Jossain tuli vastaan väite, että miehen suurin pelko on että joku nauraa hänelle.
Naisen taas se, että mies tappaa hänet.
Onko näissä väitteissä mitään perää?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikku pippeli ja naiset nauraa sille. Ei ole kivaa ei. Löydät mukavan naisen jonka kanssa menee mukavasti ajattelet että tässä on se oikea. Koittaa hetki jota moni odottaa mutta minä pelkään eli menemme sänkyyn. Otat housusi pois ja nainen tuijottaa epäuskoisena ruveten nauramaan. Mietippä ihan itse mitä tekisit?
Keksi parempi satu.
Joku pelkää, että nauru ei lopu millään.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen taas huomannut, että naisille on erityisen arka paikka, kun heitä sanotaan lihaviksi.
Yhtä arka ja hävettävää se on minulle miehenäkin. Tasoissa ollaan. Tosin sivistyneet ihmiset ei arvostele eivätkä hauku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikku pippeli ja naiset nauraa sille. Ei ole kivaa ei. Löydät mukavan naisen jonka kanssa menee mukavasti ajattelet että tässä on se oikea. Koittaa hetki jota moni odottaa mutta minä pelkään eli menemme sänkyyn. Otat housusi pois ja nainen tuijottaa epäuskoisena ruveten nauramaan. Mietippä ihan itse mitä tekisit?
On meitäkin, jotka pitävät pienemmistä.
Mistä sen sitten tietää, että vastaantuleva nainen tai kiinnostuksen kohde on juuri sellainen? Pitäskö se mainita heti ekalla tapaamisella:"Moi, mä oon Marja! Mua ei haittaa vaikka sulla olis pieni." 🤔
Tapailin pari vuotta sitten vanhempaa miestä jolla taustalla naisiin kohdistunutta väkivaltaa. Tapailu loppui siihen kun sain tietää väkivaltaisuudesta, pakenin. Muistan vaan kerran kun meillä oli keskusteluissa erimielisyyttä, niin hän tuijotti vakavana pöytää ja sanoi "jos mun egoa loukataan niin se on huono juttu" Äijä oli valtava härän kokoinen keholtaan ja äärimmäisen saita ja pikkutarkka luonteeltaan.
Kertovatko pelot kantajastaan vai kohteestaan?
"Men are afraid that women will laugh at them. Women are afraid that men will kill them. A Room of One's Own / Virginia Woolf
(Jotenkin ei yllätä, että juuri vauva-av:lla aloitus, jossa ei tunnisteta jo 1928 julkastua tekstiä. Tämä palstan käyttäjien sivistyksen taso ts. tasottomuus on ihan omaa luokkaansa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikku pippeli ja naiset nauraa sille. Ei ole kivaa ei. Löydät mukavan naisen jonka kanssa menee mukavasti ajattelet että tässä on se oikea. Koittaa hetki jota moni odottaa mutta minä pelkään eli menemme sänkyyn. Otat housusi pois ja nainen tuijottaa epäuskoisena ruveten nauramaan. Mietippä ihan itse mitä tekisit?
On meitäkin, jotka pitävät pienemmistä.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin pari vuotta sitten vanhempaa miestä jolla taustalla naisiin kohdistunutta väkivaltaa. Tapailu loppui siihen kun sain tietää väkivaltaisuudesta, pakenin. Muistan vaan kerran kun meillä oli keskusteluissa erimielisyyttä, niin hän tuijotti vakavana pöytää ja sanoi "jos mun egoa loukataan niin se on huono juttu" Äijä oli valtava härän kokoinen keholtaan ja äärimmäisen saita ja pikkutarkka luonteeltaan.
En ole naisen koskaan mietä että se tappa? Aikoinaan ekat tapaamiset oli turvallisessa paikassa, kahvilassa. elokuvissa yms.kunnnes tututustui paremmin. Myt minä on kiva normaali mies ja tappelemmatta asiat keskustellaan ilman toista loukkaamatta. Arkojen ihmisten loukkaava on itse epävarma jolta puuttuu käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikku pippeli ja naiset nauraa sille. Ei ole kivaa ei. Löydät mukavan naisen jonka kanssa menee mukavasti ajattelet että tässä on se oikea. Koittaa hetki jota moni odottaa mutta minä pelkään eli menemme sänkyyn. Otat housusi pois ja nainen tuijottaa epäuskoisena ruveten nauramaan. Mietippä ihan itse mitä tekisit?
