Mikä on nolointa mitä väsynyt äiti voi tehdä?
Täälä viikolla mies pyysi eräänä aamuna keittämään kahvia..no mie reippaana keittämään, vedet laitoin ja sit hokasin ettei ole puruja ollenkaan kotona. Eli iltapäivällä kauppaan ostamaan niitä sit.
Ostin kaupasta kaikkea muuta esim. jäätelöä ja hoitoainetta joka oli ollut jo viikon loppu..Eli kahvia en ostanut.
Seuraavana päivänä käytiin miehen kanssa kaupassa ja tuli se kahvipakettikin kaksin kappalein mukaan sitten..
Sitten taas seuraavana aamuna aikaisin miehen pyynnöstä kahvia keittämään ja vettä kaatamaan sinne säiliöön, kaadan ja ihmettelen et miksi nää täältä yli tulee..Tietenkin kun meillä remontti menossa keittiössä ni keitin oli yllättäenkin upo-uuden-mikroaaltouunin päällä jossa ilmanvaihtosäleikkö päällä. Eli kaikki vedet mikrossa.
Soitin sit iltapäivällä aamuisesta toivuttuani upo-tekniseen tukeen ja selitin tilanteen "kaadoin ohimennessäni vettä sit mikron ilma-aukoista sisään..? Vienkö huoltoon vai mitä teen?"
Vastaus oli aikamoisen nauramisen jälkeen et kokeile kuivattaa sitä mikroo pari viikkoa ja kokeile sit toimiiko, jos ei ni vie sit huoltoon.."
Meillä siis pikkasen yli 2v tyttö (tekee takahampeja=valvoo yöllä) ja toinen tulossa (rv 23)
Sillon ei kyl naurattanut yhtään ku aamulla mikroa kallistelin ja vettä pois sieltä valutin..Nyt jaksaa jo nauraa :)
Kommentit (61)
Meidän lapset (2v ja 1 v) ovat maidon suurkuluttajia, tuttipulloista riippuvaisia (pitäisi kyllä vieroittaa kun sais vaan aikaseksi..). Eräänä yönä pyysin miestäni viemään maitopullon vanhemmalle tytölle kun itkeskeli. Hän teki työtä käskettyään. Aamulla ihmettelin tyhjää piimäpurkkia keittiön pöydällä. Hain tuttipullon joka oli kyllä tyhjäksi juotu, mutta merkit piimän litkimisestä olivat selvääkin selvemmät. Lapsi parka, vaikka näytti se happamampikin juoma kelpaavan. Maitotuote kuin maitotuote. :)
kun vauva oli viikon vanha, ajattelin käväistä kaupassa sen kanssa.
ostin valmiiksi kondomeja, että niitä sitten kotona olisi.
poika heräsi kesken ostosteni. tuolloin en vielä osannut imettää niin kätevästi kuin nykyään, teen sen vaikka hyllyjen välissä. mutta tossa vaiheessa siis ajattelin että imetän sitten kotona.
vähän ennen kassaa poika alkoi huutaa kuin palosireeni. otin sen kainaloon ja rinnat alkoi valua (oli aika ohut paita päällä, kun hellesää, ja kilotkin jäi jo sairaalaan, eli vanhat hellevaatteet mahtui jo). rintojen kohdalle tuli sitten läiskät paitaan, kun maitoa vaan valui ja valui odottaessani vuoroani.
kun viimein jono eteni minuun asti, paiskasin kondomit kassahihnalle ja aloin kaivaa kukkaroa laukusta lapsiparan huutaessa kainalossani, ja maitolaikkujen suurentuessa puserooni. jostain syystä kassatyttö selvästikin pidätteli naurua maksaessani ostoksia;)
mutta mieleen nyt tulivat viimeisimmät.
Kiire oli jonnekin ja piti käydä heittämässä roskapussi roskiin lähtiessä. Tuskailin, kun ei avaudu roskiksen kansi. Hetken ihmeteltyäni tajusin nostaa sitä kantta...ei auennut auton kaukosäätimellä ei!!
