2 lasta, eri isät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuohon verrattavassa tilanteessa, ja ymmärrän tuskasi nuoremman lapsen puolesta.

Sinun täytyy yrittää selittää tilanne lapselle ikätasoisesti, ja tehdä hänen kanssaan erityisen mukavia asioita silloin, kun vanhempi on isällään. Saisitko apua joltain miespuoliselta sukulaiselta, joka voisi edes joskus olla nuoremman lapsen kanssa, kun vanhempi on isällään?

Ymmärrän tavallaan ex-miehesi käytöstä, mutta pientä lastahan hän tässä vahingoittaa, ei sinua. Tilanne voi olla vahingollinen myös isommalle lapselle. Esimerkillinen mies ei tekisi tässä kohti eroa lasten välillä, mutta valitettavasti kaikki eivät ole esimerkillisiä ihmisiä. 

 

 

 

No höpö höpö. Ei ole miehen tehtävä paapoa toisen miehen lasta, hän ei ole sille mikään isä.

 

Missä lapsen isä on, miksei hän tapaa lastaan?

 

Lähtökohtaisesti kunnollinen, ajatteleva ihminen yrittää ajatella pienen lapsen parasta ja järjestää tämän asiat mahdollisimman hyvin, oli hän sitten tämän biologinen vanhempi tai ei. Mutta valitettavasti tämä kyky on monilla hukassa. Sen olen jo verraten pitkään elettyäni oppinut, että epäitsekkyys ja hyvyys palkitaan moninkertaisesti elämässä, ja toisaalta itsekkyys ja pikkusieluisuus johtavat ennen pitkää huonoon lopputulokseen. 

Jokaisen kannattaa miettiä, millainen ihminen haluaa olla. 

Aika paljon vaadittu, että petetyn miehen pitäisi esittää isää lapselle, joka ei ole hänen.

Toivottavasti ap:lla on omat vanhemmat, jotka voivat hoivailla lasta, ehkä lapsella on kivoja enoja sekä tätejä.

Pääasia, että lapsi saa äidiltään huomiota ja jotain ylimääräistä mukavaa yhdessäoloa silloin, kun isompi lapsi on isänsä luona.

Parasta olisi, että lapsella olisi hyvä suhde biologiseen isäänsä ja myös tämän vanhempiin. Tietävätkö nämä edes, että heillä on lapsenlapsi?

Olen tuttavapiirissä nähnyt, miten iloiseksi isoäiti on tullut, kun pojan ex otti yhteyttä ja kertoi, että hänellä on lapsenlapsi. He muodostivat suhteen, jota hoitavat keskenään. Kyllä lapsen pitää tuntea juurensa ja olla tekemisissä, elleivät ole mahdottomia tapauksia.

Meitä oli kolme sisarusta, joilla kaikilla eri isä. Asiasta ei koskaan puhuttu. Lapselle on tärkeätä, että myös joku vieras aikuinen kykenee ja haluaa olla turvallinen lapsen asioista kiinnostunut ihminen. Omasta puolestani en ole koskaan kyennyt tekemään eroa onko lapsi sukulainen, naapuri tai satunnainen kohtaaminen kahvilassa tai kadulla. 

"Lähtökohtaisesti kunnollinen, ajatteleva ihminen yrittää ajatella pienen lapsen parasta ja järjestää tämän asiat mahdollisimman hyvin, oli hän sitten tämän biologinen vanhempi tai ei. Mutta valitettavasti tämä kyky on monilla hukassa. Sen olen jo verraten pitkään elettyäni oppinut, että epäitsekkyys ja hyvyys palkitaan moninkertaisesti elämässä, ja toisaalta itsekkyys ja pikkusieluisuus johtavat ennen pitkää huonoon lopputulokseen. 

Jokaisen kannattaa miettiä, millainen ihminen haluaa olla."

Tämä nyt on aivan ihmeellistä kukkua. Kenen kaikkien lapsista pitäisi kenenkin pitää huolta? Ihan tosissasiko olet sitä mieltä, että mies jota huijataan ensin vuoden päivät isyydestään, on jotenkin vastuussa sen toisen miehen jälkeläisen hyvinvoinnista?

Sairas ajatusmaailma. Sillä lapsella on oma isä, vastuu kuuluu hänelle.

Ehkä sun lähipiiristä löytyy eno, veli, serkku tai lapsuudenystävä, joka on valmis toimimaan nuoremmalle lapselle hänen isähahmonaan? :) 

Vierailija kirjoitti:

"Lähtökohtaisesti kunnollinen, ajatteleva ihminen yrittää ajatella pienen lapsen parasta ja järjestää tämän asiat mahdollisimman hyvin, oli hän sitten tämän biologinen vanhempi tai ei. Mutta valitettavasti tämä kyky on monilla hukassa. Sen olen jo verraten pitkään elettyäni oppinut, että epäitsekkyys ja hyvyys palkitaan moninkertaisesti elämässä, ja toisaalta itsekkyys ja pikkusieluisuus johtavat ennen pitkää huonoon lopputulokseen. 

Jokaisen kannattaa miettiä, millainen ihminen haluaa olla."

