Kertokaas millaisia teidän murkut ovat PAHIMMILLAAN?

Tyttö soitti isältää (meni sinne perjantaina) aamulla ja puhelu oli yhtä valittamista; kuinka tylsää siellä on ja koko ajan täytyy tehdä töitä (sitä valittaa kotonakin vaikkei tee juuri mitään), ei käydä missään, ei ole kaveria, haen kohta haulikon ja ammun itseni ym. Yritin kovasti piristää tytön mieltä ja selittää että yrittäis ajatella positiivisesti ym. Ei mikään puhe tehoa. Nuo tappamispuheet kyllä huolestuttaa, tosin niitä ei ole usein. (Ja tämä neiti on muuttamassa isälleen harva se päivä, jooo)



Mä alan olla aika ymmälläni tytön kanssa kun kaikki on niin huonosti, siis tytön mielestä. Mä olen sitä mieltä että sillä on kaikkia asiat vähän liian hyvin niin siksi on " vara valittaa" .



Luin tänään sitä Lapsikirjaa ja siinä teksti 12-vuotiaan kohdalla ei todellakaan sopinut minun tyttöön.



Oisko kellään mitään hyviä neuvoja mitä tehdä tytön kanssa. Jos kyselen kiinnostuneena hänen asioitaan (esim koulusta), alkaa valittaa että mitä sää aina kyselet, mä en jaksa vastata ym ym. Hoh-hoijaa..

en ole koskaan kommentoinut tällä palstalla mitään ja nytkin nukkumaan menossa, mutta tähän on pakko vastata. lapsen itsemurha-uhkauksiin on AINA suhtauduttava vakavasti. Pyydä vaikka kouluterveydenhoitajalta lähete lastenpsykiatrian polille, he osaavat arvioida tilanteen. On omakohtaista kokemusta ja vielä samanikäinen tyttö kyseessä. Oli vielä vuosi sitten hyvin valoisa ja eloisa, emmekä koskaan olisi uskoneet että vakavia vaikeuksia tulee. Emmekä pitkään aikaan ymmärtäneet tilanteen vakavuutta. Voi olla ettei sinun tyttösi tilanne ole vakava mutta asia on varmistettava. Mutta varma on että positiivista huomiota tyttö tarvii valtavan paljon.

Oisit kertonut hiukan enemmän tytöstäsi ja onko teillä tilanne helpottunut ja mistä käytös johtui ym.. ap

jos ei raukka tunne olevansa tarpeellinen ja korvaamaton perheelleen, on teillä huonot ajat edessä. Lue 13 vuotiaan teksti ja kaikki eteenpäin, jotain yhtäläisyyksiä siellä täytyy olla, ja lue kohdat lapsen kunnioittamisesta. Ja kyllä 12 ja 2 vuotiasta voi kohdella ihan samoin, ihan yhtä paljon huomiota , halauksia ja yllätyksiä saa meillä 4 ja 20 vuotiaskin, ei se ikä sitä sisäistä lasta mihinkään muuta. Mitä muistat omasta elämästäsi ton ikäisenä, ja millasta sinulla oli kotonasi, muistele, ehkä ratkaisu löytyy lähempää kun luuleekaan. Joka tapauksessa voisit puhua tytön oman isän kanssa, ja sanoa sille kuinka tärkeää varsinkin olisi nyt antaa tytölle kaikki mahdollinen positiivinen huomio että tytöllä olisi mahdollisuus pärjätä elämässä ja omata luja usko itseensä. Lainaa Liza Marklundin kirja Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät pidä toistensa puolta, nimi menee suurinpiirtein niin, ja lue se, ja ja pane se isäkin se lukemaan, siitä käy ilmi kuinka tärkeä osa on isällä tytön ura onnistumiseen. Anteeksi sekava teksti, pitäis olla aamiaista väsämässä, ja haluaisin kaikkea parasta teille koko perheelle.

14-vuotias murkku ja tänä vuonna ongelmia on ilmaantunut. Tyttö on jäänyt kiinni lintsaamisesta, varastamisesta, tupakoinnista, juomisesta, valehtelusta, nimikirjoitukseni väärentämisestä ja liekkö kaikki edes tiedossa.

Murrosikä on toisilla vaikeampi, isosiskonsa on ihan vastakohta. Kasvatus on ollut samanlainen ja rakkautta on annettu tasapuolisesti, mutta toiselle ei samat asiat riitä, vaan aina pitäisi saada enemmän.

että et sää mua määrää ku et oo mun isä.

