Lue keskustelun säännöt.
Kirjallisuudessa on suuri ja ikävä ongelma josta ei haluta puhua
10.01.2026 |
Useat kirjailijat nimittäin eivät tyydy kirjoittamaan vain ryhmästä johon kuuluu vaan he kirjoittavat ryhmistä joita he eivät edusta. Esimerkiksi kirjoitetaan naisista vaikka ei ole nainen, kirjoitetaan italialaisista vaikka ei ole Italialainen, kirjoitet an mustaista vaikka ei ole POC ja kirjoitaan alkuperäisamerkkaisista vaikka ei ole natiivi.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kirjallisuus ole omaelämäkertaa.
Ongelma? Väkisin tehty.
Sitä kutsutaan mielikuvitukseksi,myötäelämiseksi,empatiaksi,toisen saappaisiin astumiseksi. LUOVAKSI KIRJOITTAMISEKSI! Ongelma...just.
Eihän tuo ole millään tavalla ongelma.
Mitä sitten? Kirjoittihan Mika Waltarikin Sinuhen käymättä kertaakaan Egyptissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmissa romaaneissa on useita henkilöitä, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia.
Eläimistäkin saisi vain eläimet itse kirjoittaa. Ja vampyyreista vampyyrit, rikollisista rikolliset, vauvoista vauvat, tekoälystä tekoäly. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjan pitää myös ehdottomasti olla sensitiivisyyslukijan hyväksymä. Lisäksi äänikirjan saa lukea vai aihepiirin etnisesti sopiva lukija.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Kirjoittihan Mika Waltarikin Sinuhen käymättä kertaakaan Egyptissä
Känkelöidään se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatella, historiallisista henkilöistäkin kirjoittavat romaaneja...
Ei kirjallisuudessa ole mitään ongelmaa. Jokainen saa ihan itse valita mitä lukee ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa ongelma on se että kielletään mielikuvitus ja muu kuin kokemusperäinen kirjoittaminen.
Pelkäätkö että joku kirjoittaa kirjan jossa on esim. musta päähenkilö ja sitten keksii kaikkia sikamaisia juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiktioon kuuluu että voi kirjoittaa siitä mitä ei ole itse kokenut, mutta samalla kyllähän sen näkee, että mitä kauempana jostain ihmisryhmästä/ilmiöstä henkisesti ja kokemusmaailmaltaan on, sitä streotyyppisempää fiktiota saa aikaan.
Usein on kiusaannuttavaa lukea jotain miesten kirjoittamia naishahmoja, joista todella paistaa että nyt ollaan sen kuuluisan mieskatseen äärellä eikä tajuta naisista hölkäsen pöläystä. Ja lukekaas miehet vaikka fanifiktiota, niin näette miten naiset kuvittelevat miehiä omaksi ilokseen.
Minua ei enää oikein kiinnosta kuvitteelliset tarinat, ennen kyllä kiinnosti. Lässytystä.
scifi-kirjoja kirjoitetaan vielä toistaiseksi ilman että tarvitsee käydä avaruudessa.
Joku kirjoittaa lohikäärmeistäkin, vaikka ei ole lohikäärme. Vaiettu vihervassarien juoni.
Kirjoissa voi olla sanasta sanaan kirjoitettuna jopa lohikäärmeiden ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
scifi-kirjoja kirjoitetaan vielä toistaiseksi ilman että tarvitsee käydä avaruudessa.
Ei muiden kuin avaruusolioiden kyllä pitäisi kirjoittaa avaruusolioista. Se on stereotypisointia ja kulttuurin omimista.
Myös kirjastolaitos on vaarallinen. Kirjastoissa on tavattu jopa sellaisia, jotka osaavat lukea! Oodissa onneksi vain mölisijöitä.
Ihan normaalia fiktiossa.