Miksi niin monen nuoren käsivarret ovat täynnä viiltelyarpia?
Olen itsekin nuori vielä, ja kokenut henkisesti paljon rankkoja asioita mutta en kyllä ole ikinä viiltänyt itseäni... Ja nämä arvet erityisesti nuorilla naisilla/tytöillä. Varmasti on vanhempikin sukupolvi käynyt rankkoja asioita läpi mutta ei silti ole viillellyt, en ainakaan ole koskaan nähnyt kellään vanhalla ihmisellä viiltelyarpia. Miksi nuoret viiltelee?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein kovasti tykkää itseään viillellä, niin silloin on usein jotakin psykiatrista problematiikkaa. Diagnoosina usein epävakaa persoonallisuushäiriö + joku muu dg. Harvoin tuolla on tekemistä sen kanssa, että joku haluaisi itsensä tappaa. Useimmiten haetaan helpotusta vitu**kseen, ahdistuneisuuteen, hankalaan elämäntilanteeseen, pettymykseen. Joku saattaa myös sanoa, että "mä olin niin masentunut" eikä tilanteella ole minkäänlaista tekemistä varsinaisen masennuksen kanssa. Ihmiset eivät nykyään enää erota pettymyksen tunteita oikeasta masennuksesta eikä myöskään ole olemassa diagnoosia akuutti masennus. Elämään kuuluvat myös pettymykset, niitä tulee jokaiselle ja niiden kanssa on vain elettävä eteenpäin.
Niin eli mielenvikaisia ovat. Ei normaalit ihmiset viiltele.
No shit sherlock
Ja ratkaisusi näihin mt-ongelmiin... anna kun arvaan: uuniin?
Vierailija kirjoitti:
Sitähän ei tiedetä mistä se kiusaaminen johtui. Millaista sosiaalihuollon asiakkaana oleva. lapsen oma käytös oli?
Olen itse ollut samalla luokalla sellaisen kanssa joka oli menettänyt vanhempansa, ja oli myös huostaanotettu ja sijoitettu sukulaisperheeseen. Hänen käytöksensä oli tosi arvaamatonta, oli ilkeä, kiusasi, häiritsi käytöksellään toisten koulunkäyntiä ja yritti tahallaan satuttaa toisia lapsia. Ei mikään ihme, että hänelle alettiin sanomaan vatsaan, jopa kuittailla tästä sossulapsitaustastaan.
Ehkä sen vanhemmatkaan ei kestäneet sitä
Vierailija kirjoitti:
kannattaisi varmaan vaihtaa parempaan seuraan. itse en ainakaan ole nähnyt kenelläkään viiltelyjälkiä.
Voisit yllättyä, jos vaan tietäisit. Itse olen nykypäivänä kivunnut työelämässä aika korkealle ja väitän, että kukaan työkavereista ei voi aavistaakaan taustojani. Ja niitä 25 vuotta vanhoja viiltelyarpia eivät tiedä, koska eivät näe niitä. En pidä työssä lyhythihaisia paitoja.
Itse koin hyväksikäytön lapsena ja nuorena. Teki mieli viiltää itseä, mutta jäi tekemättä. Muita ongelmia kyllä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei halua naista jonka kädet on täynnä viiltelyarpia, ainakaan kunnolliset miehet. Jollekin nistille tai muulle yhtä hullulle voi kelvata, tai sellaiselle joka ei saa muutakaan. En itsekään naisena ottaisi miestä joka vetää ranteet auki kun vähänkin tulee vastoinkäymisiä. Oksettavaa jos ei yhtään kestä kun on henkisesti rankkaa.
Mitä väliä sillä on millaisen naisen miehet haluaa? Ja kyllä naisille ketkä ovat viilleleet löytyy myös asiaa ymmärtäviä miehiä.
Olen nähnyt pahimmat viiltelyarvet noin 50-vuotiaalla miehellä.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän ei tiedetä mistä se kiusaaminen johtui. Millaista sosiaalihuollon asiakkaana oleva. lapsen oma käytös oli?
