Vituttaako muita mennä aamulla töihin?

Ihan joka aamu

Ei vituta. Nousen ylös ja kävelen makuuhuoneesta työhuoneeseen. 

Ei ollenkaan. Etäpäivä, kaksi kokousta, loppuajan sorttailen vuosien varrella kertyneitä tiedostoja seuraajalleni.

Sama ja en tee töissä mitään

Ottaisin heittämällä sen vitutuksen, jäin meinaan vuoden alusta työttömäksi 😩 

Oletko teehooällässä

Vierailija kirjoitti:

Sama ja en tee töissä mitään

Miksi haluat tehdä duunia???

Vierailija kirjoitti:

uittu, kun pääsiskin/pystyisin (ehkä jotain etätyötä pystyisin tekemään, kipujen takia....).

Eniveis, mulla oli nuorena: juna lähti klo. 4:40, herätys n. 45 minsaa aikasemmin, ma-aamu siis; läpi maakuntien. 

Ilta-7:aan asti ois "mukapitänyt" olla. Pilkin sitten töissä enkä saanut lopulta mitään aikaiseksi....

(ja se oli yksi syy, miksi burnout iski ....)

Eniveis?,Läpi maakuntien?, ilta- 7 asti? Jestas.

Ei ollenkaan. Päinvastoin, olen äärimmäisen kiitollinen työpaikastani. Meillä saattaa alkaa yt-neuvottelut hyvinkin pian, joten olen onnellinen jokaisesta päivästä, jona saan tehdä töitä. 
 

Kysy vaan kuinka paljon. Olen haaveillut eläkkeestä jo vuosia, vaikka olen unelmieni työssä ja saan hyvää palkkaa. Työuraa takana noin 30 vuotta, joten alkaa tämä pulla riittää jo. Kaikki mielenkiintoinen työelämässä on nähty ja tehty. En kaipaa työtä tai työyhteisöä, elämässä on rytmi ilmankin, yksi ystävistäni on jo eläkkeellä. Haluan viettää terveenä eläkepäiviä ja harrastaa, enkä sitten kun makaan paskat housussa jossain Esperin koirankopissa kuolemaa odotellen.

M50+

Harmittaa. Ihan. Joka. Aamu. 
Kello soi klo 5. Tunnin ajomatka töihin. Pimeässä. Ja taas pimeässä takaisin. Ilta on todella lyhyt, koska nukkumaan pitää mennä tosi aikaisin että jaksaa herätä viideltä. Olen etsinyt uutta työpaikkaa viime keväästä lähtien. Toivotonta. Satoja hakijoita, yritä siinä sitten loistaa joukosta. Uupumus käy pahemmaksi koko ajan. Kohta olen tilanteessa ettei työkykyä ole eikä tarvitse enää etsiä uutta työpaikkaa. En halua asioita siihen pisteeseen. Kyllä mä vielä jaksan. Sitä olen hokenut 20 vuotta ja siksi olenkin tässä jamassa. Kyllä mä vielä vähän jaksan. 

En koska pidän työstäni. En koskaan jäisi sellaiseen työpaikkaan missä en viihtyisi. Duunarin työstä hyvä palkka, ei stressiä, mukavat työkaverit, harvemmin mitään kiirettä ja työt eivät seuraa kotiin.

Työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä