Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monen nuoren käsivarret ovat täynnä viiltelyarpia?
10.01.2026 |
Olen itsekin nuori vielä, ja kokenut henkisesti paljon rankkoja asioita mutta en kyllä ole ikinä viiltänyt itseäni... Ja nämä arvet erityisesti nuorilla naisilla/tytöillä. Varmasti on vanhempikin sukupolvi käynyt rankkoja asioita läpi mutta ei silti ole viillellyt, en ainakaan ole koskaan nähnyt kellään vanhalla ihmisellä viiltelyarpia. Miksi nuoret viiltelee?
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Viiltelijäh*orat hakee huomiota ja hyväksyntää. Voi kun on niiiiiin rankkaa. Menisi sotimaan niin tajuaisi millaista on kun on oikeasti rankkaa.
Mene itse sinne sotatantereelle ja räjäytä ittes siellä etulinjassa.
Mikä stana ihmisiä vaivaa? Aikuiset ihmiset puhuu tosissaan näin lapsista ja nuorista.
Ja sit ihmettellään kun nuoret voi pahoin.
Jotain äitiongelmia? Mene hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan helvetillinen empatiavaje ja tunnevammaisia ihmisiä sen takia. Täällä ihannoidaan kärsimystä ja kestävyyttä, mistään ei saisi valittaa ja siksi ollaan maailmassa tyytyväisyydessä ykkösinä kun tyydytään niin vähään. Nuoret reagoi tunneilmastoon niillä keinoin mitä heillä on. Jotkut sisään päin (ahdistus, masennus, viiltely), jotkut ulos päin (väkivalta toisia kohtaan) ja monet pakenee päihteisiin.
Aikuiset on yhtä lailla tunnevammaisia, mutta se ei tule yhtä räikeästi esiin kuin nuorilla. Aikuisilla se näkyy yleisenä empatian puutteena, muiden halveksuntana, trollaamisena, addiktioina jne. Viiltely on vaan yksi asia tuota samaa jatkumoa: tunteiden käsittelyä vahingollisella tavalla.Totta. Kun joku kertoo isovanhempansa äkillisestä kuolemasta, alkaa joku möyhkätä, että mitä sitten, multa kuolikin molemmat vanhemmat jo kun olin 15v. Ei siis
Nauraisin tuollaiselle, vissiin jäänyt orpostatus pyörimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan helvetillinen empatiavaje ja tunnevammaisia ihmisiä sen takia. Täällä ihannoidaan kärsimystä ja kestävyyttä, mistään ei saisi valittaa ja siksi ollaan maailmassa tyytyväisyydessä ykkösinä kun tyydytään niin vähään. Nuoret reagoi tunneilmastoon niillä keinoin mitä heillä on. Jotkut sisään päin (ahdistus, masennus, viiltely), jotkut ulos päin (väkivalta toisia kohtaan) ja monet pakenee päihteisiin.
Aikuiset on yhtä lailla tunnevammaisia, mutta se ei tule yhtä räikeästi esiin kuin nuorilla. Aikuisilla se näkyy yleisenä empatian puutteena, muiden halveksuntana, trollaamisena, addiktioina jne. Viiltely on vaan yksi asia tuota samaa jatkumoa: tunteiden käsittelyä vahingollisella tavalla.Totta. Kun joku kertoo isovanhempansa äkillisestä kuolemasta, alkaa joku möyhkätä, että mitä sitten, multa kuolikin molemmat vanhemmat jo kun olin 15v. Ei siis
Ilmeisesti kaikki ei ole olleet paikalla kun tunneälyä jaettiin. Vanhempien kuolemalla keuliminen on vain ja ainoastaan noloa ja kertoo, ettei asiaa ole vielä käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Eiköhän se ole aina kauheampaa, että isä hylkää lapsensa, on elossauyta ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Tsunami on yksilötasolla kuin mikä tahansa kuolema, ei se että siinä kuoli paljon ihmisiä tee siitä sen traagisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Totta kai eroaa! Tsunamissa kuolema on kamala tragedia ollen suomen rauhan ajan pahin tapaturma missä kuoli eniten ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan helvetillinen empatiavaje ja tunnevammaisia ihmisiä sen takia. Täällä ihannoidaan kärsimystä ja kestävyyttä, mistään ei saisi valittaa ja siksi ollaan maailmassa tyytyväisyydessä ykkösinä kun tyydytään niin vähään. Nuoret reagoi tunneilmastoon niillä keinoin mitä heillä on. Jotkut sisään päin (ahdistus, masennus, viiltely), jotkut ulos päin (väkivalta toisia kohtaan) ja monet pakenee päihteisiin.
Aikuiset on yhtä lailla tunnevammaisia, mutta se ei tule yhtä räikeästi esiin kuin nuorilla. Aikuisilla se näkyy yleisenä empatian puutteena, muiden halveksuntana, trollaamisena, addiktioina jne. Viiltely on vaan yksi asia tuota samaa jatkumoa: tunteiden käsittelyä vahingollisella tavalla.Totta. Kun joku kertoo isovanhempansa äkillisestä kuolemasta, alkaa joku möyhkätä, että mitä sitten, multa kuolikin molemmat vanhemmat jo kun olin 15v. Ei siis
Mitä järkeä on verrata menetyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Totta kai eroaa! Tsunamissa kuolema on kamala tragedia ollen suomen rauhan ajan pahin tapaturma missä kuoli eniten ihmisiä.
Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Tsunami on yksilötasolla kuin mikä tahansa kuolema, ei se että siinä kuoli paljon ihmisiä tee siitä sen traagisempaa.
Niin
Jos olet sitä mieltä, että monilla nuorilla on viiltelyarpia, liikut ehkä jotenkin tietynlaisissa piireissä. Työskentelen joka päivä nuorten parissa, lapseni ovat myös nuotua ja tapaan heidän kavereitaan.
Työn puitteissa tapamistani nuorista viiltelyarpia on todella muutamalla. Prosenttiosuus on siis pieni, mutta toki toivon, ettei kukaan olisi ajautunut niin vaikeaan elämäntilanteeseen ja että tässä niukkenevien resurssien tilanteessa kaikki saisivat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Tsunami on yksilötasolla kuin mikä tahansa kuolema, ei se että siinä kuoli paljon ihmisiä tee siitä sen traagisempaa.
Niin
Olen menettänyt kolme läheistäni tsunamissa, sanoisin että Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin kokeneet ovat saaneet keskimääräistä enemmän tukea.
Viiltelyllä huomionhakua tiktokissa muilta yhtä reppanoilta nuorilta naisilta. Yhteistä voivottelua ja kamalointia jatketaan seuraavan romahdusvuorossa olevan itkuiidan viiltelyvideoon asti, eli noin 3 minuutin ajan. Toista loputtomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Tsunami on yksilötasolla kuin mikä tahansa kuolema, ei se että siinä kuoli paljon ihmisiä tee siitä sen traagisempaa.
Niin
Olen menettänyt kolme läheistäni tsunamissa, sanoisin että Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin kokeneet ovat saaneet keskimääräistä enemmän tukea.
Suruhartaudet, suruliputukset, valtion järjestämät kuljetukset ja vastaanotot, terapiat ja vertaistuki, sosiaalihuollon palvelut alaikäisille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Eroaako isän kuolema tsunamissa jotenkin siitä että isä kuolee vaikka kolarissa? Tai että isä hylkää lapsensa?
Tsunami on yksilötasolla kuin mikä tahansa kuolema, ei se että siinä kuoli paljon ihmisiä tee siitä sen traagisempaa.
Niin
Olen menettänyt kolme läheistäni tsunamissa, sanoisin että Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin kokeneet ovat saaneet keskimääräistä enemmän tukea.
Suruhartaudet, suruliputukset, valtion järjestämät kuljetukset ja vastaanotot, terapiat ja vertais
Itseasiassa on melko vastenmielistä, että kun puhutaan tsunamista, keskitytään aina tähän länsimaalaiseen näkökulmaan. Länsimaalaisiin, jotka oli tapahtuman onnekkaimpia, keneltäkään länsimaalaiset ei mennyt tsunamissa läheisten lisäksi kotia, koulua, työpaikkaa, mahdollisuuksia ja tulevaisuutta. Länsimaalaiset evakuoitiin, paikalliset jäivät sinne kurjaan asemaan, he kokivat tämän läheisten menettämisen lisäksi.
Esimerkiksi Indonesiassa ei ollut mitään mahdollisuuksia tunnistamiseen, lähes kaikki vaan haudattiin tunnistamattomina. Paikallisten elämänasenne on kuitenkin siinä mielessä parempi, että he katsovat eteenpäin, tosin myös siksi koska on pakko. Länsimaissa voidaan vatvoa ja surkutella asiaa aina vuosipäivisin ja voivotella miten traagista oli. Paikallisethan ei mielellään edes puhu tsunamista, he keskittyvät mieluummin nykyhetkeen.
Onhan orvoksi jääminen ja hyostaanotetuksi joutuminen aika wt-meininkiä
Vierailija kirjoitti:
Onhan orvoksi jääminen ja hyostaanotetuksi joutuminen aika wt-meininkiä
Ja lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkuus
Vierailija kirjoitti:
Onhan orvoksi jääminen ja hyostaanotetuksi joutuminen aika wt-meininkiä
Voihan orvoksi jäädä ihan hyvänkin perheen lapsi ja joutua huostaan
Olen syntynyt vuonna -86 ja viiltelin ensimmäistä kertaa ala-asteen kuudennella. En oikeastaan tiennyt mitä tein, en ollut nähnyt viiltelyä missään eikä kukaan koulussani viillellyt. Eli väkivaltaisen ja alkoholistisen helvettilapsuuden ja aloin olemaan jo kuudennella aika kypsä elämäni suhteen. Oloni oli niin hirveä, että halusin vain satuttaa itseäni. Viiltely helpotti aina hetkeksi, sain purettua vihan ja agression johonkin, olin kuin liian täynnä oleva ilmapallo joka on puhkeamaisillaan. Kun viilsin, sain paineen pienemmäksi. Sain pahan oloni fyysisesti näkyviin, vuotavat kädet konkretisoivat sen mitä oikeasti tunsin ja mitä elämäni todellisuudessa oli.
Itsetuhoisuus on monilla traumareaktio: kun mieli kohtaa käsittämättömiä asioita eikä ole mitään väylää niiden purkamiseen, eikä pakokeinoa tilanteesta, niin se kanavoituu johonkin muuhun. Jotkut ovat väkivaltaisia muita kohtaan.
Empatia 0