Eikö täällä ole muita murkkuikäisten vanhempia..?

ap

Mut oikeesti...

kuuntelet kun tyttäresi kertoo muiden oikeasti kurjista kotioloista, ja kavereita asuu teillä, kun ei voi olla kotona, itsemurhia ja yrityksiä sattuu ja lapsesti masentuu ja sitten alkaa tyttöystävä/poikaystävä rumba, ja kukaan ei pidä minusta oikeasti kausi ja murhauhkauksia puhelimeen ja ekat pilvenpoltot, selvitään yläasteesta, ja mihinkään ei päästä opiskelemaan mihin haluaa. Mulla 3 lasta saatu jo yli murrosiän, ja nyt on hengähdyskausi ennenkuin seuraavat se alkaa.

Kyllähän mä toki tiedän että tuo tytön käytös kai aika pientä moneen muuhun verrattuna mutta on se silti rasittavaa kun ei puolta sanaa " uskalla" sanoa kun tyttö " vetää herneen nenuun" .

Ruoasta valittaminen on sit oma lukunsa; meillä on (kuulema) AINA puuroa ja keittoa ruokana jotka on pahoja ja vali vali aina vaan... ap

16 vuotiaaksi asti, ja siinä todella hyvää tekstiä varsinkin murkkujen kanssa asumiseen, ja siitä että oikeesti niillä on tosi rankkaa kun ovat hukassa itsensä kanssa, ja tunneelämä menee vuoristorataa. Ja hyvin siitä on myös kirjoitettu mitä niiltä voi vaatia ja mitä ei. Ja onneksi sulla on hyvä parisuhde, muuten on kyllä kestokyky välillä todella koetuksella.

Voi hyvänen aika...ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut!!!

Meillä siis 12vee tyttö ja murrosikä alkoi noin tasan vuoden vaihteessa, ainakin silloin muuttui kaikki!!!

Mä olen vanha, tyhmä, nolo, ärsyttävä.

Ja mun avopuoliso (ei siis tytön isä) kelpaa vain silloin, kun siltä pummaa rahaa.

Muuten me ollaan ihan hirveitä ja ihan sama, tyttö on muuttamassa isänsä luoke joka päivä noin 1-9 kertaa, koska ei voi asua kotonaan, kun siellä on niin hirveä asua!!! Huutaa, raivoo, tiuskii...ja sitten on taas ihana oma itsensä...jota kestää enintään 5 minuuttui. Niiiin tuttua...

Olipa hauska lukea tällainen viesti.

Ei muuta kuin jaksamista murkun kanssa, luulenpa että tämä on vielä pientä!!! = )

Niin varmasti saisi muuttaa bioisällensä ja heti! Ei varmasti viihtyisi yksin kun ukko on töissä 21 asti joka päivä ja elää sipseillä ja kaljalla. Minä en oikeasti kuuntelisi tuollaista! Nyt kuria kehiin ja heti!

huone on ennen siivouspäivää kuin pommin jäljiltä, torstaisin siivoavat kyllä itse.

Mitäs muuta... no ei tule kyllä muuta negatiivista mieleen, itsenäisiä poikia ja meillä on aina ollut tosi hyvät välit.

Kävinpä kurkkaamassa kirjahyllyä ja siellähän ON tuo Lapsikirja; lueskelin sitä vuosia sitten kun lapset oli pieniä (ja muistaakseni sai nauraa aikalailla), täytuyypä ottaa uudelleen luentaan..

Joo, meilläkin on todella kurja asua, isän luona on paljon mukavampaa. Kukaan ei hänestä välitä, kaikki välittää vain pikkusiskosta (tää siis tytön mielipide josta saa kuulla usein). Taitaa olla mustasukkaisuuttakin.

Siis normaalia käytöstä, mutta niin niin rasittavaa ;) ap

Viimeksi eilen uhkasi hirttää itsensä, jos ei saa laittaa koulun naamiasiin haluamaansa asua.



Olen sitä mieltä, että fiksut lapset osaavat vetää juuri niistä naruista, joilla saa vanhemmat hysterian partaalle. Mutta kauhulla odotan silti sitä oikeaa murrosikää, jos tämä jo nyt on tällaista.

