Eikö jotkut osaa lukea reseptejä vai miksi ovat huonoja ruoanlaittajia?

Ei ne reseptitkään kaksisia aina ole. Jos vaikka pitää laittaa kaksi sipulia niin sipulien koko vaikuttaa aika lailla lopputulokseen. Pitäisi olla painon mukaan kaikki mutta harvoin on.

Vierailija kirjoitti:

Ei maksa vaivaa. Ravitoedulla saa haettua sitä lounasta sen verran lisukkeineen, että siitä syö kahdesti. Ja viikonloppu meneekin sitten kavereiden kanssa. 

Kiva, että maksa on kunnossa, mites munuaiset, perna ja haima?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei maksa vaivaa. Ravitoedulla saa haettua sitä lounasta sen verran lisukkeineen, että siitä syö kahdesti. Ja viikonloppu meneekin sitten kavereiden kanssa. 

Kiva, että maksa on kunnossa, mites munuaiset, perna ja haima?

Kyllä ne kestää koko elämän.

Todennäköisesti autisteja ja adhd piirteisiä nämä jotka eivät kykene seuraamaan reseptejä.

Vihaan ruoan laittoa, se on hemmetin tylsää ja inhottavaa (en tykkää käsitellä ainesosia) ja lopputulos ei ikinä ole kaiken vaivannäön arvoinen. 

Kun mukaan laskee kaiken kuluneen ajan ja vaivan (ml suunnittelu ja kaupassa käynti ja siivous), yleensä noin 10 minuutin syöntihetki vaatii 1-2h työn. Ja se pitäisi toistaa joka päivä, mielellään 2krt päivässä! Ei kiitos. 

Mieluummin käytän sen 1-2h tehden bulkkina jotain tosi yksinkertaista joka ei tarvitse reseptiä ja jonka voi pakastaa 5-10 annokseksi. Ikinä en ole tehnyt reseptistä ruokaa joka olisi ollut vaivan väärtiä, joten teen samoja muutamia ruokia sekä hyödynnän valmisruokia loppuikäni.

ei ne osaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta vähääkään. Osaan koota itselleni salaatin ja avata raejuustopurkin. Muuta en tarvitse.

Sitäö sinä syöt päivästä toiseen?

Olen eri, mutta vastaan silti. Omassa kauppalistassani on vain noin 15 tuotetta. Siksi en lue reseptejä, kun ne vaatii kymmeniä eri purunukoita, yms. Ruoka on polttoainetta ja monipuoliseen ruokavalioon ei tarvita  A4 kokoista listaa kymmenistä eri sorteista.

2 pkt (à 300 g)Pirkka siskonmakkaroita

n. 1 lvettä

1kasvisliemikuutio

n. 15 kplmaustepippureita

6perunaa

500 gkeittojuureksia (pakaste)

 

En nyt saa selvää montako kymmentä purkkia tuohon tarvitaan?

70- luku heräsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta vähääkään. Osaan koota itselleni salaatin ja avata raejuustopurkin. Muuta en tarvitse.

Sitäö sinä syöt päivästä toiseen?

Olen eri, mutta vastaan silti. Omassa kauppalistassani on vain noin 15 tuotetta. Siksi en lue reseptejä, kun ne vaatii kymmeniä eri purunukoita, yms. Ruoka on polttoainetta ja monipuoliseen ruokavalioon ei tarvita  A4 kokoista listaa kymmenistä eri sorteista.

Joo, pitää laittaa tippa sitä, ropaus tätä, vähän tuota.

Sitten niitä purnukoita on kaapit täynnä.

Siksi vain muutama ruoka listalla.

Varsinkin leivonnassa on vaikka mitä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei juuri koskaan kerrota resepteissä. Sulatetun voin pitää antaa jäähtyä ennen taikinaan lisäämistä, etteivät kananmunat muutu kokkeliksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, mutta jostain mystisestä syystä sokeri ei ole kuiva aine. Pullataikina neuvotaan vaivaamaan yleiskoneella, mutta ei kerrota, millä teholla ja kuinka pitkään. Nämä asiat pitää vain oppia kantapään kautta ja tietää. Kyllähän siinä kokematon leipuri turhautuu, kun edes reseptin uskollinen noudattaminen ei välttämättä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulta onnistuu kyllä leipominen mutta ei ruoanlaitto. Leipomisen reseptit ovat hyvin tarkkoja kun taas ruokareseptit ovat summittaisia. Mausta maun mukaan tai paista kunnes kypsä, eli paljonko ja kuinka kauan. Olen ihan kädetön näiden kanssa. Lisäksi minulta ei onnistu multitaskaus kun olen keittiössä. En voi pilkkoa ja paistaa yhtä aikaa, enkä osaa arvioida kauanko menee johonkin tiettyyn työvaiheeseen.

Väitän että näissä asioissa on jotain yliluonnollista. Itse teen kohtuullisia ruokia reseptillä, ilman reseptiä ja vähän sinne päin tekemällä.

Haluaisin leipoa mutta: olen seurannut lukemattomia "maailman helpoin kahvikakku" - leivonnaisreseptejä gramman, millin sekunnin ja celsiuksen tarkkuudella ja saanut tiiliskivikakkua, korppumaista pullaa ja pahvin makuista kääretorttua. Ei vaan lähde, ei kohoa, eikä maistu. En voi ymmärtää miten se on mahdollista muuten kuin että korkeammat voimat ovat päättäneet että minä en osaa leipoa.

Tekevätkö parhaat kokit erittäin herkullista ruokaa siis siksi, että ovat erityisen hyviä seuraamaan reseptiä?

Epämääräiset reseptit ovat suurin syy, miksi en tykkää tehdä reseptien mukaan.

1. grammamäärinä ilmoitetut ainekset - en omista keittiövaakaa

2. paista/keitä kypsäksi - eli kuinka kauan noin suunnilleen? Vartti? Tunti?

3. "lisää valmiiksi vatkattu kermavaahto" - aha, no kiva, että ensimmäisenä ei lukenut "vatkaa kerma"

4. hyppysellinen, ripaus ja muut epämärääiset määrät

5. pakkaus ilmaisemassa määrää (esim. 1 pkt/tölkki), kun kaupassa on sata eri pakkauskokoa

Jos teen reseptin mukaan, olisi kiva, jos resepti olisi toistettavissa täsmällisesti, eikä arvaillen. Siispä teen yleensä ihan oman pääni mukaan enkä juurikaan leivo.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvään ruokaan tarvii reseptiä? Mä teen ilman ohjeita vaikka minkälaista ruokaa, maalaisjärki toimii, hyvää tulee kun osaan maustaa sopivasti. Ja käyttää kelvollisia raaka-aineita. Miksi et osaa tehdä ilman reseptejä ruokaa??

Jotkut osaa neuloa hienoja kirjoneuleita ilman ohjeita siitä vaan mitä mieleen tulee, mutta suurin osa tarvitsee siihen ohjeen. Osa taas ei osaa neuloa edes yksiväristä kaulaliinaa, kun ei kiinnosta eikä kiinnosta edes oppia. Sama juttu pätee ruuanlaittoon, tosin aikuisen pitää osata laittaa ruokaa, jos on erehtynyt tekemään lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin leivonnassa on vaikka mitä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei juuri koskaan kerrota resepteissä. Sulatetun voin pitää antaa jäähtyä ennen taikinaan lisäämistä, etteivät kananmunat muutu kokkeliksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, mutta jostain mystisestä syystä sokeri ei ole kuiva aine. Pullataikina neuvotaan vaivaamaan yleiskoneella, mutta ei kerrota, millä teholla ja kuinka pitkään. Nämä asiat pitää vain oppia kantapään kautta ja tietää. Kyllähän siinä kokematon leipuri turhautuu, kun edes reseptin uskollinen noudattaminen ei välttämättä riitä.

Minusta niissä resepteissä on usein myös täysin turhia vaiheita, joissa ei ole mitään järkeä ja jotka voi ihan hyvin skipata. Itsekään en esim ole ikinä antanut sulatetun voin jäähtyä, eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Tai käsketään lisäämään jauhot siivilän läpi - verrattuna siihen kuinka saakelin paljon hankalampaa se on, joku yksittäinen millin jauhopaukku ei haittaa mitään (eikä niitäkään ole kyllä ikinä taikinaan jäänyt). 

Ohjeet myös on usein tosi epäloogisessa järjestyksessä, tai ohjeen materiaaleissa on esim 2 kertaa voita mutta ohjeessa sanotaan "lisää voi". Kumpi määrä?? Tai voi on kerran, ja ensin lisätään voi, mutta myöhemmin sanotaan "käytä loppu voi xx" vaikka missään ei sanottu että sitä ei ensin laitetakaan kaikkea. 

Ylipäätään, reseptit on hyvin epämääräisiä, epäloogisia, niissä on paljon turhaa (ehkä taikauskoista?) hifistelyä joka ei oikeasti vaikuta lopputulokseen, ja ne eivät etene loogisessa työjärjestyksessä. Olisi paljon helpompi ja vähemmän turhauttava seurata niitä, jos ne olisi jonkun autisti-insinöörin optimoimia!