Kävin kaupassa ja kiireellä ostosten kanssa autolle. Kassit kyytiin ja itse perässä. Taas ihmetellään, miksi ei auto liiku. Kannattaa varmaan mennä kuskin puolelle, jos on yksin liikkeellä. Istuin siis vänkärinä itsekseni. Vähän hävetti nousta sieltä ja hipsiä autoon kuskin puolelle.
Omien lasten vauva-ajasta on jo jonkin verran aikaa, joten muisti on pyyhkinyt monet kommellukset pois mielestä, mutta yksi on jäänyt vahvasti mieleeni.
Keskimmäinen lapsemme oli koliikkivauva ja kova itkemään. Öisin pidin pinnaria hyvin lähellä sänkyäni ja kun itku alkoi niin laitoin tutin vaan suuhun (käsi pinnojen välissä) kokeillakseni josko rauhottuisi.
No yksi yö jälleen vauva väänsi itkua ja minä sitten unisena yritin ja yritin laittaa tuttia suuhun ja kummastelin kun homma ei toiminut.
Ei niin kun mieheni laittoi kovasti hanttiin yrittäessäni tunkea tuttia hänen suuhunsa. =D
Juu ja ostoskärryjä on tullut heijattua myös...
Roskapussi on jäänyt vaunujen tavarakoriin pariin kertaan...
Kun esikoiseni oli vielä pieni, mutta joi vielä reilun vuoden ikäisenä joskus maitoa pullosta ja siis tavallista maitoa. Minulla oli ystäväni lapsi hoidossa, joka joi vielä korviketta.
Yöllä sitten ystäväni vauva alkoi korviketta vaatimaan ja minäpä tein kummallekin omat satsit, jotta pääsisismme pian untenmaille takaisin. Muksut joivat ja nukkuivat tyytyväisenä. Aamaulla huomasin, että esikoiseni oli vedellyt korvikkeet ja ystäväni vauva tavallisen maidon. Hiukan hävetti tunnustaa, vaikka ei mitään vaivoja siitä tullutkaan.
On tullut sanottua muiden lapsille, että " annas kun äiti laittaa" Siinä on sitten jonkun toisen lapsi katsonut minua kummissaan. =)
Reilu 6 vuotta hujahtanut kotona ja lapsia kolme, joten muisteltavaakin riittää:
1. Esikoisen ollessa reilun vuoden ikäinen muistan päivän, jolloin olin tajuttoman väsynyt. Lapsi tarvitsi äidin seuraa lattialla, ja ohikiitävän sekunnin ajattelin, että piilotan hänelle leluja, joita saa haistellen etsiä leikkihuoneesta (meillä on koiria, joiden kanssa siis tehty esine-etsintää)
2. Koska lapset yleensä riehaantuvat autossa, pitää tietenkin aina keksiä kaikkea mitä voi heille osoittaa matkan taittuessa, tyyliin " katsokaa, tuolla on paloauto" , " katsokaa noita ruskeita lehmiä" . Olen huutanut autossa ajaessani yksin, ja muutaman kerran myös joku ystävä kyydissä. Ilman lapsia.
3. Vein esikoista viime talvena kerhoon keskimmäisen lapsen kanssa. Keskimmäinen oli vielä liian pieni ikänsä puolesta kerhoon, mutta olisi joka kerran halunnut hänkin kerhon eteisessä riisua vaatteensa ja päästä mukaan. Kerran istuin eteisessä jutellen samalla toisen äidin kanssa, riisuin ensin esikoisen ja sitten myös keskimmäisen, ja lopuksi olin ottamassa omiakin kenkiäni pois, kun huomasin kerhotädin katsovan minua kummallisesti... Pahinta oli pukea keskimmäisen päälle uudelleen, kun hän jo luuli että saa mennä kerhoon!
4. Kerran sitten viime syksynä vein taas lapsen kerhoon, vein myös kerhorepun eteiseen, autoin esikoista riisumaan ja vaihtamaan kerhotossut, ja lähdin kerhosta. Parkkipaikalla jäin kuitenkin juttelemaan toisen äidin kanssa, ja juttelimme onneksi jonkun aikaa, kun yksi kerhotädeistä juoksi pihalle, ja tuli pyytämään minulta tyttären kerhoreppua. Olin siis ottanut sen jälleen mukaani, ja lapsi oli itkenyt ettei reppua ja eväitä olekaan vaikka äiti ne kyllä toi....
