota kiusaamisasiaa on tosiaan vaikea tietää onko sitä. Täytyy vain toivoa ettei tilanne mene niin pahaksi kuin 19:n tytöllä. Joten asiaan on tartuttava mitä pikimmin.



Jotenkin tiedostan itsekin sen ettei rangaistukset ole välttämättä se hyvä konsti mutta kun kuuntelet sitä vinkumista ja valitusta, mitään ei viitsi tehdä, käyttäydytään pikkusiskoa kohtaan epäfiksusti ym niin valitettavasti siinä on vaikea olla itsekään kovin positiivinen ja jossain vaiheessa nuo rangaistukset tulee otettua käyttöön. Enkä ole ylpeä siitä ;( ap

19 ei kyllä suositellut mitään kirjaa, taisi olla joku muu. Jaksamisia ja hyvät vaput

Ihania ja fiksuja!

meidän tytöllä myös tuo kukaan ei välitä ja hän on erilainen kuin ne kaikki muut

Enempää ei haluttu!!

Hellyyttä ja läheisyyttä tuntuu tässä vaiheessa oikein tankkaavan, vissiin murrosiän kuohujenkin varalle ;-)



Auttaisiko ap. tilanteessa tosiaan se, että tälle 12-vuotiaalle olisi aikuisen kanssa omia " isojen juttuja" , koska hän selvästi tuntuu nyt kaipaavan erityistä huomiota ja kahdenkeskistäkin aikaa aikuisilta. Esim. viikonloppuiltaisin pikkuisen mentyä nukkumaan yhteisiä leffahetkiä kotisohvalla? Tai yhteisiä kävelylenkkejä tai kuntosalikäyntejä, shoppailuja?

Kyllä tämä 12-vuotias on saanut 2-vuotiaana huomiota ja hellyyttä (ainakin minulta) kuten tämä nykyinen 2-vuotias. Tosin 12-vuotiaan isä ei ole koskaan sillä lailla hellinyt tyttöään kuin 2-vuotiaan isä hellii omaansa. Mutta sehän ei ole 2-vuotiaan syy. Ymmärrän kyllä että teini on katkera kun ei ole oikeastaan koskaan saanut isältään sellaista huomiota kuin varmasti kaipaa. Tästä olen hänen isälleen sanonutkin mutta valitettavasti turhaan.

Sehän on sula mahdottomuus että suhtautuisi täysin samallalailla noin eri ikäisiin lapsiin. Mutta sitä en hyväksy että 12-vuotias tiuskii ja katsoo vihaisesti pikkusiskoaan joka on kerrassaan kultainen isollesiskolleen ja ihmeissään miksi sisko käyttäytyy noin.

Mitä mun siis pitäis tehdä toisin.. ja niitä kurinpitoehdotuksia?

12-vuotiasta ei kuitenkaan lohduta, että on 2-vuotiaana, jota ei edes muista, saanut sitä huomiota. Jokainen lapsi tarvitsee ja ansaitsee huomiota jokaisena ikäkautenaan, vaikka se iästä riippuen onkin laadultaan erilaista. Anna 12-vuotiaalle sellaista orastavan aikuisen tarvitsemaa huomiota, huomioi ja ole kiinnostunut siitä, mitä hänellä on juuri nyt meneillään. Kaunista ja ystävällistä käytöstä voi kyllä vaatia jokaisessa iässä. Kun ikäero on noin iso, on vaarana, että perheen ainokainen saa kasvaa yhdessä yössä aikuiseksi kun uusi tulokas vaatii ja saa kaiken huomion. Hän jäädessään perheen viimeiseksi voi jäädä pienokaisen asemaan vielä aikuisiälle asti. Muistathan sitten nyt 2-veetäkin kohdella 12-vuotiaana samon kuin tätä nyt 12-vee olevaa. Itse ainakin muistan, että täyttäessäni 18 olin vanhempieni mielestä täysin kakara ja heidän valtansa alla toisin kuin veljeni joka tuossa iässä tuli miehen ikään.

Sen verran täytyy tämänpäiväisestä sanoa että ollut nyt ihmeen kiltisti; olettaa että saa huomenna kännyn joka ollut muutaman päivän käyttökiellossa.. Onhan tämä kyllä nähty monta kertaa; sama meno jatkuu varmasti hyvinkin pian. Niinkai sen kuuluukin olla :-/ ap

Kyllä niitä vaikeuksia tulee yhtälailla poikienkin kanssa; ainakin ap:n pojalla oli myös 2-3 vuotta sitten tosi vaikea aikaa. Se oli vain erilaista kuin tytöllä. Sai kamalia raivokohtauksia mutta onneksi se on takanapäin. Ja kyllä hän vieläkin välillä osaa olla hankala...



Nyt kun tyttö tulee kohta isältään niin aion tosissani skarpata ja huomioida tyttöä enemmän. Toivottavasti vain osaan olla kärsivällinen; usein tulee todella väsyneenä ja keksii tosi vähästä kiukuttelun aiheen. Tyttö usein sanoo että haluaa nukkua yön minun vieressä, ensi yönä siis nukutaan; levitetään sohva ja jutellaan.



Jep, se olikin 21 joka suositteli kirjaa, tuli pieni muistihäiriö ;)



Kommentoida saa yhä. Käyn aina tilaisuuden tullen lueskelemassa. Mukavaa illan jatkoa!! ap

t. vielä seesteisen esimurkun äiti

Vierailija:

että et sää mua määrää ku et oo mun isä.

Eikö täällä ole muita murkkuikäisten vanhempia..?

ap

Olen jo neljä murkkua kasvattanut ja hyvin meni, mitä nyt pieniä kähinöitä.

Kuopus nut myös 12v ja jotain pientä näkyy. On ollut niin helppo lapsi koko ikänsä että vähän jännitän mitä tapahtuu murkkuiässä vai jatkaako samaa rataa.

Muutaman kerran jo suuttua töksähtänyt mutta onneksi ei pitkävihainen, pian tulee huoneestaan kuin ei mitään!