Kun vain toinen omistaa yhteisen kodin ja maksaa lainaa
Ajatellaan usein, että vain tämä omistaja kerryttää omaisuutta ja toinen jää erossa puille paljaille.
Mutta entäs kun sen asunnon arvo ei nouse tai edes pysy samassa, vaan arvo tippunut reilusti.
Silloin se ei-omistaja onkin voittaja
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävisi tilanne, että asun vastikkeen hinnalla ja toinen omistaa asunnon ja maksaa lainaa. Saisin aivan hemmetisti säästöön joka kuukausi.
Maksoin vastikkeen kokonaan sekä puolet muista juoksevista kuluista. Säästin ihan hemmetisti siinä. Erotessa mulla oli iso sijoitussalkku, kun toinen alkoi miettiä kylppäri- ja keittiöremonttia.
Mutta ei asuntoa. Olisi sillä toisellakin rahaa, jos myisi asunnon. Kunhan se ei ole jossain hukkaperällä, joka ei kiinnosta ketään.
Äkkiäkös niillä säästöillään asunnon ostaa, jos niin haluaa. Et ole koskaan kuullut, että asuntoja on myynnissä?
Avioerossa kaikki jaetaan tasan.
Jos puolisoilla ei ole avioehtoa, noudatetaan avio-oikeuden mukaista tasan jakoa:
Laskenta: Kummankin puolison varoista vähennetään heidän omat velkansa. Jäljelle jäävä nettovarallisuus lasketaan yhteen.
Puolittaminen: Yhteenlaskettu summa jaetaan kahdella. Tämä on se arvo, joka molemmille kuuluu eron jälkeen.
Tasinko: Enemmän omistava puoliso maksaa vähemmän omistavalle tasinkoa (rahaa tai muuta omaisuutta), kunnes molempien omaisuuden arvo on yhtä suuri.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa, jossa ei ole avioehtoa, tuolla ei ole mitään merkitystä. Erossa kaikki jaetaan tasan. Avoliitoissa ja avioehdon kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei tule käytetyksi hyväksi.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus jaetaan tasan.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole avioehtoa, niin erossa omaisuus jaetaan puoliksi, ei sillä ole väliä kuka sen asunnon omistaa.
Avoliitoissa ei ole mitään avioehtoja. 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävisi tilanne, että asun vastikkeen hinnalla ja toinen omistaa asunnon ja maksaa lainaa. Saisin aivan hemmetisti säästöön joka kuukausi.
Maksoin vastikkeen kokonaan sekä puolet muista juoksevista kuluista. Säästin ihan hemmetisti siinä. Erotessa mulla oli iso sijoitussalkku, kun toinen alkoi miettiä kylppäri- ja keittiöremonttia.
Mutta ei asuntoa. Olisi sillä toisellakin rahaa, jos myisi asunnon. Kunhan se ei ole jossain hukkaperällä, joka ei kiinnosta ketään.
Äkkiäkös niillä säästöillään asunnon ostaa, jos niin haluaa. Et ole koskaan kuullut, että asuntoja on myynnissä?
Hö hö. Siis se asunnonomistajakaan ei ole mikään Per Saukinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, että halutaan ostaa puolet siitä toisen talosta tai asunnosta, kun muutetaan yhteen. Minkä hemmetin takia? Paljon helpompaa, kun ei sotkeennut asuntolainoihin tai asunnon arvon nousuun tai laskuun. Maksaa vaan kohtuullisen korvauksen asumisesta ja sitten sijoittaa ylimääräiset rahat.
En haluaisi tuntea olevani toisen siivellä. En haluaisi tuntea että minä rikastun toisen kustannuksella. En kehtaisi tehdä sellaista, en edes vaikka se olisi sille toiselle ok. Enkä voisi koskaan rakastua siipeilijään, joten toisinpäinkään tilanne on itselleni ihan mahdoton.
Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa, jossa ei ole avioehtoa, tuolla ei ole mitään merkitystä. Erossa kaikki jaetaan tasan. Avoliitoissa ja avioehdon kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei tule käytetyksi hyväksi.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus jaetaan tasan.
Ei pidä paikkaansa. Kaikki omaisuus oli se hankittu ennen tai jälkeen avioliiton jaetaan tasan, jos ei ole avioehtoa.