Olen itse ollut samalla luokalla sellaisen kanssa joka oli menettänyt vanhempansa, ja oli myös huostaanotettu ja sijoitettu sukulaisperheeseen. Hänen käytöksensä oli tosi arvaamatonta, oli ilkeä, kiusasi, häiritsi käytöksellään toisten koulunkäyntiä ja yritti tahallaan satuttaa toisia lapsia. Ei mikään ihme, että hänelle alettiin sanomaan vatsaan, jopa kuittailla tästä sossulapsitaustastaan.
Tuollaisten paikka olisi jossain suljetussa laitoksessa, ei vanhempien menettäminen oikeuta mitään. Luultavasti tuohonkin sosiaaliviranomaiset ovat puuttuneet jossain vaiheessa ja sijoittaneet ongelmaisten laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän ei tiedetä mistä se kiusaaminen johtui. Millaista sosiaalihuollon asiakkaana oleva. lapsen oma käytös oli?
Olen itse ollut samalla luokalla sellaisen kanssa joka oli menettänyt vanhempansa, ja oli myös huostaanotettu ja sijoitettu sukulaisperheeseen. Hänen käytöksensä oli tosi arvaamatonta, oli ilkeä, kiusasi, häiritsi käytöksellään toisten koulunkäyntiä ja yritti tahallaan satuttaa toisia lapsia. Ei mikään ihme, että hänelle alettiin sanomaan vatsaan, jopa kuittailla tästä sossulapsitaustastaan.
Ehkä sen vanhemmatkaan ei kestäneet sitä
Tai sitten sitä harmitti kun se ei mennyt auttamaan vanhempiaan, joutui nolosti huostaanotetuksi ja tekemisiin lastensuojelu sosiaaliviranomaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yhtä meidän koulussa olevaa orvoksi jäänyttä tyttöä kiusattiin siitä, siltä kyseltiin että onko kivaa kun jouduit tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, huostaanotettiin, joutui johonkin arviointitutkimuksiin ja sitten hänet sijoitettiin. Selkeästi häntä itseäänkin hävetti ja nolotti asia.
Oikein oksettaa tää, lyödään lyötyä! Hyi yök!!!
Lapsiahan ne toisetkin lapset olivat. Ei lapset ole mitään sosiaalihuollon tukihenkilöitä
Lapsilta täytyy ja saa vaatia muiden kunnioittamista ja kiusaamattomuutta. Muuten niistä tulee tuollaisia aikuisia kuin sinä ja ap.
Eihän lapsi näe sitä kiusaamisena jos vilp
Ei orvoksi jääneen lapsen pitäisi koskaan kuitenkaan saada mitään erikoiskohtelua vain siksi että hänen vanhempansa on kuolleet. Orvoksi jäänyttä koskee koulussa ja muualla ihan samat säännöt kuin kaikkia lapsia.
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Onhan se toisten lasten mielestä outoa jos vanhempansa menettänyt lapsi ei ensin tule kouluun ollenkaan ja sitten kun tulee niin vaan raivoaa ja mököttää. Uhmailee ja huutaa, ja itkee ja raivoaa toisille kun toiset lapset puhuvat vanhemmistaan. Ei ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen, sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuneen lapsen terapialeluna. Eiköhän se lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkuus kustanna ne terapian ja terapialelut siinä missä elatuksenkin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se toisten lasten mielestä outoa jos vanhempansa menettänyt lapsi ei ensin tule kouluun ollenkaan ja sitten kun tulee niin vaan raivoaa ja mököttää. Uhmailee ja huutaa, ja itkee ja raivoaa toisille kun toiset lapset puhuvat vanhemmistaan. Ei ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen, sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuneen lapsen terapialeluna. Eiköhän se lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkuus kustanna ne terapian ja terapialelut siinä missä elatuksenkin.
Kylläpä sitä varmaan harmitti kun piti noin kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kukaan pakottanut tekemään isänpäiväkorttia vaikka menetin isäni tsunamissa, tein kortin papalle.
Mitähän niille lapsille tapahtui jotka menetti tsunamissa molemmat vanhempansa?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yhtä meidän koulussa olevaa orvoksi jäänyttä tyttöä kiusattiin siitä, siltä kyseltiin että onko kivaa kun jouduit tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, huostaanotettiin, joutui johonkin arviointitutkimuksiin ja sitten hänet sijoitettiin. Selkeästi häntä itseäänkin hävetti ja nolotti asia.
