Mies haluaa koiran, minä en.

Jos asutte yhdessä niin päätöskin yhteinen. Mites hoitokoira palautusoikeudella?

Teet sille selväksi, että se koira on sitten yksin miehen vastuulla, jos se otetaan, koska sinä et sitä halua. Eli miehen täytyy AINA lenkittää se, 3 kertaa päivässä, eikä voi ajatella että kyllä nyt vaikka työpaikan juhlien tms. takia nainen voikin välillä sen hoitaa ja hän saa mennä vapaasti.

Meillä on näin, että meidän 2 koiraa on yksin minun vastuulla. Mies ei koiria halunnut, mutta hänelle sentään oli ok että voin ne ottaa, kunhan hän ei koskaan joudu niistä millään tapaa huolehtimaan. Minulle se oli ok, onhan mulla sinkkunakin koiria ollut ja hyvin on sujunut. 

Se on joko sinä tai koira.

Ottakaa koira kuukaudeksi hoitoon ja mies hoitaa sen YKSIN.

Ihan autenttinen tälläinen tilanne ei toki ole kun saatte hoitoon aikuisen koiran, koska koiranpennut on aika rasittavia.

Minä halusin koiran, mies vastusti mutta myöntyi. Minä hoidan koirani täysin yksin ja tää on ihan fine.

Tämä on melkein sama tilanne kuin se jossa lapset haluavat koiraa/kissaa/marsua/kilpikonnaa/akvaariota. Lupaavat pyhästi hoitavansa sen, mutta kenelle vastuu viime kädessä jää, ei ainakaan heille vaan äidille.

Eli ei.

Entä jos asuu eri asunnoissa / taloissa lähekkäin ja mies ottaa koirat. Ja sä et. Sitten voit myös sisustaa ja hallita paremmin omaa kotia. Tai sitten mies kituu ilman koiria. Ei ole järkevää että otat omaan kotiisi ne, koska et halua ja se on OK.

hoitokoira viikoksi tai kahdeksi. mies hoitaa yksin.

En missään tapauksessa ottaisi koiraparkaa perheeseen, jos kaikki eivät sitä halua.

Ainakin ilmoitat selkeästi irtisanoutuvasi täysin koiran hoidosta, koulutuksesta, kuluista, hoitopaikan etsimisestä matkaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa koira kuukaudeksi hoitoon ja mies hoitaa sen YKSIN.

Ihan autenttinen tälläinen tilanne ei toki ole kun saatte hoitoon aikuisen koiran, koska koiranpennut on aika rasittavia.

Minä halusin koiran, mies vastusti mutta myöntyi. Minä hoidan koirani täysin yksin ja tää on ihan fine.

Tuo olisi hyvä kokeilu. Lähimmäisperhe otti loman ajaksi ystävänsä koiran hoitoon ja totesivat, ettei ikinä tule heille tommosta.

Vauva-palstan mukaan miehiltä puuttuu hoivavietti, joten ei pysty huolehtimaan koirasta!

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ilmoitat selkeästi irtisanoutuvasi täysin koiran hoidosta, koulutuksesta, kuluista, hoitopaikan etsimisestä matkaa varten.

Plus siivoamisesta! Se koira jättää karvoja! Ei olisi reilua, että se osapuoli, joka koiraa EI halunnut, joutuisi imuroimaan lisää. Ja mites eteisen lattia, joka kastuu ja likaantuu vaikka kuinka nopeasti lenkin jälkeen se kostea ja se kuiva koiranjalkapyyhe olisi käsillä? Ja mites keittiön lattia, joka kastuu, kun koira juo? Entäs ne kuolat lattialla, kun koira katselee ikkunasta ulos - vaikkapa oravaa tai kissaa? 

Minä sen siivousmäärän tiedän 😅

t. Entinen koiranomistajatar (oli ihana koira, enkä kadu, mutta nyt eläkeläisenä on helpompaa ilman) 

Kuukauden testi: mies menee kolme neljä kertaa päivässä ulos kävelylle, satoi tai paistoi. Nousee joka aamu samaan aikaan ylös ja laittaa ruoat tarjolle (harjoittelee vaikka kauraryyneillä ja jollain kipolla. Pesee ja putsaa ne myös joka päivä). Laitat yllärinä satunnaisesti herätyksen keskellä yötä ja huudat "koira oksentaa/ripuloi, mene siivoamaan".  Laadit feikkilaskut veroista, vakuutuksista ja 4000€ lääkärilaskusta. Mies siirtää kyseiset summat rahaa sinun tilille. Palautat sitten kun testikk on ohi.

