Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun vain toinen omistaa yhteisen kodin ja maksaa lainaa
15.01.2026 |
Ajatellaan usein, että vain tämä omistaja kerryttää omaisuutta ja toinen jää erossa puille paljaille.
Mutta entäs kun sen asunnon arvo ei nouse tai edes pysy samassa, vaan arvo tippunut reilusti.
Silloin se ei-omistaja onkin voittaja
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole avioehtoa, niin erossa omaisuus jaetaan puoliksi, ei sillä ole väliä kuka sen asunnon omistaa.
Avoliitoissa ei ole mitään avioehtoja. 🤦🏻
Aloituksessa ei kerrottu ovatko naimisissa vai avopari. Jos ovat naimisissa, niin erossa kaikki omaisuus jaetaan tasan.
Mitä merkitystä naimisilla on tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Ostin tämän asunnon 220 000 eurolla, mutta nyt tämän arvo on 450 000 euroa. Pyytäisin sinua maksamaan tästä 225000 euroa.
Myy sillä 450 tuhannella ja minä myyn omani 300 tuhannella, ja ostetaan yhdessä sitten 600 tuhannen asunto. Deal?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Typerää. Ja turhan monimutkaista eron sattuessa.
Typerää koska? Ai kun joutuu maksamaan lainaa, vastaamaan puoliksi remonteista, ja ottamaan riskin asunnon arvon laskemisesta? Niinpä. Eli oliko se nyt siipeilyä vai ei?
Harvemmin olen mennyt yhteen ajatellen että ero tässä tulee kuitenkin. Kaikki toki tavallaan.
Jos yhteinen omistusasunto halutaan, niin miksi ei voi sitten ostaa kokonaan uutta asuntoa yhdessä, jolloin kumpikin lähtee samalta viivalta? Jos toinen ostaa toiselta puolet, niin ei se mene koskaan ikinä oikeasti tasan, se siinä on typerää. Ja muutenkin ihme kinastelua siitä kuka omistaa mitäkin jo heti alkumetreillä, aikuisilta ihmisiltä. "Mä en suostu asumaan tässä, jos mä en saa omistaa puolia" jne. Ymmärrän, että eron koittaessa riidellään omistuksista, mutta että siitä aletaan riidellä jo yhteen muuttaessa, niin se menee yli.
Onks avoliitossa edelleen jotain eroa näiden asioiden suhteen avioliittoon verrattuna.
Siis esim. siinä tilanteessa että toinen kuolee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Ostin tämän asunnon 220 000 eurolla, mutta nyt tämän arvo on 450 000 euroa. Pyytäisin sinua maksamaan tästä 225000 euroa.
Myy sillä 450 tuhannella ja minä myyn omani 300 tuhannella, ja ostetaan yhdessä sitten 600 tuhannen asunto. Deal?
Ei kiitos. En halua muuttaa noin kalliiseen asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole avioehtoa, niin erossa omaisuus jaetaan puoliksi, ei sillä ole väliä kuka sen asunnon omistaa.
Avoliitoissa ei ole mitään avioehtoja. 🤦🏻
Aloituksessa ei kerrottu ovatko naimisissa vai avopari. Jos ovat naimisissa, niin erossa kaikki omaisuus jaetaan tasan.
Osituksessa vähennetään ensin kumpaisenkin omat velat siitä mitä omistaa (avio-oikeuden alla) ja jos on ylivelkainen niin jää nollaksi, molempien saldo lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia, joten voi käydä niin että se asunnon omistava ylivelkainen saa tasinkoa säästöön laittaneelta.
Minun anoppini on aina omistanut nykyisen kotinsa ja avopuolisonsa on asunut siinä 20 vuotta omisramatta. Mitä sitten? He jakavat asumisen kulut puoliksi, siis sähköt ja vedet ja jopa kotivakuutuksen. He ostavat myös ruokakaupassa ruokaa vuorotellen. Ei tuossa mitään kummallista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks avoliitossa edelleen jotain eroa näiden asioiden suhteen avioliittoon verrattuna.
Siis esim. siinä tilanteessa että toinen kuolee..