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Typerää. Ja turhan monimutkaista eron sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Typerää. Ja turhan monimutkaista eron sattuessa.
Typerää koska? Ai kun joutuu maksamaan lainaa, vastaamaan puoliksi remonteista, ja ottamaan riskin asunnon arvon laskemisesta? Niinpä. Eli oliko se nyt siipeilyä vai ei?
Harvemmin olen mennyt yhteen ajatellen että ero tässä tulee kuitenkin. Kaikki toki tavallaan.
Mä muutin aikoinaan kumppanin kämppään. Hän makseli sitä ja mä ruoka yms juttuja. Sitten mentiin naimisiin, niin hän ei halunnut avioehtoa. Joten jatkettiin, kuten ennenkin. Saatiin parit mukulat ja muutettiin isompaan kämppään. Hän edelleen maksaa kämppää ja mä hoidan mut kulut. Ei tää nyt aina mene yksyhteen, mutta lopputuloksena, että nyt säästetään yhteisiä juttuja ja omaisuuttakin on. Avioliitto on kuitenkin kahden kauppa ja erotessakin pelkiltään sen myötä tulee ohjeet. Kaikki menee puoliksi.
32vuota kimpassa, että eiköhän se tästä.
Yleensä toinen laitetaan osallistumaan korkokuluihin, kun puolet vastikkeesta ja korosta on silti halvempi kuin vuokra. Vain lyhennys jää kokonaa omistjalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole avioehtoa, niin erossa omaisuus jaetaan puoliksi, ei sillä ole väliä kuka sen asunnon omistaa.
Avoliitoissa ei ole mitään avioehtoja. 🤦🏻
Aloituksessa ei kerrottu ovatko naimisissa vai avopari. Jos ovat naimisissa, niin erossa kaikki omaisuus jaetaan tasan.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Ongelmaksi muodostuu se, miten tuossa tapauksessa määritellään se tasapuolinen hinta sille asunnon puolikkaalle, jos toinen on omistanut asunnon jo pitemmän aikaa tai markkinahinnat on muuttuneet (kuten ne tuppaa muuttumaan) sen ekan omistajan ostohetken jälkeen. Sinun vaihtoehdossasi toinen aina ottaa takkiinsa ja toinen hyötyy (ansiottomasti) toisen kustannuksella siinä vaiheessa, kun erotaan ja asunnon arvo realisoidaan. Tuo on helposti se kaikkein epätasapuolisin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä toinen laitetaan osallistumaan korkokuluihin, kun puolet vastikkeesta ja korosta on silti halvempi kuin vuokra. Vain lyhennys jää kokonaa omistjalle
Ei kai kukaan pösilö osallistu korkokuluihin. Se on asunnon omistajan oma riski. Tietty maksaa vastikkeesta ja muista kuluista.
Jos on miehen kämppä ja mies varakkaampi, niin hän on aina paha ja riistäjäroisto. Vaikka asunnon arvo puolittuisi.
"Sinun vaihtoehdossasi toinen aina ottaa takkiinsa ja toinen hyötyy (ansiottomasti) toisen kustannuksella siinä vaiheessa, kun erotaan ja asunnon arvo realisoidaan. Tuo on helposti se kaikkein epätasapuolisin vaihtoehto."
En edelleenkään ole koskaan mennyt suhteeseen ajattelen eroa mutta muutan vastaustani. Molemmat myyvät omansa ja ostetaan puoliksi yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sinun mielestäsi tuossa tilanteessa sitten ei olisi siipeilyä. Asuisit asunnossa alivuokralaisena, niinkö? Jos omistaja perii toiselta markkinahintaista vuokraa, niin silloinhan hän on se, joka hyväksikäyttää toista."
Ostaisin puolet, tietenkin.
Ostin tämän asunnon 220 000 eurolla, mutta nyt tämän arvo on 450 000 euroa. Pyytäisin sinua maksamaan tästä 225000 euroa.
Eihän se ole siipeilyä, kun sovitaan yhdessä sopiva korvaus asumisesta. Minä maksoin kokonaan vastikkeen sekä puolet muista kuluista. Se sopi molemmille tosi hyvin.