Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?

Kyllä aikuisen pitää tunteensa sen verran hallita ettei mopo lähde ihan täysin keulimaan ja kurkku suorana puolisolle huuda mutta ylikontrolointi ja jatkuva tunteiden pidättely on toinen ääripää. Jos mitään hermostumisen tai ärtymisen tunteita ei saa näyttää niin ei kuulosta henkisesti terveeltä ja jotain kotelossa viheltää. 

Sanoisin miehelle, että en ole tunteeton kone. Ehkä hän on?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin miehelle, että en ole tunteeton kone. Ehkä hän on?

 

Lisään, etten voisi seurustella tuollaisen ihmisen kanssa ennen kuin käytäisiin rauhallinen keskustelu siitä, mikä kummankin mielestä on normaalia käytöstä ja miten toinen osapuoli sen kokee. Ja sovittaisiin pelisäännöt. Tai mahdollisesti seurustelun lopettaminen.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuisen pitää tunteensa sen verran hallita ettei mopo lähde ihan täysin keulimaan ja kurkku suorana puolisolle huuda mutta ylikontrolointi ja jatkuva tunteiden pidättely on toinen ääripää. Jos mitään hermostumisen tai ärtymisen tunteita ei saa näyttää niin ei kuulosta henkisesti terveeltä ja jotain kotelossa viheltää. 

Tässä on se pointti. Jos ei voi riidellessä osoittaa tunteitaan, niin eihän riitelystä tule mitään. Pitää osata riidellä. Täysin tyynenä pysyminen ei ole sitä niin kuin ei suora huutokaan.

 

Kummallista ajatella, että aikuinen ei saisi asettaa rajoja sille, miten häntä kohdellaan. Ei se ole sairasta vallankäyttöä, se on tervettä aikuisuutta. Jos en halua kuunnella huutoa, minun ei tarvitse kuunnella huutoa, voin poistua tilanteesta ja ilmoittaa, että tässä menee rajani. Ihan sama vaikka sen kanssa, haluanko nukkua lattialla (en halua, vaikka kumppani sinne määräisi) tai haluanko valvoa yöni, koska kumppani haluaa pelata lautapelejä (en halua, minulla on edessä työpäivä). Toimintani ja rajani eivät loukkaa toista, joten outoa ajatella, että rajani merkitsevät toisen kontrollointia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuisen pitää tunteensa sen verran hallita ettei mopo lähde ihan täysin keulimaan ja kurkku suorana puolisolle huuda mutta ylikontrolointi ja jatkuva tunteiden pidättely on toinen ääripää. Jos mitään hermostumisen tai ärtymisen tunteita ei saa näyttää niin ei kuulosta henkisesti terveeltä ja jotain kotelossa viheltää. 

 

 

Toisaalta jotain on pielessä, jos toinen on alinomaa ärtynyt ja kiukkuinen, ja olettaa saavansa purkaa tunteensa toiseen ihmiseen. Suhde menee hyväksikäytön puolelle, jos yksi jatkuvasti joutuu kannattelemaan, ennakoimaan ja varomaan toisen räiskyviä tunteita ja pidättelemään omiaan. Pidättelijä on emotionaalinen roska-astia, jonne toinen purkautuu.

Tämän vihaisen olisi hyvä kysyä itseltään, miksi on niin vihainen. Ja mitä sille voisi tehdä?

Toisin kuin voisi kuvitella, se, että ilmaisee avoimen aggressiivisesti vihaa ei suinkaan vähennä tai lievitä vihan tunteita. Kiukkuinen möyhyäjä lähinnä lietsoo itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuisen pitää tunteensa sen verran hallita ettei mopo lähde ihan täysin keulimaan ja kurkku suorana puolisolle huuda mutta ylikontrolointi ja jatkuva tunteiden pidättely on toinen ääripää. Jos mitään hermostumisen tai ärtymisen tunteita ei saa näyttää niin ei kuulosta henkisesti terveeltä ja jotain kotelossa viheltää. 

Tässä on se pointti. Jos ei voi riidellessä osoittaa tunteitaan, niin eihän riitelystä tule mitään. Pitää osata riidellä. Täysin tyynenä pysyminen ei ole sitä niin kuin ei suora huutokaan.

 

Kyllä tunteita voi osoittaa myös pysymällä jos ei täysin, niin suhteellisen tyynenä. Riidellessä, ja muutenkin, voi rauhallisesti ja selkeästi kertoa, millaisia tunteita itsessä on herännyt.

Räyhääjätyyppinen ihminen ei vain ota tälläistä täysin selkeää kommunikaatiota todesta. Hänelle pitää huutaa, ennen kuin hän ymmärtää, että on tosi kyseessä.