Keksi itse lisää testejä. 

Kuukauden päästä kysyt: "vieläkö koira kuulostaa houkuttelevalta?".

Lyön pääni pantiksi että kahden päivän jälkeen luovuttaa. 

Hoitokoiran ottaminen pariksi viikoksi on todella hyvä ja siinä mies näkisi jaksaako nousta aamulla ylös aikaisin viikonloppuna, jaksaako heti töistä tultua lähteä käyttää lenkillä ja jaksaako päivittäin viimeistään illalla käydä sen pitkän lenkin, joka ainakin meillä on ollut n 7 km. Lisäksi muu koiran kanssa touhuaminen.

Onko miehellä viikonloppureissuja ja matkoja? Kuka huolehtii koirasta esim pitkän illanvieton jälkeen?

Pentuaika koira kanssa on melkoinen. Ulos kuusi kertaa päivässä, sotkut, tuhot, kuka siivoaa ja korvaa? 

Meillä oli koira ydinperheessä ja hoidin koiran yksin kuten olisin ollut sinkku. Harva siihen pystyy. 

Mies kuvittelee, että koiran omistaminen on päivänpaisteista taluttelua ulkona ja ruokinta siihen päälle. Täällä on hyvin lueteltu mikä kaikki muu pitää ottaa huomioon. Sitten kun hoito ei enää olekaan niin kivaa ja olisi muuta menoa, työntää sinun vastuullesi, kun eihän se nyt ole kuin tämä kerta. Ja sitten ne kerrat alkavat lisääntyä.

Vaikka mitä olisi sovittu etukäteen, jonkun on eläimestä aina huolehdittava, yöllä ja päivällä. Villi veikkaus, että se olet sitten sinä.

Meillä mä olen se joka on halunnut koiria. Mies omien sanojensa mukaan "pärjäisi ilmankin". Koiria on ollut meillä 1-3 kerrallaan ja yhtä lailla mies on niitä hoitanut ja paijannut. Tykkää kuitenkin, vaikka ilmankin pärjäisi. Ja on itkeä tirauttanut kun on tullut luopumisen aika.

Nyt meillä on 1 koira ja miehen mielestä se todellakin riittäisi. Ollaan silti menossa viikonloppuna katsomaan toista koiraa. Todennäköisesti se meille tulee. Mies ei koiraa toivoisi mutta suostuu kyllä.

Aina koirien kanssa pyörineenä en enää ikinä ottaisi koiraa muuten kuin omakotitaloon jossa on iso kuraeteinen ja parin hehtaarin aidattu piha. 

Jos teillä  jo on se    OMAKOTITALO    ja tarpeeksi pihaa, se sujuu kyllä. Tottamooses sujuu.

Muuten ei.

Kompromissi on se että eläintä ei hankita. Jos mies ei voi elää ilman koiraa, voitte asua erillään.

Mieheni on koiraihminen ja minä olen aina tiennyt haluavani kissan omaan kotiini. Kun muutin yksiöstäni pois, ilmoitin miehelle että tulevaan kotiin muuttaa jossain vaiheessa kissa. Mies saa muuttaa kanssani sinne jos haluaa, mutta kissa sinne muuttaa varmasti. Mies sitten muutti saman katon alle ja hommasimme kuukauden kuluttua kissan. Mies ja kissa rakastuivat toisiinsa muutamassa päivässä, ja nykyään mies kutsuu itseään kissaihmiseksi.

TLDR; ketään ei saa painostaa asumaan eläimen kanssa vastentahtoisesti. Eläimestä on aina vaivaa, ja se harvoin lankeaa 100% vain toisen harteille vaikka etukäteen niin sovittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mä olen se joka on halunnut koiria. Mies omien sanojensa mukaan "pärjäisi ilmankin". Koiria on ollut meillä 1-3 kerrallaan ja yhtä lailla mies on niitä hoitanut ja paijannut. Tykkää kuitenkin, vaikka ilmankin pärjäisi. Ja on itkeä tirauttanut kun on tullut luopumisen aika.

Nyt meillä on 1 koira ja miehen mielestä se todellakin riittäisi. Ollaan silti menossa viikonloppuna katsomaan toista koiraa. Todennäköisesti se meille tulee. Mies ei koiraa toivoisi mutta suostuu kyllä.