Antaisitko piiskaa? Nätisti ja vähemmän nätisti on puhuttu, pistetty känny pitkäksikin aikaa kaappiin, rahaa ei tipu, televisiota ei katsota ym. Saattaa hetken auttaa mutta kohta sama meno jatkuu.. ap

että tytön kokemus pikkusiskon suosimisesta on ihan todellinen. Mulla on 5 vuotta nuorempi sisarus, ja tunsin koko lapsuuden että hän oli se ykkönen vanhemmilleni. Tälle tuntemukselle naureskeltiin, syytettiin kuvittelusta, ja ärjähteltiin että lakkaa marisemasta turhasta. Aikuisena kun muutamia juttua muistelen, niin huomaan että ihan aiheettomia nämä eivät olleet. Muutama lähipiirin ihminen on nyt uskaltautunut kertomaan omista muistikuvistaan, jossa ihmettelivät miten eriarvoisesti vanhemmat joissain tilanteissa lapsiinsa suhtautuivat.



Joten älä kuittaa tytön kokemusta vaan mustasukkaisuutena, vaan keskustele ja selvitä se vakavasti siihen suhtautuen, oli se sitten miten liioiteltu tahansa.

Eli meidän 12v tyttö on kuopuksemme. Hän on älykäs, huumorintajuinen, seurallinen nätti tyttö. Ja varmasti saanut huomiota paljon. En olisi ikinä uskonut että hänen kanssaan tulee mitään ongelmia. Viime vuoden alussa hän alkoi muuttua synkemmäksi ja sulkeutuneemmaksi. Saimme kuulla että häntä syrjitään koulussa jonkin verran, mikä tuntui oudolta kun ei ole mitään " syytä" . Kesällä hän oli jo selvästi masentuneen oloinen, makaili vain kotona, oli " hankala" ja " laiska" raivotar. Koulun alun lähestyessä tuli ulkoinen muutos. Mustat vaattet, mustat meikit. Suojakuori. Tyttö oli itkuinen ja mikään vakuuttelu ei saanut häntä tuntemaan itseään rakastetuksi. " rakastatko varmasti mua äiti?" mummu, isä jne. Mitään ei saanut kysellä tai tyttö ahdistui valtavasti. " Haluan kuolla" alkoi esiintyä puheissa yms. Lopulta saimme tietää että tyttö on kuljeskellut paljon joen rannassa ja oli viillellyt itseään. Ei fyysisesti vakavasti, mutta kuitenkin. Sain kouluterveydenhoitajalta omasta pyynnöstäni lähetteen lastenpsykiatrian polille, jonne pääsimme muutaman päivän kuluttua. Tyttö jäi siltä istumalta 2 viikon kriisihoitoon. Masennus ja kohonnut itsemurhariski. Lopullinen diagnoosi oli näiden lisäksi tunne-elämän kehityshäiriö. Tarkoittaa sitä että toisissa asioissa hän on ikäistään vanhemman tasoinen ja toisissa tilanteissa 4 v uhmaikäisen tasolla. Ihan ysin tyttö koulussa siis. Hän ei kestä oikein mitään negatiivista. Jonkinlaista kiusaamista koulussakin oli mutta hän kokee ne vielä moninkertaisesti pahempana. Tämä häiriö johtuu ilmeisesti siitä, että tytön fyysinen murrosikä tuli liian aikaisin henkiseen kehitykseen nähden. Hän olisi ollut leikkivä lapsi kun tuli jo tissit ja kuukautiset ja murrosiän mielenkuohut. Tyttö käy terapiassa ja parempaan mennään. Tälläinen tarina pääosiltaan.

Ja " kotihoitona" on hyvä, että perheellä on esim. yhteinen iltapalahetki jossa jutellaan päivän tapahtumista yms. Lisäksi on hyvä mennä hetkeksi lapsen huoneeseen nukkumaanmenoaikaan, olla vain tai silitellä. Lapsella on silloin rauhassa tilaisuus puhua jos hän niin tahtoo ja saa sitä kaipaamaansa huomiota.

innostavaan opiskelupaikkaan, jossa pärjää erinomaisesti. Vanhat kaverit jäi taakse, ja tyttö täysin vastakohta sille mitä oli 2 vuotta sitten. Kaikki alkoi tytön mukaan koulussa kiusaamisesta, ja yleisestä tyttöjen halveksunnasta, läski ja huora ihan yleissanoja ainakin Helsingin kouluissa. Ja kotonahan ei nää miten raskasta on koulu, 7-8 tuntia ja läksyt päälle, + tunnin koulumatkat, ja jatkuva kiusaus, josta ei näe mitään tietä ulos.