Mutta räyhääjä ei muutenkaan kunnioita toista ihmistä. Hänhän ajattelee, että hänen tunnetilansa on niin ainutkertainen ja poikkeuksellinen, että se täytyy tuoda riitelyn keskiöön. Huutamalla kiilataan kaikkien muiden eteen ja tukitaan muiden suut. Koska minä!

Meidän isäntä on tuollainen. Riidan päätteeksi hän on erittäin kylmänrauhallinen ja menee ulos rauhoittumaan. Varjoissa voi nähdä hänen tekevän kataa ja nyrkkeilevän pihakoivua. Kotiin hän tulee rauhallisena ja vähäpuheisena kuin ei mitään. 

Herra pääministeri Vanhasen kesänä naapurin mies tuli huutamaan isännälle pensasaidasta, joka oli villiintynyt ja asiasta oli jo rivariyhteisön kokouksessa puhuttu ja isäntä oli luvannut hoitaa meidän pensasrivistöt jämptiksi, mutta pensasleikkuri on ollut huoltamatta parisen vuotta. Se on hänen asiansa ja en minä uskaltanut siihen ottaa kantaa mitenkään. Isännän reviirille ei sovi mennä tai tulee viikkojenkin mykkäkoulua.

Isäntä pahoitteli naapurille tilannetta ja nyökytteli surullisen oloisena. Aika pian sen jälkeen hän meni puuliiterin nurkalle ja hakkasi pari pinollista kattotiiliä säpäleiksi naapurin miehen katsellessa omalta puolelta. Siinä ne molemmat mitään sanomatta kyräilivät. Kattotiilen muruset hän nakkeli sokkelin juurelle tuimasti naapuriin päin katseleln. Sen jälkeen isäntä asteli päättäväisesti keittiöön ja takaisin pihalle rauhallinen ilme kasvoillaan ja otti tuhisten fiskarssin sakset käsiinsä leikaten pensasaitaa koko lauantain kämmenet turvoksissa. Naapurin mies oli aika hiljainen, mutta kyseli illalla tullaanko koko perhe hänen puolelle maistelemaan grilliherkkuja. Isäntä tokaisi huulien välistä ettei ole nälkä ja hänellä on sauna lämpeämässä. Hänen päivänsä oli pulkassa. 

Suhteet tämän puoliseen naapurin mieheen ei ole vieläkään kunnossa. Isäntä ei ole hänelle huomentaan antanut.

Isäntä on sillä tavoin herkkä mies.

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun ei ole viel ilmestynyt yhtä, joka halaisi että hänelle huudetaan. Vain niitä, jotka haluavat itse huutaa toisille.

Kertoo kaiken olennaisen mistä on kyse.

Kyllä meillä saa riidellä ja saa rakastaa, ja olen kertonut sen myös tässä ketjussa, joten luet valikoivasti. Kapakala puolisona olis minulle kammotus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun ei ole viel ilmestynyt yhtä, joka halaisi että hänelle huudetaan. Vain niitä, jotka haluavat itse huutaa toisille.

Kertoo kaiken olennaisen mistä on kyse.

Kyllä meillä saa riidellä ja saa rakastaa, ja olen kertonut sen myös tässä ketjussa, joten luet valikoivasti. Kapakala puolisona olis minulle kammotus. 

Onko kapakala henkilö, joka osaa hillitä itsensä?

Eli sinä olet puolestasi räyhääjä?

Tuo "saa riidellä ja rakastaa" on niin kulunut kielikuva, jolla yritetään pehmentää sitä tosiseikkaa, että käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioitus on täysin hukassa. Saako teillä muutkin "riidellä ja rakastaa" kuin sinä? Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun ei ole viel ilmestynyt yhtä, joka halaisi että hänelle huudetaan. Vain niitä, jotka haluavat itse huutaa toisille.

Kertoo kaiken olennaisen mistä on kyse.

Kyllä meillä saa riidellä ja saa rakastaa, ja olen kertonut sen myös tässä ketjussa, joten luet valikoivasti. Kapakala puolisona olis minulle kammotus. 

Onko kapakala henkilö, joka osaa hillitä itsensä?

Eli sinä olet puolestasi räyhääjä?

Tuo "saa riidellä ja rakastaa" on niin kulunut kielikuva, jolla yritetään pehmentää sitä tosiseikkaa, että käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioitus on täysin hukassa. Saako teillä muutkin "riidellä ja rakastaa" kuin sinä? Oikeasti?

Ajattele mitä haluat. Meillä saa riidellä ja rakastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia ilmaisutapoja ja niihin puuttuminen, eli pyrkiminen muuttamaan toista, ei ole hyväksyttävää. 

Minä en kestäisi itse mitään yhden ilmeen ihmistä, joka on aina hillitty. 

Olette väärät ihmiset toisillenne. 

Olen tästä niin samaa mieltä. Äänen korottaminen riidellessä on normaalia. Suora huuto ei sitä ole, mutta harva sitäkään jaksaa kovin kauan. Aikuinen kestää sitäkin hetken. Sitten kun on rauhoituttu, voi alkaa asioiden selvittely. Siitä vaan ei tule mitään, jos toinen puhaltaa heti pilliin, kun äänen volyymi nousee. Silloin ei päästä riitelyssä edes alkuun ja asiat patoutuu ja kasaantuu.

 

Miksi aikuisen ihmisen tulisi hyväksyä se, että hänelle huudetaan? Tai sopisiko huutajalle, että vastapuoli lyö ihan vain siksi, että muuten r

Lyöminen on rikos, huutaminen ei ole.

En mä tiedä kumpi on pahempi. Se että riidellessä korottaa ääntään ja käyttää kirosanoja, vai se että kaasuvalottaa ja vääntää vaikka mustan valkoiseksi kunhan vain tulee selväksi että hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärin eikä hänen tekemisissään tai vaikka tavassaan riidellä ei ole mitään vikaa. 

Meillä mies suuttuneena huutaa kurkku suorana. Aina saa myös  lopulta kaikki käännettyä minun syyksi  Mies ei edes huomaa  miten paljon on kaikkea selvittämöntä asiaa meidän välissä. Vähemmällä pääsee kun olen  hiljaa En ole koskaan halunnut erota ,niin tottunut näihin jo on 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun ei ole viel ilmestynyt yhtä, joka halaisi että hänelle huudetaan. Vain niitä, jotka haluavat itse huutaa toisille.

Kertoo kaiken olennaisen mistä on kyse.

Kyllä meillä saa riidellä ja saa rakastaa, ja olen kertonut sen myös tässä ketjussa, joten luet valikoivasti. Kapakala puolisona olis minulle kammotus. 

Onko kapakala henkilö, joka osaa hillitä itsensä?

Eli sinä olet puolestasi räyhääjä?

Tuo "saa riidellä ja rakastaa" on niin kulunut kielikuva, jolla yritetään pehmentää sitä tosiseikkaa, että käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioitus on täysin hukassa. Saako teillä muutkin "riidellä ja rakastaa" kuin sinä? Oikeasti?

Ei ole kyse käytöstavoista vaan erilaisuudesta. Eikä tätä pidä tulkita siten, että äänen korottaminen tarkoittaa suoraa, eläimellistä huutoa. Jos luonnostaan pikaistuessaan ääntä korottava henkilö pakotetaan pysymään tyynenä, niin siitä ei tule mitään. Yritäpä sanoa italialaiselle, että pitää pysyä suomalaisen rauhallisena riidellessä? Suomalaisissakin on noita italialaisen kaltaisia. Jos nämä tyynen rauhalliset ihmiset odottavat puolison käyttäytyvän riidellessäkin aina samalla tavalla kuin itse (viilipyttynä), niin en ihmittele erojen yleisyyttä yhtään. Ja tällä ei nyt sitten ole yhtään mitään tekemistä väkivallan kanssa. Se on aivan toinen asia.

Täällä nyt tunnutaan ajattelevan, että huutaminen on rehellistä ja rauhallisuus manipulatiivista, tai ainakin kontrolloivaa. 

Mä olen seurustellut henkilön kanssa, joka manipuloi ja kontrolloi nimenomaan huutamalla. En lopulta enää pyytänyt mitään, en puhunut mistään, kun vastassa oli kitapurjeet jos pyysi edes roskapussin viemään. Tehokasta, ei tarvinnut enää tehdä mitään kotitöitä.  Mutta erohan siitä seurasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa porukasta täällä on sitä mieltä, ettei mies voi yksipuolisesti määrätä suhteen tunneilmaisun muotoja ja tapoja. 

Mulla on myös nollatoleranssi huutamiseen, haukkumiseen ja epäasialliseen piilo*ittuiluun. Se johtuu ihan siitä, että olen yhden elämän tarpeiksi sitä todellakin riittävästi kuunnellut. Ei enää. Mulle on aivan sama, onko se räyhääjä vaikka lapsuudenystävä tai perheenjäsen, niin kerrasta lentää ulos mun elämästä. En anna edes mahdollisuutta kertoa stressaavasta työstä, vaikeasta elämäntilanteesta tai unettomuudesta. 