5. Tunnustan hyssyttäneeni ostoskärryjä kaupassa lukemattomia kertoja.
oltiin vauvan kanssa ensivisiitillä ukkolassa ja palattiin kotiin, tietysti kaikki nälkäsinä ja väsyneinä. Kotiovella isommat lapset kitis ja roikku iskän hihassa ja mie koitin heilutella kantokoppaa, ettei vauva pärähtäisi kovin huutamaan rappukäytävässä. Siinä oven takana aikamme seisottua aloin hermostua kun kukaan ei saa sitä hemmetin ovea auki. Sanoin miehelleni tiukkaan äänensävyyn: " Voisitko nyt jo riisua siinä," piti kyllä sanoa, että voisit avata jo sen oven.
Pakkasin taannoin kauppakeskuksen parkkihallissa lapsia autoon. Pistin puoliksi syödyn piltti-purkin hetkeksi odottamaan auton katolle. Ja ei kun matkaan. Kotiin tullessa huomasin, että siinähän se purkki auton katolla nökötti edelleen. Siis täysin käsittämätöntä, että se on voinut pysyä siinä katolla koko kotimatkan ajan! Ajoin kuitenkin ihan hyvää nopeutta ja mutkaisia teitä. Mahtoi olla liikennevaloissa muilla autoilijoilla hauskaa.
Meillä on tapana jäähdytellä lapsen ruokaa, jos liian kuumaa, niin jollain lehdykällä heiluttelemalla ilmaa.
Noh, mies tätä rupesi tekemään kun yksi päivä olimme ruokapöydässä. Mutta kuinkas ollakkaan hän kohta huomasi, että mitä hän oikein omaa ruokaansa jäähdyttää. Mäkään en yhtään aatellut, enkä huomannut, mutta kyllä repesin nauruun. :D
Oli aika hauska tilanne. Poika katsoi vähän ihmeissään, että mitä se iskä hommaa. :)
Mulla pieni tyttö. 4kk. Vielä ei paljon ole kerennyt sattumaan väsyneenä.
Ainoa mitä väsyneenä on sattunut, olen yrittänyt laittaa tytölle vaippaa väärin päin. Takapuoli eteenpäin.
Eräänä päivänä luulin kyllä että vauva kadonnut olohuoneen lattialta kun kävin pikaisesti keittiössä ja sillä välin hävinnyt. Olin huuli pyöreenä et mitä, mutta sit mies sano et oli nostanut typyn sänkyyn nukkumaan ku se oli nukahtanut lattialle.
Hauskoja juttuja, oon makeasti nauranut näille!
Itsellekin on väsyneenä sattunut kaikenlaista pientä... Yleensä olen ollut aikeissa tehdä jotain, mutta yhtäkkiä en enää muistakaan mitä. Olen myös laittanut sukkia jääkaappiin ja taitellut puhtaita pyykkejä kirjahyllyyn. Aamuisin mulla on tapana hakea päivän lehti ja viedä roskapussi samalla oven avauksella. Usein etsinkin päivänlehteä roskiksesta ja vien roskapussin postilaatikkoon. Jostain syystä mulla menee aina tovi, ennen kuin tajuan, mitä olen tekemässä, joten naapureilla on varmaan ollut ikkunoidensa takana hauskaa.
Tätä ketjua olen parin päivän ajan käyny lukemassa, millon on ollu hetki aikaa...