Mitä niissä tutkimuksissa tehtiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän ei tiedetä mistä se kiusaaminen johtui. Millaista sosiaalihuollon asiakkaana oleva. lapsen oma käytös oli?
Olen itse ollut samalla luokalla sellaisen kanssa joka oli menettänyt vanhempansa, ja oli myös huostaanotettu ja sijoitettu sukulaisperheeseen. Hänen käytöksensä oli tosi arvaamatonta, oli ilkeä, kiusasi, häiritsi käytöksellään toisten koulunkäyntiä ja yritti tahallaan satuttaa toisia lapsia. Ei mikään ihme, että hänelle alettiin sanomaan vatsaan, jopa kuittailla tästä sossulapsitaustastaan.
Ehkä sen vanhemmatkaan ei kestäneet sitä
Tai sitten sitä harmitti kun se ei mennyt auttamaan vanhempiaan, joutui nolosti huostaanotetuksi ja tekemisiin lastensuojelu sosiaaliviranomaisten kanssa.
Oma moka kiukuttelu ei auta asiaa
Suomi on kovien arvojen maa, jossa aikuisetkin kiusaa toisiaan. Nuoret näyttävät mikä on yhteiskunnan henkinen tila ja kääntävät usein saamansa myrkyn sisään päin ja vahingoittavat itseään. Toinen tapa käsitellä sitä henkistä väkivaltaa on kiusata ja pahoinpidellä muita. Moni tekee sitäkin.
Suomessa on aivan helvetillinen empatiavaje ja tunnevammaisia ihmisiä sen takia. Täällä ihannoidaan kärsimystä ja kestävyyttä, mistään ei saisi valittaa ja siksi ollaan maailmassa tyytyväisyydessä ykkösinä kun tyydytään niin vähään. Nuoret reagoi tunneilmastoon niillä keinoin mitä heillä on. Jotkut sisään päin (ahdistus, masennus, viiltely), jotkut ulos päin (väkivalta toisia kohtaan) ja monet pakenee päihteisiin.
Aikuiset on yhtä lailla tunnevammaisia, mutta se ei tule yhtä räikeästi esiin kuin nuorilla. Aikuisilla se näkyy yleisenä empatian puutteena, muiden halveksuntana, trollaamisena, addiktioina jne. Viiltely on vaan yksi asia tuota samaa jatkumoa: tunteiden käsittelyä vahingollisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan helvetillinen empatiavaje ja tunnevammaisia ihmisiä sen takia. Täällä ihannoidaan kärsimystä ja kestävyyttä, mistään ei saisi valittaa ja siksi ollaan maailmassa tyytyväisyydessä ykkösinä kun tyydytään niin vähään. Nuoret reagoi tunneilmastoon niillä keinoin mitä heillä on. Jotkut sisään päin (ahdistus, masennus, viiltely), jotkut ulos päin (väkivalta toisia kohtaan) ja monet pakenee päihteisiin.
Aikuiset on yhtä lailla tunnevammaisia, mutta se ei tule yhtä räikeästi esiin kuin nuorilla. Aikuisilla se näkyy yleisenä empatian puutteena, muiden halveksuntana, trollaamisena, addiktioina jne. Viiltely on vaan yksi asia tuota samaa jatkumoa: tunteiden käsittelyä vahingollisella tavalla.
Totta. Kun joku kertoo isovanhempansa äkillisestä kuolemasta, alkaa joku möyhkätä, että mitä sitten, multa kuolikin molemmat vanhemmat jo kun olin 15v. Ei siis mitään tilannetajua, eikä empatiaa tätä isovanhempansa just menettänyttä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret? Eikö tuo ole ysäriä ja vuosituhannen vaihdetta.
Olin just tulossa kertomaan, että tuohan oli joku muotiasia menneinä vuosina. Liittyi yleensä vielä vahvasti vasemmistolaisuuteen ja maailmanparantamiseen.
Tyhmäähän tuo on, eikä edes paranna maailmaa
Minun tapauksessani se oli viha. Minua kiusattiin koulussa, ja se oli minun tapani käsitellä sitä. Joka tapauksessa se oli parempi kuin ampua koulussa tai tehdä itsemurha.
Myöhemmin siihen liittyi bulimia, ja viiltely väheni.
Kummallista kyllä, marihuanan polttaminen auttoi minua lopettamaan viiltelyn ja bulimisen.