Aika tylyä.

 

Miksi on tylyä vetää raja siihen, ettei mulle huudeta eikä mua kohdella epäkunnioittavasti?  Eikös sitä sanota, että ihminen itse opettaa muille miten häntä saa kohdella? En mäkään huuda muille, niin miksi mun tulisi sitä sietää enää yhtään enempää, kuin olen jo sietänyt, eli liikaa? Tämä on mun ainutkertainen elämä, enkä halua käyttää sitä kenekään sylkykuppina tai kynnysmattona. Olen oppinut vetämään rajat ja voin nauttia sentään elämäni loppupuoliskosta ilman räyhääjiä. 

Täällä ei tunnuta ymmärtävän, että huutamisilla on eroja. On olemassa huutoa, joka on vihamielistä, loukkaavaa tai käskevää ja volyymiltaan usein niin kovaa, ettei mitään rajaa. Tällainen ei monesti lopu ennen kuin toinen antaa periksi ja seurauksena tuskin on mitään rakentavaa keskustelua sen jälkeen. Tällaisesta ei ole pitkä matka väkivaltaan.

On olemassa huutoa, joka on todella kovaäänistä, mutta se ei ole vihamielistä eikä loukkaavaa vaan ainoastaan tunnekuohusta johtuvaa ylireagointia. Tällainen ei kestä loputtomasti ja tällaista voisi olla hyvä malttaa kunnella hetki. Sen jälkeen, kun volyymi vähän alenee, voi yrittää keskustelua. Jos viheltää heti pelin poikki, toiselle voi tulla tunne, että häntä ei kuunnella ollenkaan ja huuto vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei tunnuta ymmärtävän, että huutamisilla on eroja. On olemassa huutoa, joka on vihamielistä, loukkaavaa tai käskevää ja volyymiltaan usein niin kovaa, ettei mitään rajaa. Tällainen ei monesti lopu ennen kuin toinen antaa periksi ja seurauksena tuskin on mitään rakentavaa keskustelua sen jälkeen. Tällaisesta ei ole pitkä matka väkivaltaan.

On olemassa huutoa, joka on todella kovaäänistä, mutta se ei ole vihamielistä eikä loukkaavaa vaan ainoastaan tunnekuohusta johtuvaa ylireagointia. Tällainen ei kestä loputtomasti ja tällaista voisi olla hyvä malttaa kunnella hetki. Sen jälkeen, kun volyymi vähän alenee, voi yrittää keskustelua. Jos viheltää heti pelin poikki, toiselle voi tulla tunne, että häntä ei kuunnella ollenkaan ja huuto vain pahenee.

Yhdenlaista huutoa on. Toki huutamisessa on voimakkuuseroja ja ilmeissä myös, mutta ei ole mitään kahta perustavanlaatuisesti erilaista. Mutta usein huutajan mielestä se oma huuto ei ole vihamielistä eikä loukkaavaa vaan ainoastaan tunnekuohusta johtuvaa ylireagointia. Kun taas se toisen huuto on vihamielistä, loukkaavaa, käskevää jne. ja herättää pelon väkivallasta. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän isäntä on tuollainen. Riidan päätteeksi hän on erittäin kylmänrauhallinen ja menee ulos rauhoittumaan. Varjoissa voi nähdä hänen tekevän kataa ja nyrkkeilevän pihakoivua. Kotiin hän tulee rauhallisena ja vähäpuheisena kuin ei mitään. 

 

Herra pääministeri Vanhasen kesänä naapurin mies tuli huutamaan isännälle pensasaidasta, joka oli villiintynyt ja asiasta oli jo rivariyhteisön kokouksessa puhuttu ja isäntä oli luvannut hoitaa meidän pensasrivistöt jämptiksi, mutta pensasleikkuri on ollut huoltamatta parisen vuotta. Se on hänen asiansa ja en minä uskaltanut siihen ottaa kantaa mitenkään. Isännän reviirille ei sovi mennä tai tulee viikkojenkin mykkäkoulua.

Isäntä pahoitteli naapurille tilannetta ja nyökytteli surullisen oloisena. Aika pian sen jälkeen hän meni puuliiterin nurkalle ja hakkasi pari pinollista kattotiiliä säpäleiksi naapurin miehen katsellessa omalta puolelta. Siinä ne molemmat mitään sa

Vau. Sun mies on kuin Steven Seagal. Herkkä sisältä kuin kermasitruunamuffinssi, mutta kova kuoresta kuin Robocopin titaanilevy!