On eroa. Jos pariskunta on avioliitossa (eikä ole avioehtoa) niin kaikki omaisuus on yhteistä eli molemmat omistaa yhtä paljon. Jos toinen kuolee, niin lapset periin kuolleen vanhemman omaisuuden eli puolet ja toinen puoli on eloon jääneen puolison omaisuutta. Jos ei ole lapsia, niin eloon jäänyt aviopuoliso perii kuolleen puolisonsa. Avopuoliso ei saa mitään, vaan lapset perivät kaiken. Jos avopari on tehnyt testamentin, niin sitten myös avopuoliso voi periä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Ongelmaksi muodostuu se, miten tuossa tapauksessa määritellään se tasapuolinen hinta sille asunnon puolikkaalle, jos toinen on omistanut asunnon jo pitemmän aikaa tai markkinahinnat on muuttuneet (kuten ne tuppaa muuttumaan) sen ekan omistajan ostohetken jälkeen. Sinun vaihtoehdossasi toinen aina ottaa takkiinsa ja toinen hyötyy (ansiottomasti) toisen kustannuksella siinä vaiheessa, kun erotaan ja asunnon arvo realisoidaan. Tuo on helposti se kaikkein epätasapuolisin vaihtoehto.
Puolikkaan arvo saadaan pyytämällä reali
Ei tuo ole tasapuolinen. Jos toinen on ostanut asunnon korkeammalla markkinahinnalla ja uusi puoliso astuu kuvioon, kun asuntomarkkinat sakkaa ja hinnat on pudonneet, niin se uusi omistajahan saa oman puolikkaansa ostettua kohtuuttoman halvalla. Eli toisin sanoen uusi omistaja on se, joka repii kaiken mahdollisen hyödyn siitä puolisonsa asunnosta. Sinä se varsinainen siipeiljä kuule oletkin. Selvästikin rahat kuvat silmissä kiiluen olet ostamassa sitä omaa puolikastasi "reiluuden" nimissä 😂. Joo-o, niinpä niin... Kyllä teidät tiedetään 😉.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä toinen laitetaan osallistumaan korkokuluihin, kun puolet vastikkeesta ja korosta on silti halvempi kuin vuokra. Vain lyhennys jää kokonaa omistjalle
Ei kai kukaan pösilö osallistu korkokuluihin. Se on asunnon omistajan oma riski. Tietty maksaa vastikkeesta ja muista kuluista.
Pelkkä vastike ei yleensä riitä. Jos aletaan halkomaan hiuksia, niin pitäisi maksaa puolet markkinavuokrasta + puolet muista asumiskuluista, mutta ei vastiketta eikä lainaa. Puolisoiden kesken voidaan tietenkiä sopia miten vaan ja varmaan moni tyytyy selvästi vähempään. Minä en aikanaan ottanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että halutaan ostaa puolet siitä toisen talosta tai asunnosta, kun muutetaan yhteen. Minkä hemmetin takia? Paljon helpompaa, kun ei sotkeennut asuntolainoihin tai asunnon arvon nousuun tai laskuun. Maksaa vaan kohtuullisen korvauksen asumisesta ja sitten sijoittaa ylimääräiset rahat.
Miten sitä ylimääräistä sitten jää, jos maksaa kohtuullisen korvauksen asumisesta puolikkaan ostamisen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Ongelmaksi muodostuu se, miten tuossa tapauksessa määritellään se tasapuolinen hinta sille asunnon puolikkaalle, jos toinen on omistanut asunnon jo pitemmän aikaa tai markkinahinnat on muuttuneet (kuten ne tuppaa muuttumaan) sen ekan omistajan ostohetken jälkeen. Sinun vaihtoehdossasi toinen aina ottaa takkiinsa ja toinen hyötyy (ansiottomasti) toisen kustannuksella siinä vaiheessa, kun erotaan ja asunnon arvo realisoidaan. Tuo on helposti se kaikkein epätasapuolisin vaihtoehto.
Puolikkaan arvo saadaan pyytämällä reali
Asuntomarkkinat kuule muuttuvat paljon nopeammin kuin jonkin 20-30 vuoden sykleissä. Moni yhteenmuuttava asunnonomistaja ei ole ollut edes täysi-ikäinen noin kauaa, saati omistanut yhtä ja samaa asuntoa niin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että halutaan ostaa puolet siitä toisen talosta tai asunnosta, kun muutetaan yhteen. Minkä hemmetin takia? Paljon helpompaa, kun ei sotkeennut asuntolainoihin tai asunnon arvon nousuun tai laskuun. Maksaa vaan kohtuullisen korvauksen asumisesta ja sitten sijoittaa ylimääräiset rahat.
Miten sitä ylimääräistä sitten jää, jos maksaa kohtuullisen korvauksen asumisesta puolikkaan ostamisen sijaan?
