Kumpi on työläämpi hoitaa, koira vai lapsi?
Ottaen huomioon että lapsen saa työnnettyä päivittäin muiden hoidettavaksi.
Kommentit (68)
Pakko kysyä että miten sä tuilla katat lapsen kulut? Tuet on muutaman satasen ja menot varmasti suuremmat jos ei ole rikasta puolisoa auttamassa. Sitä paitsi tuet olemattomat jos yhtään omia tuloja.
Ap. ota rotta tai hiiri, voit pistää sen pataan kun alkaa silmille hyppimään.
Vierailija kirjoitti:
Koiran pentuaika on lyhyempi kuin lapsen pikkulapsiaika. Koira elää myös max 15 vuotta, mutta lapsesta on vastuussa jollain tasolla koko loppuelämän ajan.
Toisaalta koiran hoito ei pentuajan jälkeen helpotu sanottavasti. On huolehdittava sen ruuista, lenkittämisestä yms. Lomalle lähtiessä sille on hankittava hoitopaikka/hoitaja sen koko elämän ajan. Ikääntyessä myös kulut kasvavat (kaikki ell-käynnit ja lääkkeet maksettava kokonaan itse). Lapsien kohdalla sitovuus helpottaa koko ajan he myös itsenäistyvät jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi. Pitää huomioida kehitysvaiheet, kehittyminen, leikki, uni, ruokailut, vointi, kaikki. Koko ajan. Edes vanhana ei kaikki ole taloudellisesti itsenäisiä.
no mutta sittenhän et huomioinu kaikkee jos ei itsenäisty.
Vierailija kirjoitti:
AI:n mukaan vauvavuosi on kalliimpi kuin vuosi koiran kanssa
Ja sen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista tulee yleensä aikuisia, mutta koirat on kakaroita aina. Mulla ollut kumpaakin sorttia ja koira on työläämpi.
Esim jo pelkkä ulkoilu, ainakin okt:ssa, leikki-ikäinen lapsi voi leikkiä pihalla irrallaan , mutta koira ei. Kerrostaloon en elukoita hankkisi ollenkaan.
Lisäksi lapsi alkaa jo varhain syömää aikuusten kanssa samaa ruokaa. Nykykoira on koko ajan vaatimassa erikoisruokia.
Miksi koira ei voi leikkiä omakotitalon pihalla irrallaan? Meillä ainakin on aita tätä varten.
Mun lapset ja lastenlapset ei ole tarvinneet pihassa mitään aitoja. Eivät hauku tiellä kulkevia ihmisiä, eivätkä ole hyökänneet ohikulkijoiden kinttuun kiinni😂
Niin, ne sun
Tuskin mun 50-vuotiaat kakarat mistään rääkyvät. Ovat hyvissä töissä ja maksavat lusmujen kulut verorahoistaan.
Lapsi varmasti. Koira pärjäää muutaman tunnin itsekseenkin, ei tarvitse jokaisen kauppareissun ajaksi keksiä hoitajaa tai raahata koiraa aina mukaan. Koira on myös vähään tyytyväinen. Kunhan sillä on ruokaa, vettä, seuraa, aktiviteettia ja pääsee ulos niin se on varmasti onnellinen. Lapset (varsinkin vauvat) ovat aina kitisemässä jostain eivätkä ilmaise itseään selvästi toisin kun koirat joista aina tiedät mitä ne milloinkin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään verrata näitä kahta.
Mutta silti pitää kommentoida?
Vierailija kirjoitti:
Työläin on samassa taloudessa asuva mies.
Tulin ihan varta vasten katsomaan, vastasiko jo joku näin. Olen samaa mieltä. Helppous ja mielekkyys eivät toisaalta aina kulje käsi kädessä, tunnen että mulla on asiat hyvin, kun on lapsi, mies ja kaksi kissaa. Kaikista on vaivaa, kaikilta saa rakkautta ja merkitystä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä että miten sä tuilla katat lapsen kulut? Tuet on muutaman satasen ja menot varmasti suuremmat jos ei ole rikasta puolisoa auttamassa. Sitä paitsi tuet olemattomat jos yhtään omia tuloja.
Halvemmaksi se silti tulee kuin koira.
Koira ehdottomasti. Sitä pitää ulkoiluttaa vähintään 3xpäivässä. Eläinlääkärissä käynti saattaa tulla todella kalliiksi ja kyllä, ne koiran hampaat pitää myös pestä ja hoitaa. Lapset otat lomamatkalle mukaan, mutta koiralle pitää aina olla hoitopaikka. Mutta siltikin, meidän koira on rakas perheenjäsen ja luopuminen siitä olisi kyllä todella vaikeaa. Se päivä, kun siitä aika jättää tulee olemaan ihan kamala ja toipuminen sen menetyksestä tulee kestämään.
Minkä tahansa ongelman ilmaantuessa lapsiperheen tueksi riittää erinäistä julkisin varoin kustannettua erityisasiantuntijiaa, terapeuttia ja hoitohenkilöä, koiran kohdalla sen sijaan kaikki maksetaan itse markkinahinnoin. Pelkkä narttukoiran sterkkaus tähystyksellä on nykyään tonnin luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran pentuaika on lyhyempi kuin lapsen pikkulapsiaika. Koira elää myös max 15 vuotta, mutta lapsesta on vastuussa jollain tasolla koko loppuelämän ajan.
Toisaalta koiran hoito ei pentuajan jälkeen helpotu sanottavasti. On huolehdittava sen ruuista, lenkittämisestä yms. Lomalle lähtiessä sille on hankittava hoitopaikka/hoitaja sen koko elämän ajan. Ikääntyessä myös kulut kasvavat (kaikki ell-käynnit ja lääkkeet maksettava kokonaan itse). Lapsien kohdalla sitovuus helpottaa koko ajan he myös itsenäistyvät jossain vaiheessa.
Koiran hoito helpottuu lyhyen pentuajan jälkeen merkittävästi, ei tarvitse heräillä yöllä, ruokintakerrat vähenee ja koiran voi jättää yksin päiväksi.
Lasta ei voi jättää yksin lomareissun ajaksi ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen. Lapsen kustannukset kasvaa iän myötä valtavasti, teinit syövät enemmän ja harrastavat kalliisti, ajokortti pitää kustantaa ja auttaa rahalliseti omilleen muutossa. Lapsista on jokainen vanhempi huolissaan koko eliniän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työläin on samassa taloudessa asuva mies.
Tämä!
Samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai koira on helpompi. Annat ruokaa kaksi kertaa päivässä ja lenkkeilet 3-4 kertaa, muuten se makoilee tyytyväisenä sohvalla vieressäsi. Helppo homma.
Lapsella ihan sama, paitsi ei tarvitse viedä lenkille kun lapsi osaa itse mennä.
Lasta pitää kasvattaa. Koira oppii peruskäskyt jo pentuna ja siinä se kasvatus. Toiset kuskaa lapsia harrastuksiin, jotka voivat olla hyvin kalliita. Kaverilla ei ollut aikaa tavata, kun lapset olivat pieniä, hän eli ruuhkavuosia. Minun elämä koirani kanssa on ollut hyvin helppoa verrattuna hänen lapsiperhearkeensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai koira on helpompi. Annat ruokaa kaksi kertaa päivässä ja lenkkeilet 3-4 kertaa, muuten se makoilee tyytyväisenä sohvalla vieressäsi. Helppo homma.
Lapsella ihan sama, paitsi ei tarvitse viedä lenkille kun lapsi osaa itse mennä.
Lasta pitää kasvattaa. Koira oppii peruskäskyt jo pentuna ja siinä se kasvatus. Toiset kuskaa lapsia harrastuksiin, jotka voivat olla hyvin kalliita. Kaverilla ei ollut aikaa tavata, kun lapset olivat pieniä, hän eli ruuhkavuosia. Minun elämä koirani kanssa on ollut hyvin helppoa verrattuna hänen lapsiperhearkeensa.
Miten nykyvanhemmat muka tänä päivänä kasvattavat lapsiaan? Ihan konkreettisesti miten? Kasvatus on ulkoistettu päiväkodeille ja kouluille, ja sitten sen kasvatuksen sisällöistä vielä naristaan. En ole koskaan kuullut yhdenkään nykyvanhemman varsinaisesti kasvattavan lapsiaan, just ja just jaksavat katsoa niiden perään ja sekin tapahtuu niin että lapselle lyödään joku ruutu naaman eteen että se istuu hiljaa paikallaan.
Kolmevuotiaan koiran voi jättää työpäivän ajaksi yksin kotiin. Kokeileppa samaa lapsen kanssa...
Hurtasta helpompi päästä eroon kun alkaa ketuttamaan, takajaloista kiinni ja takankylkeen se on siinä !
Kuka idiootti vertaa niitä suoraan?
Kyllä, koira voi olla monelle todella tärkeä ja jos ei lapsia ehkä lähes lapsen veroinen, mutta ei kukaan ajattele varmaan lapsen korvikkeena? Tuskin kukaan ottaa koiraa sen takia, että haluaisi harjoitella vastuuta, vaan sen takia että tykkää lemmikeistä.
Koiran kanssa joutuu hieman samantapaisiin tilanteisiin eli pitää olla kotona hoitamassa (pienet lapset) tai viemässä ulos töiden jälkeen.
Pitää ostaa ruokaa ja muutakin. Vastuuta! Sherlock.
Silti se muu hoitaminen ja oleskelu on ihan erilaista tietenkin lapsen kanssa ja kuluja paljon enemmön.
Ihan ääliömäisiä ne koira/lapsi vertailut. Mikä tuo uusi innostus on viedä koiria kauppaan? Lapset ymmärtän jos on pakko ottaa mukaan tai itse haluavat, mutta koirat?
Pienenä yksityiskohtana, jos ei tykkää mennä ulos 7 pvä viikossa 3 krt ja joka aamu viim. 8 , voi koiran hoitaminen tuntua ajoittain jopa raskaammalla ainakin verrattuna isompien lasten hoitoon.
Ei tarvitse myöskään kiirehtiä kotiin heti tiettyyn aikaan.
Toisin kun tahalliset mustsmaalaajat haluavat väityää ei lssten normaaliin henkiseen kasvuun ja kasvattamiseen vaadita mitään tuntikausien keskusteluja tai jokapäiväisiä yhteisiä viihdykkeitä, urheilua tavleffaa.
Totuus nyt on vaan se, että yli 8-vuotiaalle ja varsinkin yli 12-vuotiaalle on luonnollisilta viettää vapaa aikaa samanikäisestä kaveriseurassa , jos vaikka urheilusta tai leffasta
Ei se väärin tai hassua ole jos vanhemman kanssa urheilee ta köyvleffassa, mutta se olisi hyvä olla niinpäin vain joskus.
Meillä on todella hyvöt välit aikuiseen lapseen jonka kanssa ei sitten enää teini-iän jälkeen oikein tehtykään mitään muuta kun juteltiin kotona kun nähtiin. Vapaa-ajan riennot oli kavereiden kanssa ja se on kyllä se normaali olotila Matkoille tuli sentään mukaan vielä sentään joskus eli siinä oiva perheen yhteishetki.
Puistoilut ja viihteet tyyliin hoplop vähän nuorempien lasten kanssa.
Koirasta pääsee helpommin eroon.