 

 

 

Tämä nyt on aivan ihmeellistä kukkua. Kenen kaikkien lapsista pitäisi kenenkin pitää huolta? Ihan tosissasiko olet sitä mieltä, että mies jota huijataan ensin vuoden päivät isyydestään, on jotenkin vastuussa sen toisen miehen jälkeläisen hyvinvoinnista?

 

Sairas ajatusmaailma. Sillä lapsella on oma isä, vastuu kuuluu hänelle.

 

Onko vanhemmuus vain biologista, vai jotain muutakin? Tuo mies on ollut lapsen elämässä mukana aina synnytyksestä asti. Vaikka hän ei olekaan biologinen isä, on hän varmasti muodostanut vahvan tunnesiteen lapseen. Eikö se ole olennaisempaa, kuin biologia?

Itkee isän perään? No missä se oikea bio-isä on?

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli kolme sisarusta, joilla kaikilla eri isä. Asiasta ei koskaan puhuttu. Lapselle on tärkeätä, että myös joku vieras aikuinen kykenee ja haluaa olla turvallinen lapsen asioista kiinnostunut ihminen. Omasta puolestani en ole koskaan kyennyt tekemään eroa onko lapsi sukulainen, naapuri tai satunnainen kohtaaminen kahvilassa tai kadulla. 

Juuri näin. Kannattaisi myös muistaa, että tämän päivän pienet lapset ovat hetkessä nuoria aikuisia. Elämä kuluu nopeasti ja itsekkäät päätökset saattavat kääntyä tekijäänsä vastaan. Mitä lopulta ajattelee isästään aikuinen, joka on lapsena nähnyt tämän hylkäävän kylmästi toisen pienen lapsen, sisaruksensa? Joka on nähnyt sisaruksena surun ja surrut ehkä syvästi tämän puolesta, kokenut huonoa omaatuntoa lähtiessään isänsä mukaan, sisaruksen jäädessä itkien kotiin?

Äiti on tehnyt tässä ison virheen, mutta inhimillisyydelle on aina kysyntää tässä maailmassa, ja sitä joudumme jossain vaiheessa elämää aivan varmasti itsekin toivomaan muilta. 

Ei isän tietenkään tarvi tavata ketään randomi äijän lasta mitä sä kuvittelet? Ei tää tilanne auta sua tulevaisuudessakaan kauheesti mikäli haluat pariintua joskus, että sulla on kahen vuoden välein synyneet kakarat molemmat eri äijien kanssa :D Kukaan muu ku joka täys lapatossu äijä ei toho lähtis. Joten mitäs lutkit :D

en kässää miksi pettäessä ei voinut käyttää kunnon ehkäisyä.. no, anyway. vanhempi lapsi tapaa isäänsä ja nuoremman kohdalla otat yhteyttä isään ja kerrot, että lapsi haluaisi tutustua isäänsä. jos mies ei suostu, et voi pakottaa. mutta elarit toki voit vaatia. lapsille kerrot, että heillä on eri isät ja ja että vanhemman isä haluaa tavata vain häntä. siis paska tilanne lapsille, molemmille, mutta sinä tämän aiheutit, tehtäväsi on nyt yritää auttaa lapsia hämmenyksen ja pettymyksen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Itkee isän perään? No missä se oikea bio-isä on?

En ole ap, mutta veikkaanpa, että se työpaikkaromanssi on ollut perheellinen mies. Eli ei pidä siksi lapseen yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itkee isän perään? No missä se oikea bio-isä on?

 

Sepäs se. Onhan lapsella isä. Hihat heilumaan ap, ja anna oikean isän tutustua lapseensa. Elatusasiat myös kuntoon uuden iskän kanssa. 

"Onko vanhemmuus vain biologista, vai jotain muutakin? Tuo mies on ollut lapsen elämässä mukana aina synnytyksestä asti. Vaikka hän ei olekaan biologinen isä, on hän varmasti muodostanut vahvan tunnesiteen lapseen. Eikö se ole olennaisempaa, kuin biologia?"

Se on muutakin, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen. Harva varmaan haluaa olla ison petoksen tuotoksen kanssa tekemisissä. Itse en ainakaan haluaisi, ja olen nainen. Mies luuli olevansa isä ja siksi kiintyi lapseen ja huolehti siitä. Nyt hän tietää ettei ole isä, ja keskittyy biologisen lapsensa hoitamiseen.

Adoptiot ja muu suhmurointi on asia erikseen. Kukaan ei voi pakottaa ketään adoptoimaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa pelkkiä alapeukkuja vaan neuvoja

Mitä väliä, joillakin on viisi lasta ja isistä ei tietoakaan. Monilla naisilla on myös tapana viskata lapsi ulos viimeistään,  kun lapsi täyttää 18 v

En voin yläpeukuttaa ap;n satulua, säälin syvästi lapsia.

Kummallista, että kolmivuotias itkee jonkun perään,  joka on häntä hyljeksinyt ja halveksinut? Tiedän, että jo vauva aistii kaikessa hyljeksinnän. 

Vauva aistii myös rakkauden ja hellyyden kaikessa, ennnenkuin sanoo sanaakaan, sanoja ei edes tarvita. 