No ei kukaan maksa kumppanille markkinahintaista vuokraa, mutta asunnosta pitää maksaa markkinahintainen hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että halutaan ostaa puolet siitä toisen talosta tai asunnosta, kun muutetaan yhteen. Minkä hemmetin takia? Paljon helpompaa, kun ei sotkeennut asuntolainoihin tai asunnon arvon nousuun tai laskuun. Maksaa vaan kohtuullisen korvauksen asumisesta ja sitten sijoittaa ylimääräiset rahat.
Miten sitä ylimääräistä sitten jää, jos maksaa kohtuullisen korvauksen asumisesta puolikkaan ostamisen sijaan?
No helposti! Vai mitä sinä oikein käsität kohtuullisella korvauksella? Jotain kohtuutonta markkinahintaista vuokraa puolikkaasta asunnosta vai?
Eri
Se, ettei sitä voi lyödä tasan nyt rahoiksi ei tarkoita, etteikö sen voisi laittaa rahoiksi kuitenkin vuosien kuluttua. Sinne omistajalle se asunto kuitenkin jää.
Ja jos toinen on maksanut siitä "vuokraa" niin noin 30% vähintään sen asunnon arvon hän on kerryttänyt sillä toisella.
Vaikka ei olisikaan arvo noussut, niin kyllä siinä se omistaja silti voitolle jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että halutaan ostaa puolet siitä toisen talosta tai asunnosta, kun muutetaan yhteen. Minkä hemmetin takia? Paljon helpompaa, kun ei sotkeennut asuntolainoihin tai asunnon arvon nousuun tai laskuun. Maksaa vaan kohtuullisen korvauksen asumisesta ja sitten sijoittaa ylimääräiset rahat.
Miten sitä ylimääräistä sitten jää, jos maksaa kohtuullisen korvauksen asumisesta puolikkaan ostamisen sijaan?
No helposti! Vai mitä sinä oikein käsität kohtuullisella korvauksella? Jotain kohtuutonta markkinahintaista vuokraa puolikkaasta asunnosta vai?
Eri
en tiedä, siksi kysyn. Jotenkin outo ajatus että toinen maksaa asuntoa ja toinen sijoittaa valtavat summat kuukaudessa hirveällä tuotolla, niinkuin täällä useimmat tekee.
Vierailija kirjoitti: Se, ettei sitä voi lyödä tasan nyt rahoiksi ei tarkoita, etteikö sen voisi laittaa rahoiksi kuitenkin vuosien kuluttua. Sinne omistajalle se asunto kuitenkin jää. Ja jos toinen on maksanut siitä "vuokraa" niin noin 30% vähintään sen asunnon arvon hän on kerryttänyt sillä toisella. Vaikka ei olisikaan arvo noussut, niin kyllä siinä se omistaja silti voitolle jää.
Ei se mene noin. Tuo 30% on ihan omasta päästä repäistä keksitty osuus, millä ei ole mitään pohjaa todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole avioehtoa, niin erossa omaisuus jaetaan puoliksi, ei sillä ole väliä kuka sen asunnon omistaa.
Vaikka olisi avioehto, niin jos asunnon omistaja menehtyy, niin se käytännössä ilmaiseksi vain yhtiövastikkeen hinnalla siivellä asunut saa jatkaa asumista siinä asunnossa loppuikänsä,vaikka 50 vuotta, pelkän yhtiövastikkeen hinnalla eli kuolinpesän kustannuksella.
Älkää menkö naimisiin.
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Ostin tämän asunnon 220 000 eurolla, mutta nyt tämän arvo on 450 000 euroa. Pyytäisin sinua maksamaan tästä 225000 euroa.
225 tonnia olisi oikeudenmukainen, jos se on realistinen arvo jolla kauppoja toteutuu, eikä lkv-unelmahöttöpyynti.
Montako vuotta tuosta ostosta on, kun kuten tuolla joku aiempi mainitsi niin rahan arvo puolittuu parissakymmenessä vuodessa?
Alue: Aihe vapaa
Puolikkaan arvo saadaan pyytämällä realistinen arvio toteutuvasta kauppahinnasta kahdelta välittäjältä ja laskemalla näiden keskiarvo. Kauppa tehdään tietenkin päivän hinnalla, eikä millään menneisyyden numerolla - johan rahan arvokin puolittuu 20..30 vuodessa, joten alkuperäisellä ostohinnalla ei ole merkitystä.