Omia kokemuksia on suhteellisen vähän, vaikka hajamielinen olenkin. Tai sitten juuri siksi en niitä muistakaan... =D
Yksi tuli ihan mieleen, kun luin roskapussin unohtumisista... Itsekin laitoin kerran vaunujen alakoriin roskapussin lähtiessäni kävelylle. Unohtui sitten jättää omaan roskikseen ja satuin olemaan kaupalla, joten ostokset olisi pitänyt laittaa alakoriin... Muitta mutkitta sujautin tietysti omat roskat kaupan edessä olevaan roskikseen. Illalla mies sitten kirosi, kun joku oli laittanut talousjätteet kaupan roskikseen! Hänhän oli tosiaan vastuussa juuri sen roskiksen tyhjentämisestä...! Toisaalta onneksi... joutuipa korjaamaan oman talouden roskat pois. =D
Äiti kertoi tässä vasta oman väsymyksen aiheuttaman tapahtuman, joka tapahtui silloin, kun me lapset olimme vielä pieniä... Hän oli menossa töihin autolla. Olikin jo puolessa matkassa, kun hänelle tuli tunne, että joku on takapenkillä. No, siellähän istuikin pikkusiskoni, jonka hän oli unohtanut viedä hoitoon matkalla! Onneksi matka ei ollut pitkä, joten ehti hyvin töihinkin... =)
Palasin nyt syksyllä yliopistolle 1,5v. kotiäitiyden jälkeen, eikä pää ollut vielä ihan sopeutunut. Opintotoimistossa unohdin aivan täysin, missä olin, ja mitä olin tekemässä. Jonotettuani pitkään luukulle jouduin kysymään virkailijalta, että "mitäs mun nyt pitääkään tehdä". En tosiaan muistanut paikkaa enkä kontekstia... Onneksi ystävällinen virkailija neuvoi, että "jos nyt vaikka annat sen opiskelijakorttisi ensin" :)
Meilläkin on lapsi joutunut ilman kenkiä pihalle pariin kertaan. On onneksi itse osannut kummastella asiaa, niin äitikin on hoksannut puuttuvat vaatekappaleet :)
Kaupassa olen työntänyt "autokärryjä" pitkän matkaa, ennen kuin olen havahtunut muiden asiakkaiden tuijotukseen. Lapsi on ollut joko pää tai jalat edellä kiemurtelemassa pois kärrystä, ja on jo jonkin aikaa laahannut kaupan lattiaa käsillään/päällään/jaloillaan. Onneksi en ole työntänyt kovin läheltä hyllyjä, niin ei ole raajoja irtoillut...
sitä meille sattuukin :o)
Mä lähdin kerran kotoa bussilla kaupungille kenkäkauppaan. Bussipysäkki on ihan meidän talon edessä ja samoin sitten kenkäkauppa myöskin ihan bussipysäkin vieressä kaupungissa, eli paljon ei siis tarvinnut kävellä. Kenkäkaupassa kiertelin ja myyjäkin tuli siihen sitten auttamaan. Aloin sovittaa yksiä kenkiä ja kauhukseni huomasin, että mulla on eri pari kengät jalassa!! Molemmat oli mustat, mutta toisessa ei ollu kantaa ollenkaan ja toisessa noin neljä senttiä... En tiedä miten sinne kauppaan oikein vaapuin. Kyllä hävetti, jäi kengät ostamatta kun saman tien syöksyin kaupasta ulos :o)
Keskimmäinen lapsi oli tosi huono nukkuja ja eräänkin kerran yöllä kävelin pitkin huushollia tuttipullo kädessä enkä tiennyt minne olen menossa... Piti aina kurkata tuttipullosta, onko siinä maitoa vai onko se jo tyhjä ja jatkaa matkaa sit sen mukaan...
Kuopus on nyt 6 kk ja kun ekaa kertaa menin kauppaan, unohdin vauvan kärryissä Valintatalon hedelmäosastolle. Lihatiskillä tuli ajatus, et jotain puuttuu. Hieman ihmiset katsoi kun hain kärryt. Teki mieli sanoa ääneen että tämä taisikin jäädä minulta :D
Vuosien saatossa on kyllä tullu tehtyä vaikka mitä, mut eihän niitä enää edes väsyneenä muistakaan...
Tyhjiä ostoskärryjä olen hyssytellyt jo vuosia ja teen sitä vieläkin.