Kaikenlaiset horovizit ne tänne valittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli kolme sisarusta, joilla kaikilla eri isä. Asiasta ei koskaan puhuttu. Lapselle on tärkeätä, että myös joku vieras aikuinen kykenee ja haluaa olla turvallinen lapsen asioista kiinnostunut ihminen. Omasta puolestani en ole koskaan kyennyt tekemään eroa onko lapsi sukulainen, naapuri tai satunnainen kohtaaminen kahvilassa tai kadulla. 

 

Juuri näin. Kannattaisi myös muistaa, että tämän päivän pienet lapset ovat hetkessä nuoria aikuisia. Elämä kuluu nopeasti ja itsekkäät päätökset saattavat kääntyä tekijäänsä vastaan. Mitä lopulta ajattelee isästään aikuinen, joka on lapsena nähnyt tämän hylkäävän kylmästi toisen pienen lapsen, sisaruksensa? Joka on nähnyt sisaruksena surun ja surrut ehkä syvästi tämän puolesta, kokenut huonoa omaatuntoa lähtiessään isänsä mukaan, sisaruksen jäädessä itkien kotiin?

Äiti on tehnyt tässä ison

Lasta ei ole hylännyt kukaan muu kuin sen biologinen isä. Syytä ap ei kerro. Aapeen toisen lapsen isää ei voi tästä sopasta syyttää yhtään millään tavalla. Hän huolehtii omasta lapsestaan kuten kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkee isän perään? No missä se oikea bio-isä on?

En ole ap, mutta veikkaanpa, että se työpaikkaromanssi on ollut perheellinen mies. Eli ei pidä siksi lapseen yhteyttä.

Kai siitä on kerrottu myös tälle siittäjälle ja sen akalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli kolme sisarusta, joilla kaikilla eri isä. Asiasta ei koskaan puhuttu. Lapselle on tärkeätä, että myös joku vieras aikuinen kykenee ja haluaa olla turvallinen lapsen asioista kiinnostunut ihminen. Omasta puolestani en ole koskaan kyennyt tekemään eroa onko lapsi sukulainen, naapuri tai satunnainen kohtaaminen kahvilassa tai kadulla. 

 

Juuri näin. Kannattaisi myös muistaa, että tämän päivän pienet lapset ovat hetkessä nuoria aikuisia. Elämä kuluu nopeasti ja itsekkäät päätökset saattavat kääntyä tekijäänsä vastaan. Mitä lopulta ajattelee isästään aikuinen, joka on lapsena nähnyt tämän hylkäävän kylmästi toisen pienen lapsen, sisaruksensa? Joka on nähnyt sisaruksena surun ja surrut ehkä syvästi tämän puolesta, kokenut huonoa omaatuntoa lähtiessään isänsä mukaan, sisaruksen jäädessä itkien kotiin?

Äiti on tehnyt tässä ison virheen, mutta inhimillisyydelle on aina kysyntää tässä maailmassa, ja sitä joudumme jossain vaiheessa elämää aivan varmasti itsekin toivomaan muilta. 

Pettäminen on epäinhimillinen teko. Äärimmäistä henkistä väkivaltaa petettyä kohtaan.

"Lasta ei ole hylännyt kukaan muu kuin sen biologinen isä. Syytä ap ei kerro. Aapeen toisen lapsen isää ei voi tästä sopasta syyttää yhtään millään tavalla. Hän huolehtii omasta lapsestaan kuten kuuluukin."
 

Sinun kapeasta näkökulmastasi katsottuna asia on toki näin. Kyseessä olevan pienen lapsen, joka on pitänyt hänet hylännyttä miestä isänään ja turvallisena vanhempanaan, näkökulmasta nähtynä asia on aivan toisenlainen ja se pitää sisällään suorastaan silmitöntä julmuutta. Todennäköisesti vanhempikin lapsi kärsii tuosta julmuudesta nähdessään sen tapahtuvan omalle sisarukselleen.

Tulet vielä oppimaan, että asiat eivät useinkaan ole ihan niin mustavalkoisia, kuin luulet.

Vierailija kirjoitti:

"Onko vanhemmuus vain biologista, vai jotain muutakin? Tuo mies on ollut lapsen elämässä mukana aina synnytyksestä asti. Vaikka hän ei olekaan biologinen isä, on hän varmasti muodostanut vahvan tunnesiteen lapseen. Eikö se ole olennaisempaa, kuin biologia?"

 

 

 

Se on muutakin, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen. Harva varmaan haluaa olla ison petoksen tuotoksen kanssa tekemisissä. Itse en ainakaan haluaisi, ja olen nainen. Mies luuli olevansa isä ja siksi kiintyi lapseen ja huolehti siitä. Nyt hän tietää ettei ole isä, ja keskittyy biologisen lapsensa hoitamiseen.

 

Adoptiot ja muu suhmurointi on asia erikseen. Kukaan ei voi pakottaa ketään adoptoimaan lasta.

Ei adoptointi ole suhmurointia. Adoptoitu on toivottu lapsi. Minut on adoptoitu ja olen aina tuntenut olevani haluttu ja rakastettu.