Niin, että mitä tekisin?
Hankkisin paremmian itsetunnon, koska siinä se vika on jos ei kestä toisten naureskelua.
Helpoin tapa aloittaa on ymmärtää, että jokaisessa meissä on jotain mille toiset voivat naureskella etkä sinä sille voi yhtään mitään. Jos ne eivät tee sitä julkisesti tai sinun nähden, niin joku aina kuitenkin naureskelee meille kun emme ole näkemässä.
Koska tämä on asia jolle, emme voi yhtikäs mitään on parempi oppia elämään tämän faktan kanssa. Kannattaa aloittaa siitä, että tarkastelee omaa elämän asennettaan. Alkaa suhtautua asioihin rennommin ja ei ota itseään niin tosissaan. Opettelee ensin nauramaan omille heikkouksilleen ja vajavaisuuksilleen. Niin sitten niiden toisten naureskelut ei enää tunnu miltään. Niille voi vain hymyillä ja antaa niiden puheiden tai tekojen jäädä omaan arvoonsa.
Kun ei itse näytä sitä mitenkään, että toisten naljailut tai naureskelut vaikuttavat sinuun, niin ei ne sitä jaksa kauan tehdä. Kun naljailijat ja kiusaajat jäävät ilman kaipaamaansa huomioita niin ne lopettaa sen hyödyttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikku pippeli ja naiset nauraa sille. Ei ole kivaa ei. Löydät mukavan naisen jonka kanssa menee mukavasti ajattelet että tässä on se oikea. Koittaa hetki jota moni odottaa mutta minä pelkään eli menemme sänkyyn. Otat housusi pois ja nainen tuijottaa epäuskoisena ruveten nauramaan. Mietippä ihan itse mitä tekisit?
On meitäkin, jotka pitävät pienemmistä.
Mistä sen sitten tietää, että vastaantuleva nainen tai kiinnostuksen kohde on juuri sellainen? Pitäskö se mainita heti ekalla tapaamisella:"Moi, mä oon Marja! Mua ei haittaa vaikka sulla olis pieni." 🤔
Ei sitä tarvi tietää, mutta tarvii ymmärtää että ihmisillä on eri mieltymyksiä, ja että se pieni peli ei ole mikään häpeä. Siitäkin tykkääviä on olemassa. Kannattaa olla reipas ja kertoa etukäteen jotta ei tule pettymyksiä kummallekaan osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikku pippeli ja naiset nauraa sille. Ei ole kivaa ei. Löydät mukavan naisen jonka kanssa menee mukavasti ajattelet että tässä on se oikea. Koittaa hetki jota moni odottaa mutta minä pelkään eli menemme sänkyyn. Otat housusi pois ja nainen tuijottaa epäuskoisena ruveten nauramaan. Mietippä ihan itse mitä tekisit?
Keksi parempi satu.
Sadut eivät naura pikku pippeleille.
Määrittelen itse omat arvoni, ja osaan myös ajoittain nähdä oman toimintani naurettavuuden jostain toisesta näkökulmasta katsottuna. Aloittajan kuvaamaa pelkoa naurettavuudesta en ole kokenut sitten kouluvuosien.
No jaa, mulle on aina naureskeltu (hieman vähättelevästi), milloin mistäkin syystä. Lähinnä siksi, etten elä elämääni tyypilliseen tapaan. Eipä siinä mitään kamalaa ole käynyt.
Tarkemmin sanottuna mies pelkää noutuvansa nolatuksi muiden ihmisten edessä ja nainen pelkää (seksuaalista) väkivaltaa.
Kumpi on keskellä yötä pelottavampi ympäristö: puisto/metsätie/parkkihalli JOSSA EI OLE IHMISIÄ vai nakkikioskin jono/metroasema/katu JOSSA ON VÄKIJOUKKO?
Naisten mielestä pelottavia ovat ne paikat, joissa nainen on yksin eikä ole turvana MUITA IHMISIÄ, jotka puuttuisivat asiaan, jos joku hyökkäisi naisen kimppuun.
Miesten mielestä pelottavia ovat väkijoukot, joissa joku haastaa riitaa ja hakkaa/nolaa miehen MUIDEN EDESSÄ.
Olen mies, ja mun pahin pelko ei todellakaan ole se, että joku nauraisi minulle.
Naisella on Suomessa moninkertaisesti pienempi riski kuolla henkirikoksen uhrina, verrattuna miehiin.
Väite on helppo testata:
Mitä incelit eniten pelkäävät?