Miksi jotkut eivät pysty sopimaan etukäteen?

Sovin erään ystävän kanssa kahville menon perjantaina viime viikolla. Kuinka ollakaan, mies ilmoittaa ylitöihin menon ko pvänä, lisäksi yksi pojista sairastui. 

Minusta vaan tuntuu vaikealta ilmoittaa estymisestä hänelle, huolimatta asiallisesta syystä. 

Kuulen pettymyksen hänen äänestään ja tiedän hänen odottaneen sitä. Hän on hieman perfektionisti minuun verrattuna. Pidän hänestä kyllä. 

Sitä vaan pohdin, miksi tunnen niin, olenko taipuvainen miellyttämiseen? 

Tämäkin:

-Tarviin muuttoapua. Pääsetkö/haluatko vai tuutko. sano vaan niin ehdin muualta hankkimaan?

-Tottakai tuun

Pari päivää ennen muuttoa:

-Varmistelen vaan että vieläkö käy että tulet muuttoavuksi silloin-ja-silloin kuten aiemmin sovittiin?

-Tottakai tulen. Auto on ja nokkakärrit valmiina

Muuttopäivä klo 10 aamulla. Mitään ei kuulu. Lähettelen viestejä, ei vastausta. Soitan, ei vastausta

Jatkan tuota koko päivä. Illalla kl 19 tulee viesti: Moi, lähdin maalle. Nähdään maanantaina.

Onneksi sain vuokranantajan kanssa sovittua. Ylimääräisen vuokran jouduin maksamaan mutta eniten vaan vitutti.

Exän kavereilla ja sisaruksilla oli tapana että kaikki piti sopia pilluntarkasti (esim.yhteinen mökkiviikonloppu)

ja sovittiin tarkasti kuka tuo mitäkin. Muut kuitenkin sovelsi mutta jos me sovellettiin alkoi helvetinmoinen kakaramainen vänkytys. Onneksi ei tarvi noitten läskiprinsessojen ja mukamiespoikien kanssa olla missään tekemisissä.

Jotkut ei ymmärrä että sanoo "ei" on ihan ok.

Kusipäitä sellaset jotka sanoo joo mutta ei sitten teekään.

Sovitaanko etukäteen, että annat huomenna pimppiä joka suunnasta, rajattomasti ja mukisematta.

Vai heittäydytkö hankalaksi, etkä voi sopia mitään etukäteen?

Aikoinaan kutsuimme aikuisen poikamme avokin kanssa meille syömään sunnuntaina kello 14.00. Lihat uunissa lämpimässä ja laitoin perunat keittolevylle 13.45 jne jne.

Ketään ei vaan näkynyt, perunat sitten alkoivat jo kiehua rikki. Kukaan ei vastannut puhelimeen tai tekstiviesteihin. Söimme vaimon kanssa kahdestaan.  Puolineljän aikoihin sitten väki tuli, eivät olleet heränneet ajoissa..................

Toisen kerran oli kyseessä jouluaaton päivällinen, kaikki etukäteen sovittu. Taas saimme syödä kahdestaan, ja korjasimme ruoat pois koska v-tuttui raskaasti. Nuoripari tuli omia aikojaan. Oli pitänyt käydä siellä ja täällä ja tuolla jne.  Iltakahvit keitettiin mutta ei enää laitettu ruokaa pöytään.

Jossain vaiheessa avokki vaihtui, vuorossa avioliiitto katolisen naisen kanssa. Nyt touhu muuttui, meidät kutsutaan välillä poikamme kotiin valmiiseen pöytään, ja jouluna me viemme sinne hyvissä ajoin kinkun paistettavaksi, ja aattona yhteisen päivällisen ruoat jotka me sitten porukalla valmistelemme. Elämä hymyilee!

Voin rehellisesti sanoa, etten lähde, koska en pidä teatterista.

Vierailija kirjoitti:

Tuuliviirejä jotka tekevät kaiken "fiiliksen mukaan". Ja eihän etukäteen voi tietää mikä tunnetila on viikon päästä päällä!

Joo, hiukan ADHD-piirteistä. Paitsi mulla niin, että ehdotettaessa kaikki tuntuu kivalta, mutta kun hetki tulee niin en jaksaiskaan. En viitsi useinkaan luvata.

Pitäiskö nää tuuliviirit kutsua juhliinkin tyyliin tänään? Olis häät tänään, tuutko?

Sitten tämmöinen kutsuttu tuuliviiri on se ainoa lakto-ovo-kasvis-keliaakikkko ja oot tehnyt tarjoilut sen mukaan, niin eikös se jätä tulematta

Vierailija kirjoitti:

ei normaali ihminen tiedä, haluaako ja ehtiikö joskus viikon päästä lähteä teatteriin.

jos pyydetään tänään lähtemään, niin siihen on helpompi vastata kyllä tai ei.

Kyllä normaali ihminen tietää. Et sitten käy missään suunnittelua vaativissa tapahtumissa, matkoilla, kylässä tms.?

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

 

 

Viikko on todella lyhyt varoaika varata teatteriliput.

 

tunti olisi ihan riittävä tai sitten vaan ostaa liput ovelta. jos se ei teatterille käy, niin pitäköön tunkkinsa.

Taidat olla muissakin asioissa aika lyhytjänteinen?

Vierailija kirjoitti:

Sovin erään ystävän kanssa kahville menon perjantaina viime viikolla. Kuinka ollakaan, mies ilmoittaa ylitöihin menon ko pvänä, lisäksi yksi pojista sairastui. 

Minusta vaan tuntuu vaikealta ilmoittaa estymisestä hänelle, huolimatta asiallisesta syystä. 

Kuulen pettymyksen hänen äänestään ja tiedän hänen odottaneen sitä. Hän on hieman perfektionisti minuun verrattuna. Pidän hänestä kyllä. 

Sitä vaan pohdin, miksi tunnen niin, olenko taipuvainen miellyttämiseen? 

Onko ainun vaikea tunnistaa, että itseäsikin harmittaa, ettet pääsekään kahville? Keskityt toisen mielipahaan ja työnnät omasi taka-alalle kuin vähemmän tärkeän.