Viime vuonna kun tuli BB, oli meillä miehen kanssa aina vitsi, että miten se äänestys siinä nyt menikään (siis kun se selitetään aina joka välissä tuhat kertaa eikä sitä jaksa erkkikään aina kuunnella). No kerran taas mies heitti, että miten se äänestys meneekään ja mä siihen aikaa illasta jo hieman väsyneenä aloin ihan tosissani selittää sitä äänestystä: et kilpailijoille annetaan plus- ja miinusääniä jne. Mies katto hetken aikaa kun ei tienny, oonko mä tosissani vai en. Mut olihan mä... Pikkasen naurettiin :D
ja suurinosa jo kerrottukin.
Yksi oli kun piti mennä lääkäriin jostain syystä jota en edes muista(kertookohan jo tuo väsymyksen määrästä) ja vastaanottovirkailija kysy että "saisinko henkilötunnuksen" siinä sitten yritin moista kaivaa mielestäni ja oli virkailialla hämmentynyt ilme kun kerroin sanoin että "odotapas hetki,catry on nimeni mutta että..". Muistin mä siinä sitten hetken mietittyäni alun mutten lopputunnusta millään. Kyllä nolotti myöntää etten omaa sotua muista! No, kipeänä vastasyntyneen vauvan äitinä ei tuokaan liene mikään ihme.
Näin täälä!
Tällainen sattui viime talvena minulle. miksasin vähän lasten kenkiä. Keskimmäinen sai toisen kengän kokoa 27 ja toisen kokoa 32. Kengät oli siis samanlaisia, mutta kokoeroa oli vaan tuo 5 numeroa!
Ottihan se silmään, että jotain omituista kengissä on, mutta kun poika käveli rattaiden oikealla puolella, niin iso kenkä oli "uloimmassa" jalassa. Halusinpa väsyneenä asiaa tarkistaa ja pyysin pojan rattaiden vasemmalle puolelle ja tsekkasin edelleen sitä "ulommaista"jalkaa, niin hyvältähä se taas näytti.
Eipä tullut siinä väsymyksen peitossa mieleen, että oikealla uloin on jalka on oikea ja vasemmalla uloin jalka on vasen.
Kyllä nolotti, kun kerhosta hain ja totesin, että nyt on kyllä pojalla jonkun muun toinen kenkä, kunnes tajusin, että kotona eteisessä taitaa olla hieman eripari kengät odottamassa :-)
Ekat 2kk vauvan syntymään jälkeen olin todella väsynyt. Koko ajan pää ihan sumuinen. Leivoin tiikerikakkua ja ihmettelin sähkövatkainta että miksi ne vatkaimet eivät mahdu niihin reikiin mihin ne pitää laitta kiinni, ja ihmettlein että mihin tästä on voinut kadota se merkki että kumpi vatkain tulee mihinkäkin koloon. Aika kauan ihmettelin ja pyörittelin vatkainta kädessä kunnes tajusin että olin änkemässä niitä "vatkainteriä" (vai mitä ne nyt on?) ruuvireikiin. Homma helpottui kummasti kun käänsi vatkaimen oikein päin ja löysin ne oikeat reiät.
Ja kun pappi oli käymässä kun suunniteltiin ristiäisiä en meinannut muistaa missä kävin rippikoulun ja kaiken lisäksi en muistanut kummien nimiä vaan takeltelin niitäkin jonkun aikaa.
Ja ekoja kertoja kun menin synnytyksen jälkeen jumppaan olin koko ajan ihan paniikissa että miten vauva parjää miehen kanssa kotona että ajatuksissani mokasin kaapin lukon kanssa. Pukuhuoneessa siis sellaiset kaapit jotka laitetaan lukkoon munalukolla. Laitoin nesin tavarani kaappiin, sitten muistin että ai niin lukko, ja kaivoin lukon vielä repustani. Sen jälkeen irrotin avaimet lukosta ja laitoin ne takaisin reppuun. Sen jälkeen laitoin repun kaappiin ja napsautin lukolla kaapin kiinni! Tajusin sentään heti mokani, ja menin nolona selittelemään respaan että nyt pääsi käymään näin. Lisäksi paikassa ei ollut ketään naista sillä hetkellä töissä joten mun piti ensin käydä pukuhuoneessa varoittelemassa että tänne tulee kohta mies avaamaan mun kaapin ovea.. Se tyyppi sieltä respasta tuli sitten sellaisten megapihtien kanssa leikkaamaan sitä lukkoa siitä ovesta irti... Että mua nolotti.
Onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä outoa... :)
Olin vauvan kanssa kahdestaan kotona ja meille tuli vieraita. Pistin sitten kahvin tippumaan ja alettiin oottamaan sen valmistumista.. Huomasin tietty vasta sitten kun kahvi puruineen pukkasi keittimen yläosasta ulos että olin unohtanut laittaa pannun paikoilleen. No oli se siinä vieressä, mutta ei paljoa auttanut. :)
Olen myös meinannut jättää avaimet sisälle kun olin hopuissani juoksemassa vauvan kanssa neuvolaan, onneksi sain topattua ovesta ennen kuin se meni kiinni, olis muuten ollut aika pitkä oottaminen että mies pääsee töistä.
* Olen nappassut keskellä yötä miehestä kiinni, ettei tippuisi sängystä. Esikoisen aikana suurin pelkoni oli, että nukahtaisin kesken yöimetyksen ja vauva unohtuisi viereen ja tippuisi siitä maahan tai kääntyisin itse päälle vahingossa.
* Nimet, numerot ja tavarat ei ole hallussa.
* Olen mennyt kauppakeskuksen parkkihallissa kesken ostosten imettämään vauvaa auton takapenkille ja jäänyt samalla lapsilukon taakse. Meillä siis auton takaovet on lapsilukossa niin, ettei niitä saa sisäpuolelta auki. Menin sisälle istumaan, imetin ja yritin tulla ulos. Mitä ovet on menneet lukkoon!!! Välkyttelin avaimen kaukosäätimellä ovia auki-lukkoon-auki-lukkoon, mutta silti ovet pysyi kiinni. Viereisen auton omistaja tuli tekemään omaa lähtöään ja huomasi ahdinkoni. Riensi aukaisemaan oveni, joka aukesi ensiyrittämällä - ihme! Taisin siinä vielä jotakin päivitellä tuolle auttajalle. Pieneen mieleenkään ei tullut, että se oli lapsilukon vika, kun ei ne ovet auenneet. Kunnes riensin touhuissani miehelleni asiasta kertomaan. Hänhän sen tajusi heti. Mahtoi se mies siellä parkkihallissa naureskella partaansa.
Kiva kuulla että muillekin on sattunut ja tapahtunut.
Pari päivää sitten olin kahden lapsen ja koiran kanssa kaupungilla.
Ulkoilutamme samalla reissulla koiran puistossa ja lenkin jälkeen vietiin koira odottamaan autoon, kun kävimme vielä kaupassa.
Lapset odottelivat lähellä ja vahdin heitä siinä samalla, kun laitoin koiraa autoon.
Kun tulimme takaisin, kaivelin laukusta auton avainta. Ei löytynyt laukusta, eikä taskuista.
Menin sitten auton luo ja huomasin avaimen auton sisällä ja auton ovet auki!
Olin pari päivää järkyttyntyt, kun ajattelee, että autolla olisi kuka vaan voinut lähtä.
Siinä olisi mennyt auto sekä koira.
Auto on noin vuoden vanha, eikä halvimmasta päästä!
Samoilla linjoilla mokailut, usein kaupassa automaattisesti heilutellut rattaita, vaikka vauva on sylissä. Kerran joku tulikin kysymään, onko rattaissa toinen vauva..
Toisen lapsen synnyttyä on esikoiselta (2v) useamman kerran unohtunut vaippa. Potallahan tuo jo usein käy, mutta jos nyt edes yövaipan muistaisi..
Ei siinä mitään jos ei lapsensa nimeä muista, mie kun en muistanut omaani!! Kaupassa piti kuitti allekirjoittaa ja jouduin hetken miettimään mitä siihen piti kirjoittaa. Kassa katsoi vähän pitkään..